*

Elina Lepomäki Näin ei voida jatkaa.

Suomi & Pattitilanne

Luottoluokittaja Standard & Poors laski eilen illalla Suomen luottoluokituksen pykälällä AAA:sta AA+:n. S&P muutti keväällä Suomen luokitusnäkymät negatiivisiksi pitkälti Ukrainan sodan vuoksi. Sittemmin Suomen taloudella on mennyt entistä huonommin. S&P sanoo Suomen ongelmiksi ikääntyvän västön, työvoiman laskun ja heikon ulkoisen kysynnän lisäksi menetetyn aseman IT-markkinoilla (Nokia) sekä jäykät työmarkkinat.

Elokuussa Suomen vienti sukelsi kuusi prosenttia vuoden takaisesta. Vientiluvut vaihtelevat merkittävästi kuukaudesta toiseen, joten yhden kuukauden perusteella ei voi tehdä suuria johtopäätöksiä. Trendi on kuitenkin ollut kaksi vuotta laskeva, joten syytä varovaisuuteen on. Viennin pudotus selittyy EU:n ulkopuolelle ja euromaiden ulkopuolisiin EU-maihin tapahtuvan viennin notkahduksella.

EU:n ulkopuolelle vienti on vähentynyt jatkuvasti vuoden 2012 lopun jälkeen, siinä missä vienti euromaihin on toistaiseksi pysytellyt plussalla. Havainnot ovat yhteneviä sen tosiasian kanssa, että suomalaisen vientiteollisuuden kilpailukyky on heikoissa kantimissa erityisesti vahvan euron vuoksi. Euroalueen sisällä yhteisvaluutan arvo ei vaikuta hintakilpailukykyyn. Nyt Saksan teollisuustuotannon heikot näkymät heijastuvat myös Suomeen.

Toukokuun jälkeen euron arvo suhteessa dollariin on heikentynyt kahdeksan prosenttia, joten toivoa on, että viennin lasku euroalueen ulkopuolelle loppuvuonna tasoittuisi. Euroalueen ulkopuolisista maista Suomen merkityksellisin kauppakumppani on kuitenkin toistaiseksi ollut Venäjä, ja ruplaan nähden euron arvo onkin vahvistunut jopa 10 % viimeisen kolmen kuukauden aikana. Raakaöljyn hinta on nyt alimmillaan neljään vuoteen, mikä syö venäläisten ostovoimaa jopa enemmän kuin ruplan heikkous. Venäjänkauppa on toistaiseksi useasta syystä kohmeessa.

Halpa velka ei ole syy lisätä julkista kysyntää - korkeintaan keino

Suurin osa ulkopuoliseen kysyntään liittyvistä asioista ovat sellaisia, joihin ei rahaliiton jäsenenä voi vaikuttaa lyhyellä tähtäimellä tai ei ollenkaan. Keskeistä olisikin keskittyä sellaisiin asioihin, joihin meillä on valtaa. Yritykset osaavat poliitikkoja paremmin päättää mihin kannattaa viedä ja mitä, mutta meidän poliitikkojen pitäisi keskittyä huolehtimaan siitä, että täällä nyt ja jatkossa on niitä yrityksiä.

Jos nyt katsoo tosiasioita silmiin, niin luottoluokituksen lasku ei poista lisävelkaantumisen mahdollisuutta eivätkä Suomen korkokustannukset räjähdä käsiin. EKP on sanonut pitävänsä viimekätisenä ostajana euromaiden velkakirjamarkkinoita pystyssä jatkossakin, eikä Suomen julkinen velkasuhde (60 %) yllä vielä edes euromaiden keskikastiin (93 %). Luottolimiitin puitteissa eläminen ei kuitenkaan tee yhdestäkään valtiosta menestystarinaa. Kyse on yksinkertaistaen siitä, että käyttääkö niin paljon rahaa kuin suinkin voi vai käyttääkö rahat tehokkaasti siten, että ihmisten hyvinvointi maksimoituu panokseen nähden.

Puheet velkavetoisen elvytyksen puolesta tiivistyvät. Suomi on ollut vuodesta 2009 alijäämäinen, ja valtion velka on 2015 loppuun mennessä tuplaantunut vuoteen 2008 nähden, joten varsinaisesti uudesta ideasta ei ole kyse. Argumentti julkisen rahan käytön (velalla tai ilman) puolesta ei kuitenkaan saisi olla ”nyt sitä saa” (halpaa lainaa siis). Ennen kuin lähdemmekin huolettomasti kaupittelemaan lisää Suomen valtion edelleen priimakuntoisia bondeja, tulisi meidän pohtia mihin elvytys ja valtion kasvava rooli johtavat. Ylisuuri julkinen sektori nimittäin syö yksityistä toimeliaisuutta neljää kautta:

  1. Monimuotoinen sääntely vaikeuttaa yritystoiminnan syntymistä ja työpaikkojen luontia. Se heikentää kuluttajan ostovoima ja hidastaa toimialan sisäistä korjausliikettä suosimalla tahtomattaan etabloituneita yrityksiä uusien yrittäjien sijaan.

  2. Positiivinen syrjintä: jos valtio suosii jotain toimijaa erioikeuksin (esim. monopoliyhtiöt kuten VR ja Veikkaus) tai rahoituksella (esim. Yleisradio), heikentää se samalla muiden alalla toimivien yritysten menestysmahdollisuuksia tai sulkee ne pois. Se heikentää kansalaisten valinnanvapauksia ja sitä kautta hyvinvointia, riippumatta siitä kuinka korkealaatuisia valtion tukemat palvelut ovat.

  3. Verotus. Jos valtio päättää kuluttaa ihmisten puolesta, on sen kerättävä tuo raha ihmisiltä veroina joko heti tai vuosien kuluessa (eli ottaa velkaa). Verotuksen korkea taso heikentää ostovoimaa ja työllistämistä. Kun työpaikkojen määrä vähenee, heikkenee ostovoima entisestään.

  4. Pääomien tehokas käyttö. Rahoituksen perusteet osoittavat, ettei yksittäinen toimija voi systemaattisesti päästä suurempiin tuottoihin kuin markkinat keskimäärin. Toisin sanoen, yksittäinen toimija kuten valtio ei osaa pitkällä aikavälillä valita markkinoita paremmin, mihin pääomat kannattaa sijoittaa. Mitä enemmän alistamme markkinoitamme valtion suoraan tai epäsuoraan ohjaukseen, sitä tehottomammin se toimii.

Yksityistä elvytystä julkisen sijaan

S&P:ltä viesti oli selvä: Suomi tarvitsee kasvua. Pitkällä aikavälillä kestävää kasvua tuo markkinaehtoinen yritystoiminta joustavilla työmarkkinoilla. Kun maa on WEF:n listalla palkanmuodostuksen joustavuuden osalta sijalla 133, on viesti aika selvä. Tämä ei ole mikään arvovalinta, vaan elinehto, jos haluamme säilyttää hyvinvointivaltion, tai luoda sellaisen valtion, jossa ihmisillä olisi pelkän nimen lisäksi myös oikeasti hyvä olla. Yksityinen toimeliaisuus ja yksityisen sektorin kasvun näkymät ovat ne, jotka määräävät kansantalouden toimintakyvyn ja julkisen sektorin rahoitusaseman - luottoluokitusyhtiöt sinne tai tänne. 

On hyviä perusteita sille, että homekoulujen korjaamiset ja järkevän tie- sekä tietoliikenneinfran ylläpitäminen hoidetaan julkisin varoin (koska kilpailua on joka tapauksessa rajallisesti), mutta näiden investointien logiikka on perusteltava (ja perusteltavissa!) muulla kuin elvytyksellä. Nyt on rahoituskustannus alhainen ja paljon tekijöitä toimettomina, joten veroeuron hyötysuhde on hyvä. Hyvät investoinnit lisäävät kansalaisten hyvinvointia ja harvaanasutussa maassa kansantalouden menestysedellytyksiä. Tällainen valtion perustoiminta on kuitenkin pitää avoimena ja kilpailu tehokkaana, sen sijaan että hankkeet valitaan poliitikkojen huutoäänestyksellä tai että itsetarkoituksellisesti pyritään kikkailemaan kirjanpidolla (Remontti Oy).

Mitä itse elvytykseen tulee, on valtiojohtoisen elvytyksen rinnalla myös toinen vaihtoehto. Annetaan ihmisten elvyttää itse: lasketaan veroja ja puretaan sääntelyä. Silloinkin kun rahoitus on julkista, olisi valinta jalkautettava lähemmäs jokaista oman elämänsä asiantuntijaa eli kansalaisille mm. palveluseteleiden kautta. Se on ainoa tapa luoda tehokasta ja oikeudenmukaista kilpailua.

Jos valtiovarainministerin sijaan ihmiset päättävät laajemmin itse mitä rahoillaan tekevät, lyötäisiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla: tänne alkaisi syntyä yrityksiä ja työpaikkoja ja ne syntyisivät markkinaehtoisina todennäköisemmin sellaisille aloille, joilla on tulevaisuutta talouslaman jälkeenkin. Muutaman vuoden päästä me vasta vahvaa ja kilpailukykyistä yritystoimintaa tarvitsemme: jotta voimme hiljalleen alkaa maksaa siihen mennessä kertynyttä julkista velkavuorta pois tai edes uskottavasti jälleenrahoittaa sitä.

 

--

http://lepomäki.net/

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (69 kommenttia)

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Kiitos hyvästä blogista!

Kommentoin tekstiä:

"Havainnot ovat yhteneviä sen tosiasian kanssa, että suomalaisen vientiteollisuuden kilpailukyky on heikoissa kantimissa erityisesti vahvan euron vuoksi."

Tämähän on ollut ajatuspaja Liberan esille tuoma tosiasia, jota ei ole haluttu tunnustaa.

Oma oma raha ja keskuspankki ovat avain Suomen talouden kohentamiseen. Tällöin ei tarvita luottoluokituksiakaan.

Oman rahan (Suomen itsenäisen raha- ja talouspolitiikan instrumentin ja päätösvallan) käyttöönottoperuste on myös kotisivuni sanoma:
Euron käyttöönotossa tapahtui dokumentein todistettavia valtiopetoksia, rikoksia, jotka eivät vanhene.

Kysymys ei siis ole pelkästä markan haikailusta, vaan siitä, että Suomen korkea valtiojohto on rikkonut Suomen perustuslakia.

Edelleen kysymys:
Miksi Ruotsin ei tarvitse osallistua euron pelastamiseen?

Tähänkin on vastaus kotisivullani.

Totuusterveisin

Jorma Jaakkola
Kokoomus
http://jormajaakkola.fi/

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Työmarkkinat ovat yritysten näkökulmasta erittäin huonosti toimivat. Monelta yrittäjältä kuulee sitä samaa: työt ovat isolta osin projekteja joihin tarvitaan osa- ja määräaikaisia työntekijöitä. Tällaisia ei kuitenkaan sosiaaliturvajärjestelmän idioottimaisuuden vuoksi saa kuin opiskelijoista, oli työttömiä kuinka paljon tahansa.

Opiskelijat palavat loppuun työn ja koulun kanssa ja työttömät jäävät vaille töitä. Sairas maailma. Enkä minä tästä työttömiä syytä. Aivan varmasti lasken aina itsekin mitä kannattaa missäkin tilanteessa tehdä.

Käyttäjän elepomaki kuva
Elina Lepomäki

Näin on. Työmarkkinat ovat keskeisessä roolissa kun puhutaan ylisääntelystä.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Ja vaikutukset ovat laajat. Opiskelijat hakevat lomaa lääkäriltä kun sitä ei muuten ole ja työttömien työkyky ja osaaminen rapautuu hyvin nopeasti. Yhdellä typeryydellä leikkaamme kahden sukupolven työvoimasta osan pois.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Totta, sairas maailma jossa kaikki kannattavuus lasketaan rahassa.
Kannattaako tällaista pelitaloutta ylläpitää?

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Oravannahat ovat tietysti kivoja mutta tukkivat edelleen Pajatsot.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #42

Tarinan mukaan oravannahkoja on joskus käytetty rahoina, olivat suhteellisen helposti kuljetettavia vaihdon välineitä.
Nykyisin informaatio kulkee valon nopeudella. Mihin taloutta tukkivia rahoja enää tarvitaan?

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #48

Hanskanvalmistuksen kurssi suhteessa katonmaalaukseen on eri kuin suhteessa kätilöimiseen. Ja hanskoja voi tehdä erilaisia, kattoja on erikokoisia ja kätilö voi olla hyvä tai huono.

Elämä olisi pirun hankalaa ilman yhteismitallista vaihdon välinettä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #49
Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #50

Ei mittaa tarvitse mitata.

Emmehän tarvitse jalkamittaa sksi että saataisiin metri mitattua.
Parempi olisi kun olisi yksi ja yhtenäinen arvon mittayksikkö.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #51

Metreillä kuten muillakin mitoilla on standardi. Raha ei ole mikään mitta.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #52

"Metreillä kuten muillakin mitoilla on standardi. Raha ei ole mikään mitta."

Raha on huono arvon mitta jos sen arvo kelluu, nousee, laskee, romahtaa välillä, devalvoituu, revalvoituu.......

Mutta mitta sen pitäisi olla, sitä parempi mitä vakaampi.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #53

Rahan vaihtoarvo on aina suhteellinen. Vaikka hinnat ilmoitetaan rahayksiköissä, ei se kuitenkaan ole arvon mitta.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Euron kymmenen prosentin devalvoituminen kasvattaa euroalueen BKT:ta about 0.2 prosenttia vuodessa - mikä ei riitä yhtään mihinkään. Ongelma ei edelleenkään ole euron "väärä hinta" - vaan se, että euro on aina yksittäisen jäsenmaan näkökulmasta väärin hinnoiteltu.

Myös niille maille, joiden näkökulmasta euro on suunnilleen oikeissa hinnoissa, ongelmana on, että ympärillä oleville muille maille hinta ei ole oikea. Saksalle kiva eurokurssi ei tarkoita, että eurokurssi olisi sopiva Suomelle tai Italialle, mistä seuraa, että Saksa on taantumamaiden ympäröimä.

Karthago pitäisi tuhota.

Käyttäjän elepomaki kuva
Elina Lepomäki

Luovuimme paljosta kun kiinnitimme valuuttamme euroon. Pieneltä vientivetoiselta taloudelta erittäin suuri riski. Lähivuosina nään keskeisenä ongelmana EKP:n yhteisvastuulliset elvytystoimet, jotka ehtivät vääristää keskuspankin tasetta pitkään ennen kuin varat ehtivät tänne asti.

Käyttäjän jariojala kuva
jari ojala

Eikös asia mennyt niin, että me halusimme niihin pöytiin missä päätökset tehdään? Toimimmeko nyt itseämme vastaan, vai onko asia niin, että rahapolitiikka kaapattiin meiltä pois, ja sitä kautta myös finanssipolitiikka?

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #9

Jari Ojala:
"onko asia niin, että rahapolitiikka kaapattiin meiltä pois, ja sitä kautta myös finanssipolitiikka?"

Ei kaapattu, vaan Suomen valtiojohto päätti luovuttaa ko. vallan ehdoitta, vieläpä valtiopetoksella.

Olen kauan kysellyt:

1. Minkä hallituksen lakiesityksen hyväksyessään eduskunta päätti luovuttaa itsenäisen valtion valtiotalouden käyttöön tarkoitetun instrumentin ja päätösvallan jäsenmaista riippumattoman EKP:n hallintaan ja hoitoon?

2. Mitkä ovat lain tallennetiedot?

Tallennetieotoja ei ole.

Juha Korkeaoja kertoi SataSeutu-lehdelle 25.10.2001 antamassaan haastattelussa, ettei hallitus ole antanut eduskunnalle lakiesitystä markasta luopumisesta.

Ennen Korkeaojan haastattelua SataSeutu-lehti uutisoi Kokemäen kaupunginvaltuuston 90-vuotisjuhlakokousta: "Euron tulo maksuvälineeksi kirvoitti väittelemään valtuustossa”, jonka jälkeen Korkeaoja päätti kertoa totuuden.

Tästä löytyy dokumentit:
http://jormajaakkola.fi/EMU-petos

Käyttäjän jariojala kuva
jari ojala Vastaus kommenttiin #11

Kyllä se kansalta kaapattiin.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #12

Meiltä, siis kansalta kaappaus tapahtui vastoin Suomen valtiosääntöä, Suomen korkean ulkopoliittisen valtiojohdon toimesta.

Anteeksi, että dokumentoin pitkällä kirjoituksella, mutta on välttämätöntä kertoa, mitä tapahtui.

Taustaksi kerron, että erään vastauksen mukaan Suomen eduskunta päätti luopua Suomen itsenäisestä raha- ja talouspolitiikasta jo 18.3.1992.

Hämmästyttävää, mutta totta!

Tuolloin ulkopolitiikkaan kuuluneen EY-politiikan hoito "parlamentarisoitiin" eli eduskunta äänesti hallituksen luottamuksesta.

Oikeusministerinä ollut Hannele Pokka kirjoittaa muistelmissaan, ettei luottamuslauseäänestystä olisi tarvittu, koska Hallitusmuodon 33 §:n mukaan presidentti määräsi ulkopolitiikasta, eikä presidentin tarvinnut nauttia eduskunnan luottamusta. Eduskunta ei siis lain mukaan voinut mitata luottamustaan presidenttiin.

Presidentti Koivisto siirsi ovelalla tavalla toimivaltansa hallitukselle.
Tästä on olemassa teksti Koiviston muistelmissa "Historian tekijät", sivulta 534 alkaen:

“ETA-neuvottelut saatiin ensimmäisen kerran päätökseen 22. lokakuuta 1991. Sittemmin EY-tuomioistuimen tulkinnan vuoksi neuvottelut jouduttiin vielä käynnistämään uudelleen. Tulokseen päästiin helmikuussa 1992. Tämäkin neuvottelutulos jouduttiin vielä käymään uudelleen läpi, kun Sveitsi hylkäsi ETA:n kansanäänestyksessään. Lopullisesti ETA-sopimus allekirjoitettiin maaliskuussa 1993 ja ETA tuli voimaan vuoden 1994 alussa. EY päätti joulukuun 9. päivänä 1991 huippukokouksessaan Maastrichtissa asettaa yhteisön tavoitteeksi kiinteämmän raha- ja talous- sekä poliittisen unionin. Kokouksessa otettiin myös myönteinen kanta yhteisön laajentumiseen. Jäsenyysneuvottelut ilmoitettiin voitavan aloittaa seuraavana vuonna.

Joulukuun 20. päivänä keskustelin tilanteesta Ahon kanssa.
Sanoin: “Mitä olen omalta osaltani pyrkinyt aikaansaamaan, on se, ettei haaskattaisi vaihtoehtoja. Välillä oli vaara, että ETA-hommaan ei suhtauduttaisi vakavasti. Halusin korostaa sen merkitystä, sitä, että se kuitenkin on hyvin tärkeä aikaansaada. Se on turvallinen vaihtoehto siinä tapauksessa, että muut vaihtoehdot jäävät toteutumatta.

Toinen peruslähtökohta minulla on ollut pyrkiä kaikin keinoin välttämään sitä, ettei tasavallan presidentin asema ja päätöksenteko tulisi tarpeettomasti esille.

Asiaa pitäisi kaikin tavoin pyrkiä hoitamaan parlamentaarisesti sillä tavalla, että hallitus asiaa käsittelee. Tietysti on hyvä, että minäkin olen tietoinen, mitä tapahtuu. Jos näyttäisi siltä, että tapahtuisi jotakin, joka minusta olisi vähemmän perusteltua, niin sitten minä sanoisin.

Näkemykseni on, että ratkaisevat päätökset tehdään aika pian.”

Päätökset tehdään aika pian..., siis Maastricht-aiheista eli tämän "...yhteisön tavoitteeksi kiinteämmän raha- ja talous- sekä poliittisen unionin."

Suomen jäsenyyshakemus jätettiin varaslähtönä jo torstaina 27.2.1992 hallituksen kokouksen jälkeen. Seuraavana tiistaina oli huippukokous Brysselissä, mukana oli hallituksen tekemä asiakirja eli jäsenyyshakemus.
Jäsenyyshakemus tuli hallituksen kokoukseen ilman, että sitä oli esityslistaan kirjoitettu.

Hallituksen kokouksessa 27.2.1992 oli mukana UM:n salainen muistio. Minulta evättiin hallituksen kokouspöytäkirjan saaminen. Kun sen lopulta sain, oli tutkimuslupaani kirjoitettu, että Jaakkolalle myönnetään tutkimuslupa koskien jäsenyyshakemusta.
Missän vaiheessa en asiakirjapyynnössäni maininnut sanaa "jäsenyyshakemus", vaan pyysin pelkkää kokouspöytäkirjaa. Päiväysvinkin 27.2.1992 pyyntööni sain komission vastauksesta Suomen jäsenyyshakemukseen.

Salainen UM:n muistio on mielenkiintoinen, sillä se väittää, että vuonna 1992 oli helmikuussa 1992 peräti 30 päivää. Lisäpäivät ilmeisesti tarvittiin eduskuntaryhmien käsittelyyn.

Puheenjohtajamaan Portugalin ulkoministerille erikoispostina 27.2.1992 lähetetty asiakirja jaettiin samana iltana kansanedustajien postilaatikoihin, mutta leimattiin eduskuntaan saapuneeksi vasta 5.3.1992.

Pöytäkirjan ohessa olleiden papereiden mukaan oikeusministeri Hannele Pokka ja ministeri Toimi Kankaanniemi jättivät hallituksen kokouksessa eriävän mielipiteensä.

Kokouksessa käsitelty teksti toivottiin leimattavaksi eduskunnassa 5.3.1992, jolloin hallitus virallisesti antoi asiakirjan eduskunnalle tiedonantona nimeltä “Valtioneuvoston tiedonanto Eduskunnalle Euroopan yhteisön jäsenyydestä“.

Toisin kuin tuolloin mediassa kerrottiin, kysymyksessä ei ollut jäsenyyshakemus, vaan tiedonanto "Euroopan yhteisön jäsenyydestä".

Tiesivätkö kaikki ministerit edes, mistä asiasta kokouksessa oli kysymys?
Tiesivätkö he, että kyseinen asiakirja lähetettiin samana iltana puheenjohtajamaa Portugalin ulkoministerille, jonka tehtävänä oli ottaa jäsenyyshakemuksia vastaan?

Entä tiesivätkö kansanedustajat, että asiakirja oli jo 27.2.1992 lähetetty Portugalin ulkoministerille?

Eduskunta äänesti hallituksen luottamuksesta 18.3.1992 demareiden käsikirjoittaman äänestysnäytelmän, jossa oli vastakkain kaksi hallitukselle luottamusta antavaan kantaa.

Äänestyksen jälkeen presidentti Koivuisto teki "lopullisen päätöksen" allekirjoittamalla kolme jäsenyyshakemusta.

Valtiosääntöoikeuden professori Antero Jyränki on minun lisäkseni kirjoittanut https://www15.uta.fi/kirjasto/nelli/verkkoaineisto...

Jyrängi oli paneutunut asiaan, mutta hänen käyttämästään "Historian tekijät"-lainauksesta puuttuu yksi paljastava lause lainausta edeltävästä kappaleesta eli se, minkä tehtävän Koivisto 20.12.1992 pääministeri Aholle antoi - Maastricht-aiheiden käsittelyn "parlamentaarisella tavalla":
"EY päätti joulukuun 9. päivänä 1991 huippukokouksessaan Maastrichtissa asettaa yhteisön tavoitteeksi kiinteämmän raha- ja talous- sekä poliittisen unionin."

Edellä oleva Jyrängin tekstistä puuttuva lause on talous- ja rahaliiton "parlamentarisoinnin" taustaksi oleellisinta tietää.

Siis:

Koivisto rakensi ovelan tiekartan, jolla talous- ja rahaliiton hyväksyminen vietiin eduskunnassa läpi ilman lakiesitystä.

Oveluuden tarve tuli siinä, että maaliskuussa 1989 perustetun isänmaallista henkeä omanneen Valtiosääntökomitean laatiman muistion liitteisiin oli kirjoitettu lakiesitysluonnos markan lisäämiseksi Hallitusmuodon 33 §:ään.

Teksti "Suomen rahayksikkö on markka" meni Hallitusmuodon 33:ään ilman että kukaan huomasi. Ei edes Koivisto, joka allekirjoitti kyseisen lain, jonka tarkoitus oli saattaa voimaan menettely, jossa valtion alijäämäinen budjetti voitiin sallia useaksi vuodeksi peräkkäin yksinkertaisella enemmistöllä.

Alijäämäisen budjetin voimaansaattaminen oli mahdollista vain yhdeksi vuodeksi yksinkertaisella enemmistöllä. Useammaksi vuodeksi tarvittiin hyväksymään eduskunnan 2/3 enemmistö.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Lepomäen teksti tukee varsin hyvin EK:n muutama viikko sitten välittämää yritysjohtajien manifestia.

http://ek.fi/wp-content/uploads/Kasvun_manifesti.pdf

Uskon puhuvani usean täkäläisen yrittäjän suulla, että yksi keskeisiä avainasioita on luottamuksen vahvistaminen päättäjiin (voidaanko luottaa, ettei tehdyt verotus yms. päätökset muutu "tuuliviirin" tavoin ja ollaanko yritysympäristön toimintaedellytyksiä parantamassa purkamalla sääntelyä). Manifestissa esille tuotu luettelo "hiljaisista menestyjistä" antaa mielestäni yhden suunnan mihin on ponnisteltava. Kun ei kuluttajabrändejä Nokian jälkeen ole näköpiirissä (kuten Tanskan Lego tai Ruotsin Ikea, H&M jne) on keskityttävä kannustamaan Niche-tuotteiden edelleen kehittämistä ja uusien synnyttämistä. Pohjois-Karjala on pienessä mittakaavassa varteenotettava esimerkki. Kuluvana vuonna vienti on kasvanut edellisvuodesta 8 % ja työttömyyskin ollut hienossa laskussa. Kysyntään liittyvät muutosindikaattorit maailmalla on tunnistettava ja yhä tärkeämmäksi nousee tuotteiden ja palvelujen kehittäminen potentiaalisilla ohuilla segmenteillä. Miksi luottamus on niin tärkeä? Siksi, että tuotteen parantamiseen/takaisinmaksuun varattava kehitysaika on 5...8 vuotta. Savo-Karjalan teollisuuden kruununjalokivi metsäkoneet on hyvä käytännön esimerkki, mihin liittyy alueella noin 200 yrityksen toimittajaverkosto. Niche markkina, mitä hallitaan noin 70% maailmanlaajuisesti. Ja näin uskon tapahtuvan jatkossakin valuutasta riippumatta.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Edustaja Lepomäki: "Jos valtiovarainministerin sijaan ihmiset päättävät laajemmin itse mitä rahoillaan tekevät"

Miten tällainen ajatusmaailma voisi toimia euvostoliitossa, jossa on pikemminkin pyritty määrätietoisesti keskittämään valtaa ja ajamaan suunnitelmataloutta riuskoin ottein?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kannattaisi hieman suunnitella mitä ylipäänsä kannattaa tuottaa.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Sitä varten ovat markkinat ettei tarvitse arvata tai valita diktaattoria.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Lepomäki: "Monimuotoinen sääntely.. ..hidastaa toimialan sisäistä korjausliikettä suosimalla tahtomattaan etabloituneita yrityksiä uusien yrittäjien sijaan"

Eimen, osuvasti todettu. Asia, mitä olen itsekin vuosien mittaan yrittänyt useasti sanoa. Säädösten lisääminen ja kiristäminen aiheuttaa sen, että monimutkaisessa toimintaympäristössä parhaiten pärjäävät ne, jotka siellä ovat jo alkujaan/pidempään olleet ja säädösviidakon speksit in house -osaamisekseen muuntaneet.

Dynaamisuutta siis takaisin yritysten toimintaympäristöön. Tämä olisi myös talous- ja sosiaalipoliittisesti vasemmalle kalleiden kannalta hyvä asia noin niinkuin tuloeromielessä. Säädösviidakkomallissamme tendenssinä kun on, että vain ne harvat yritykset selviävät, jotka ovat ovat selvinneet ja selviävät tukahduttavan säädösmuurin ylitse sekä siten ovat mainitusti betonoineet asemansa norsunluutorneiksi muiden keskuuteen.

Raha alkaa virtaamaan näihin etabloituneisiin yrityksiin enenevässä määrin ja yhä suurempia palkkioita ja palkkoja kyetään nostamaan, ainakin johtajien keskuudessa. Kilpailemaan pyrkineet yritykset taasen tukahtuvat säädöksiin ja kuolevat pois. Rahaa ei virrannut heidän tuloikseen.

Dynaamisemmassa toimintaympäristössä puolestaan ympäristöstä tulevat kilpailijat kykenisivät paremmin haastamaan markkinoilla mahdollisesti pidempään olleet saman toimialan yritykset ja haukkaamaan kakusta osuuksia itselleen. Dominoivaan ja äärimmäisessä tapauksessa jopa monopoliasemaan pääseminen olisi vaikeampaa, eikä siten myöskään tarvitsisi - ainakaan samassa määrin - erillisillä lisäsäädöksillä ja laeilla määrääviä markkina-asemia alkaa torppailemaan.

Tuloeroilla olisi siis luontainen tendenssi tasoittua, kun kakun laajemmalle jakautumisen vuoksi ei määrällisesti harvalukuisia tulopiikkejä samassa määrin pääsisi enää muodostumaan.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Verotus

Palkkaverotus, ALV, yhteisövero, kiinteistövero, pääomavero
(hallintarekisteri), veroparatiisit, pääomaverotus vs.kunnallisvero, lahjavero, sukupolven vaihto yrityksissä= perintövero, progressio. Kun nämä saataisiin oikeudenmukaiselle tasolle, paljon olisi tehty. Erityisesti pääoman verotus suhteessa kunnalisverotukseen, josta pääoman tuotto ei maksa pennniäkään kunnallisverotukseen.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Pääomatuloista on maksettu ensin yhteisövero josta kunta saa osuutensa. Palkkana maksettavasta tulosta tuota yhteisöveroa ei ole maksettu.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen
Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Onhan tuossa blogissa toki asiaa, mutta minusta siinä on epäselvästi selitetty se mitä oikeastaan voisi tehdä ja mitä pitäisi tehdä. En tiedä mikä sotkee blogistin ajattelua, ideologia, vaiko puolueen edun tai oman edun, eli molemmissa tapauksiaa äänisaaliin maksimoinnin tavoittelu.

Mitä tarkoittaa tämäkin lause?

"Jos valtiovarainministerin sijaan ihmiset päättävät laajemmin itse mitä rahoillaan tekevät"

Tottakai ihmiset päättävät itse mitä rahoillaan tekevät.

Eivät ihmiset tuosta vain pysty ryhtymään menestyviksi ytittäjiksi, jotka valtaavat maailmanmarkkinat ja synnyttävät uusia Nokioita. Hyvin harvalla on siihen tarvittavia kykyjä ja ennenkaikkea kunnianhimoa ja peräänantamatonta tahtoa toteuttaa näitä kunnianhimoisia tavoitteita.

Lisäksi siitä pienestä joukosta ihmisiä, joilla on tarvittavat kyvyt, ominaisuudet, kunnianhimo, ahneus ja energia, vain pieni osa voi päästä tavoitteeseensa, sillä tie on kaita ja kivikkoinen ja moni uupuu matkalla haaveidensa toteuttamiseen.

Kuitenkin se pieni joukko yrittäjiä joka pääsee päämääräänsä työllistävät meidät kaikki muut ja heidän varassaan on valtion budjetin tulokertymä, hyvinvointivaltio ja niistä huolehtiminen jotka eivät työhön pysty.

-----------------
"Yksityistä elvytystä julkisen sijaan"

Tämäkin lause on kummallinen. Mitä tämä "yksityinen" elvytys olisi?

Parasta elvyystä olisi etsiä ja löytää se pieni joukko kyvykkäitä ja halukkaita yksilöitä, joiden varassa on Suomen tulevaisuus. Näitä ihmisiä pitäisi aktiivisesti tukea, ei niinkään rahallisesti vaan koulutusta, neuvoja ja muuta tukea antamalla, jotta mahdollisimman moni heistä pääsisi kunnianhimoisiin tavoitteisiinsa.

Tämä "elvytysraha" ei voi tulla yksityiseltä taholta. Liike-elämä tuskin haluaa tukea heidät mahdollisesti joskus markkinoilta työntäviä tulevia kilpailijoita. Kyllä sen rahan jolla alkavien yrittäjien tukitoimintaa harrastetaan pitää tulla valtiolta.

--------------------

Tähän vielä lisäisin sen ettei valtion suinkaan kannata tukea sisämarkkinoilla toisille suomalaisille palveluja tuottavia, paidanpesijöitä ja partureita, vaan tukitoiminta pitäisi suunnata maailmanmarkkinoille tuotteita tekeville yrityksille. Vain se voi pelastaa Suomen.

Muussa tapauksessa, jos tämä ei onnistu, seurauksena on palkkadevalvaatio, joko hallitusti tai hallitsemattomasti, tai, mikä olisi vielä paljon huonompi vaihtoehto, omaan valuuttaan siirtyminen ja valuuttadevalvaatio, mikä olisi lisäharmi vientiteollisuudelle ja kaikenlaiselle kaupankäynnille.

Mikko Hammarberg

Lainaamissasi lauseissa ei ole mitään kummallista, vaan ne ovat täysin loogisia ja järkeviä.

Lauseet viittaavat siihen, että raha kohdentuu markkinoiden kautta poliittista päätöksentekoprosessia tehokkaammin kansantaloutta hyödyttäviin hankkeisiin ja tulevaisuutta edustavien yritysten tuotteisiin. Lepomäen mainitsema yksityinen elvytys viittaa siihen, että laskusuhdanteessa valtio voi elvyttää yksityisen sektorin kautta laskemalla verotusta valtiontalouden alijäämästä huolimatta. Vaihtoehtoinen toimintatapa on julkinen elvytys, jossa ei lasketa veroja mutta synnytetään alijäämä suoran julkisen sektorin kulutuksen myötä.

Yksityinen ihminen ei voi päättää mitä tekee sillä osalla tuloistaan, joka menee verojen kautta valtiolle. Mikäli veroja lasketaan, on samalla ihmisellä enemmän päätäntävaltansa alaisia tuloja käytettävissä.

Parempi kun annetaan markkinoiden etsiä ne kyvykkäät ja halukkaat henkilöt pelastamaan hyvinvointiyhteiskunta. Poliittisen päätöksentekoprosessin kautta tämä ei takuuvarmasti tule onnistumaan. Tästähän Lepomäen kirjoituksessa oli kysymys.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Täytyy muistaa, että Elina Lepomäki on pörssimeklari Lontoosta ja miljoonansa jo ansainnut johdannaiskaupoilla.
Ihan fiksu ammatti-ihminen, mutta peili pitää olla hänen mielipiteitään arvioitaessa.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Sen että on ansainnut miljoonia johdannaiskaupoilla ei pitäisi antaa vaikuttaa tämän blogin sisällön arviontiin.

Toki pörssimeklarilla on pörssimeklarin sielu ja se sielu janoaa rahaa ja keplottelua rahalla. Erilliset valuutat Euroopan valtioissakin antaisivat pörssimeklareillekin lisää mahdollisuuksia rikastua, muiden kustannuksella.

Mikko Hammarberg

Kenen kustannuksella ja tarkalleen ottaen miten pörssimeklari mielestäsi rikastuu?

Käyttäjän timpuri kuva
Timo Uppala

Luovutan mieluummin kotimaani talousasiat menestyneen talousalan ammattilaisen kuin kokkolalaisen takuuttajan, siilinjärveläisen fantsun tolkun vastuunkantajan tai ammattiyhdistysfeministiäijän käsiin.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Jätit kansaa hauskuttavan pyylevän vitsiniekan mainitsematta.
Samoin jätit kielitaitoisen selfiekuvaajan ja triatlonistin mainitsematta.
Mutta kyllä minäkin Sipilän kannalla olen.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Totta. Lepomäki pääministerinä ja Sipilä valtiovarainministerinä voisi kyllä olla aika hyvä yhdistelmä.

Käyttäjän mlatvala kuva
Mikael Latvala

Hyvä kirjoitus!

Varsinkin palveluseteleiden käyttö julkisessa terveydenhuollossa antaisi veronmaksajalle todellista vastinetta rahoilleen. "Oma lääkäri" olisi muutakin kerran puolessa vuodessa vaihtuva nimi.

Tietenkin suurin ongelma, terveysmenojen jatkuva kasvu, ei poistu palveluseteleillä. Se vaatisi poliittista selkärankaa, todellista johtajuutta, joka määrittelisi ylärajan valtion kustantamille terveysmenoille.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Kunhan vain sitten palveluseteleiden käyttömahdollisuuksia ei rajata turhantärkeällä moskalla, kuten "kelpaa vain tähän aikaan, tähän yhteen ainoaan vaivaan" jne.

En ole ideaa vastaan, mutta tuntuisi melko oudolta, jos ihmiset niin vähän välittävät terveydestään, etteivät olisi siitä valmiita maksamaan vaikka sitten ihan suoraan rahalla. Tällöinhän palveluseteleitä ei tarvittaisi lainkaan. Korvamerkinnän valtion puolelta ymmärrän kyllä jossain määrin.

Käyttäjän mlatvala kuva
Mikael Latvala

Juu, tuon idean toteutus voi helposti johtaa ohasta allikkoon. Kuten tuppaa käymään tässä maassa tavan takaa.

Mutta KISS periaatetta noudatten voitaisiin tarjota nykyisen julkisen perusterveyshuollon tilalle systeemiä, jossa jokainen veronmaksaja saisi käytää määrätyllä summalla palveluseteleita vuodessa mihin tahansa perusterveyspalveluun, oli se sitten lihashierontaa tai hampaiden puhdistusta. Palveluseteleihin olisi myös sidottu omavastuuosuus, sanotaanko vaikka 10%. Näin pyrittäisiin ehkäisemään niiden turhaa käyttöä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Miktä tarkoittaa "kestävä kasvu"? Ei mikään kasvu voi olla ikuinen.
Mitä varten pitäisi vielä kasvaa? Eihän ihmiset ehdi enää enempää kuluttamaankaan.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Kestävä kasvu voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tehdään asioita entistä paremmin sen sijaan, että tehtäisiin niitä entistä enemmän.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Laadun parantaminen on usein ristiriidassa voiton kasvattamisen kanssa.

Mikko Hammarberg

Yllä jo ansiokkaasti vastattiinkin, että kestävä kasvu voi olla enemmän sijasta vaikkapa parempaa ja paremmin. Kasvun rajoistakaan ei tarvitse olla huolissaan, luonnon asettamat rajat ihmiskunnan osaamisessa, tietämyksessä ja viisaudessa eivät selvästikään ole tulleet vastaan. Parannettavaa riittää.

Jälkimmäisen kysyykseen voidaan vastata vaikkapa niin, että kasvaa tulee jotta voimme jatkossakin taata vanhuksille ja sairaille asiallisen hoidon, lapsille ja nuorille koulutuksen ja muille nykyisen kaltaisen elintason. Se, että Suomen BKT kasvaa pari prosenttia vuodessa ei tosiaankaan merkitse että elintasomme kasvaa vauhdilla, lähinnä sitä että voimme turvata nykyisen elämäntapamme jatkuvuuden.

Globaalissa mittakaavassa kasvulle on tietysti paljon enemmänkin syitä. Suuri osa ihmisistä elää edelleen todellisessa absoluuttisessa köyhyydessä.

Harva nollakasvun nimeen vannova edelleenkään tajuaa, mikälaisia dramaattisia seurauksia tämän toiveen toteutumisella olisi suomalaiselle elämäntavalle ja yhteiskunnalle.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Totta; luonnon rajat tulee väistämättä vastaan. Itse asiassa niitä on jo ylitetty.
Lapsista ja vanhuksista huolehtiminen ei tietenkään edellytä mitään BKT:n kasvua.
Tosiaankin, onko oikein,että he jotka tuottavat meille kaiken maailman ylellisyystuotteita elävät absoluuttisessa köyhyydessä?

Mikko Hammarberg Vastaus kommenttiin #60

Kuten sanottu, ihminen ei ole saavuttanut oman osaamisensa rajoja, joten talouskasvun rajoja ei ole myöskään saavutettu. Talouskasvu ei välttämättä tarkoita luonnonvarojen käytön kasvua, vaan esimerkiksi luonnonvarojen käytön tehokkuuden kasvua.

Lapsista ja vanhuksista huolehtiminen nykyinen suomalainen elintaso säilyttäen edellyttää talouskasvua. Jos ei tätä ymmärrä, ei ymärrä taloudellisen järjestelmämme toimintaperiaatteita ja reunaehtoja. Jo pelkästään inflaatio erottamattomana osana talousjärjeslemäämme merkitsee sitä, että nollakasvumaailmassa elintasomme laskee ja valtiontaloutemme on ongelmissa. Suomalaisilla luulisi olevan tästä viime vuosien osalta kokemusta.

Tietysti nollakasvuihmiset voivat suunnitella meille jonkinlaisen uuden utopistisen talousjärjestelmän, jonka lainalaisuudet ovat toisenlaiset. Kun tarkat toimintaperiaatteet ja tieteellinen näyttö järjestelmän sovellettavuuteen käytännössä ovat hankittu ja malli näyttää toimivan, olen valmis tukemaan ideaanne.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #62

Koko ajanhan tuhlataan luoonnonvaroja yli kestävyyden. Eli ryöstetään tulevien sukupolvien ja muiden lajijen elinehdot.
Minusta on varsin utopistista uskoa, että tekninen innovaatiot tulevaisuudessa keksivät ratkaisut katastroofien pysäyttämiseksi.
"Jo pelkästään inflaatio erottamattomana osana talousjärjeslemäämme merkitsee sitä, että nollakasvumaailmassa elintasomme laskee ja valtiontaloutemme on ongelmissa."
Näin on, eikä ongelma ratkea pienillä "rakenneuudistuksilla" kun perusta pettää.
Kasvu edellyttää jatkuvaa inflaatiota ja inflaatio taas kasvua, eli koko järjestelmä on noidankehä. Kuten katolinen paavikin jo hoksasi talousjärjestelmää on muutettava.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #67

"Kuten katolinen paavikin jo hoksasi talousjärjestelmää on muutettava."

Jotta saisimme aikaan paavin mielen mukaisen talousjärjestelmän, tarvitsee vain äänestää Timo Soinin puoluetta. :)

"Kasvu edellyttää jatkuvaa inflaatiota ja inflaatio taas kasvua, eli koko järjestelmä on noidankehä."
-------------

Esitän nyt ongelman ratkaisun:

*Inflaatio merkitsee sitä että hinnat nousevat, mikä merkitsee sitä että palkan ostovoima putoaa.

*Jos on niin ettei ilman inflaatiota ole kasvua, se merkitsee vain sitä että ilman inflaatiota palkan ostovoima, eli palkka, kasvaisi liian suureksi ja sen myötä työvoimakulut söisivät kilpailukyvyn.

*Kyse on siis palkan ostovoimasta, eli palkasta.

*Ongelma ratkeaa ilman inflaatiota jos palkan ostovoimaa, eli palkkaa, voidaan säännellä muuten kuin inflaation avulla.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #68

Inflaatiolla tarkoitetaan rahan vaihtoarvon laskua. Kyse ei ole pelkästään palkan ostovoimasta.
Onko pakko kilpailla elinehdoista? Luulisi, että ihminen pystyisi toimimaan vähän sivistyneemmin.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #69

"Inflaatiolla tarkoitetaan rahan vaihtoarvon laskua. Kyse ei ole pelkästään palkan ostovoimasta."

Kyse on myös käyttämättä jätetyn palkan, eli säästöjen ostovoimasta. Sijoitukset, kuten asunto, saattaa hyvinkin pitää inflaatiossa pintansa.

Rahan vaihtoarvon lasku on sama asia kuin edelliset.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #70

Tietenkin inflaatio vaikuttaa palkan ostovoimaan. Mutta yhtä lailla se vaikuttaa muihinkin rahatuloihin. Varsinkin se syö pienituloisten ostomahdollisuuksia, koska yleensä välttämätön kulutus kallistuu eniten.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #68

Timo Soini ei ole missään vaiheessa puhunut talousjärjestelmän mallin muuttamisesta.
Kaikki valtapuolueethan hokevat kasvua ja kilpailukykyä.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #71

"Timo Soini ei ole missään vaiheessa puhunut talousjärjestelmän mallin muuttamisesta."

Jossain vaiheessa oli kyllä kovasti EU:ta vastaan, ei kyllä esittänyt mitään omaa malliaan. Nyt taitaa olla takki jo käännetty.

"Kaikki valtapuolueethan hokevat kasvua ja kilpailukykyä."

Tyhjiä hokemia, kun ei tehdä mitään.

Kansa, äänestäjä, ei nimittäin pidä niistä asioista joita pitäisi tehdä
ja kun politikko on politikko,
ja kun politiikasta tulee politikon leipä ja särpimet,
niin politikko ei voi tehdä kansalle epänmieluisia juttuja,
ei ainakaan ennen vaaleja.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #73

Paavi tarkoitti kapitalistista markkinataloutta.

Mikko Hammarberg Vastaus kommenttiin #67

Nykyinen talousjärjestelmä käytännössä vaatii nimellistä talouskasvua ja inflaatiota. Sen sijaan se ei vaadi luonnonvarojen kulutuksen kasvua eikä periaatteessa edes reaalista talouskasvua. Pohjoiseurooppalainen hyvinvointiyhteiskuntamalli sen sijaan vaatii näistä jälkimmäistä, eli reaalista talouskasvua.

Voimme mukauttaa nykyisen yhteiskuntamallimme reaalisen nollakasvun aikaan. Tämä periaatteessa onnistuu jonkin verran elintasosta tinkimällä ja yhteiskuntamme palveluista roimasti karsimalla. Epäilen, että kovin moni tätä ei kuitenkaan halua. Edes nollakasvun nimeen vannovista. En kyllä edes ymmärrä, miksi reaalista talouskasvua tulisi välttää. Kuten sanottua, se ei välttämättä vaadi luonnonvarojen kulutuksen kasvua.

Ihmiskunta on tähän asti onnistunut selviämään katastrofeista osin teknisten innovaatioiden avulla ja menestymään, miksi pitäisi uskoa että tämä kehityskulku muuttuu? Miksi pitäisi luovuttaa ja taantua, pelkästään sen takia että edessä on ongelmia ja haasteita?

Käsitykseni mukaan edes Paavi ei ole ehdottanut kapitalistisesta talousjärjestelmästä luopumista. Tarvitaan nimenomaan niitä rakenneuudistuksia toimialarakenteeseen, yhteiskuntamalleihin ja talousjärjestelmän perusteisiin, jotta ihmiskunta voi menestyä myös jatkossa. Mitään sellaista tietoa tai tutkimusta ei ole kuitenkaan saatavilla, joka kyseenalaistaisi kapitalistisen talousjärjestelmämme perustan.

Kerropa Margareta, mitä haluaisit talousjärjestelmässämme konkreettisesti muuttaa?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #75

On myös mahdollista tinkiä suunnattomasta turhasta tavaramäärästä ja parantaa julkista palvelutasoa.
Ennen kaikkea haluaisin vaihtaa mielivaltainen uhkapelitalous hallittavissa olevaan järkevään talouteen.
Jos paavin tavoin haluaa poistaa köyhyyden ja tuloerojen kasvun se edellyttää kapitalismista luopumista.

Mikko Hammarberg Vastaus kommenttiin #76

Eli mitä konkreettisesti muutetaan? Olen jo saanut jonkinlaisen käsityksen siitä mikä on se ihannetila minne haluat, mutta miten mielestäsi käytännössä sinne päästään?

Miten parannetaan julkista palvelutasoa, mistä rahat? Kuka tinkii ja minkä kannustimien kautta turhasta tavaramäärästä? Mihin uhkapelitalous vaihdetaan ja miten taloutta jatkossa hallitaan?

Köyhyyden ja tuloerojen kasvun poistaminen ei muuten edellytä kapitalismista luopumista. Mutta mihin sinä haluaisit kapitalistisen talousjärjestelmän vaihtaa?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #77

Ooks ihan döö? Luuletko että yksin olisin päässäni suunnitellut jotain uutta talousjärjestelmän mallia ja strategia millä keinoin siihen päästään? Jos joku sellaista kuvittelee hän elättää harha.
Mutta voihan sitä pohtia. Vaihdon välineenä toimivan rahan voi laittaa sulkumerkkeihin ja miettiä miten yhteiskunta toimisi rahasta riippumatta.

Mikko Hammarberg Vastaus kommenttiin #78

Minusta on melko "döö" kritisoida nykyistä järjestelmää ja vaatia että se vaihdetaan ilman, että on esittää minkäänlaista vaihtoehtoa.

Helppohan se on puskista huudella ja vaatia sitä unelmahöttöä, jos ei edes yritä kehittää sinne pääsemiseksi minkäänlaisia ratkaisuja.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #79

Kaikkeen ei ole olemassa valmiita vaihtoehtoja. Tarvitaan uusien päämäärien kehittämistä. Näinhän se menee; ensin on huomattava viat ennen kuin ratkaisut löytyvät.

Mikko Hammarberg Vastaus kommenttiin #80

Kritiikin esittäminen ilman vaihtoehtoja ei vie poliittista prosessia tippaakaan eteenpäin. Iki-ihanista päämääristä kuten hyvinvointipalvelujen laajentamisesta ja parantamisesta, täystyöllisyydestä, ekologisen jalanjäljen pienentämisestä, päästöttömistä energianlähteistä yms on tietysti kaikkien kannalta hirmu fantsua ja helppoa puhua. Tätä ääntenkalasteluahan poliitikotkin mielellään harrastavat, välillä sitä tavataan haukkua populismiksikin. Näiden lähes kaikkien kannattamien päämäärien luetteleminen on kuitenkin täysin hyödytöntä niin kauan, kun ei ole esittää mitään keinoja miten tuohon ideaalitilanteeseen päästää.

Kapitalismia voi tietysti ideatasolla kritisoida, mutta jos ehdottaa tämän talousjärjestelmän vaihtamista toiseen, pitäisi pystyä selkeästi esittämään se parempi vaihtoehto.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #81

Tietenkin pitää olla jotain näkemystä paremmasta mahdollisuudesta, mutta uuden talousjärjestelmän kehittämiseen tarvitaan monialaista yhteistyötä.
Tuskin nykyinen unelmahöttö-elintapa jatkuu kovinkaan kauan, todellisuus tulee vastaan.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

"Euroalueen sisällä yhteisvaluutan arvo ei vaikuta hintakilpailukykyyn"

Lepomäki:
En nyt ole ihan varma,mitä mahdat tällä tarkoittaa? Olen varma, että monilla aloilla tuotantojen kotiuttaminen esim. Kiinasta nopeutuu - siis euromaitten kilpailukyky paranee alueen sisällä.Kiinan suhteen parantunut useita vuosia. USA on menestyksellisesti siirtänyt työpaikkoja takaisin Kiinasta kolmisen vuotta. Jopa Pohjois-Karjalassa on uutisoitu viime viikkoina vastaavista konkreettisista siirroista.

Mielestäni jos ja kun euro jatkaa heikkenemistään sillä voi olla ratkaiseva vaikutus juuri sisämarkkinoitten kehitysmoottorina. Teollisuuden "matokuuri" Suomessa tuottavuuden suhteen on ollut melkoinen. Näin uskon tapahtuneen useissa maissa (Espanja, Portugali, Irlanti....). Viennin pääsektoreilla ( esim. kone ja laite) omavaraisuusasteet ovat noin 40 %:n tasolla ja vaikka kannattavuus on laskenut; kysymys on muutamasta prosentista liikevoittotasolla - kilpailukyvyn paraneminen kiinalaisten lisäksi japanilaisia, korealaisia, jenkkejä jne. vastaan otetaan kyllä ainakin täällä päin ihan vakavasti.

Joten näistä lähtökohdista yhteisvaluutan arvolla euroalueen sisällä on merkitystä.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Joten näistä lähtökohdista yhteisvaluutan arvolla euroalueen sisällä on merkitystä."

Olen samaa mieltä perusteista ja johtopäätöksestä. Lepomäki oli siis väärässä tuossakin väitteessään.

Muuten olen sitä mieltä ettei kilpailukykyä pitäisi säädellä muuttelemalla valuuttojen arvoja toisinsa nähden, ei EU:n ja Kiinan välisessä kaupassa, sen kummemmin kuin muussakaan kaupankäynnissä.

Mikko Hammarberg

Lepomäki ei ollut väärässä, lukijoilla näyttää vain olevan vaikeuksia luetunymmärtämisessä. Yllä siteeratulla lauseella Lepomäki kaiketi tarkoittaa, että euroalueen sisällä euron arvon vahvistuminen ei vaikuta maiden hintakilpailukykyyn toisiinsa verrattuna. Eli jos euron arvo nousee/laskee, niin tämä ei muuta hintakilpailuasetelmaa esimerkiksi saksalaisen ja suomalaisen keskenään kilpailevan tuotteen välillä. Tämä on melko itsestäänselvää, onhan euroalueen sisällä mailla käytössä sama valuutta.

Missä muissa asioissa Lepomäki oli Arton mielestä väärässä?

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #55

"Missä muissa asioissa Lepomäki oli Arton mielestä väärässä?"

Minusta Lepomäki on tässä asiassa joko väärässä tai sitten hän esitti asiansa epäselvästi ja epämääräisesti, niin että väärin tulkinta on itsestään selvä, ellei osaa tulkita "rivien välistä" kirjoittajan "oikeita" aivoituksia Mikko Hammarbergin tapaan. Mikon "sananselitys" on kyllä sinällään ihan kelpoinen joskaan ei täysin vakuuttava.

Tämän ketjun kirjoituksessani no. 19, olen listannut joitakin asioita jotka mm. ovat minua Lepomäen teksteissä häirinneet.

Mikko Hammarberg Vastaus kommenttiin #59

Miltä osin selitykseni ei vaakuuttanut?

Kommentoin poimimiasi lauseita kirjoituksessani nro 58.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #63

"Miltä osin selitykseni ei vaakuuttanut?"

Selityksessä ei sinänsä ole vikaa. Se vain epäilyttää ettei se ollut blogistin oma selitys. Sama tilanne niissä muissakin kommenteissasi.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen Vastaus kommenttiin #55

"Tämä on melko itsestäänselvää, onhan euroalueen sisällä mailla käytössä sama valuutta."

Pidän kyllä Lepomäkeä sen verran fiksuna, ettei hän tällä tavalla aliarvioisi lukijoitaan. Vai olenko erehtynyt.

Olisin kyllä toivonut Lepomäen itsensä vastaavan.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

On puhuttu siitä, että aivan erityisesti tarvittaisiin kasvua, jota toisivat mm. tuotekehittely ja julkiset investoinnit. Toisaalta on hartaasti toivottu, että euroalueen tilasta hyötynyt Saksa ottaisi hieman 'vähemminän itsekkään' lähestymistavan, toimisi samalla meidän taantumamme veturina ja nostaisi samalla Suomen suosta, johon apua ei tuonut S & P:n AA+.

Suomen nettomaksuosuus yhteiselle ystävällemme EU:lle singahtanee nyt 1,152 mrd euroon ja kokonaislasku vuosina 2001-2014 lienee jo lähes 5 mrd€
http://www.eurooppatiedotus.fi/public/default.aspx...
Saksan nettomaksuosuudet samana aikana ovat jo luokkaa 100 mrd€, joten kai he kokevat sen osuuden ihan riittäväksi. Toive Saksan talouskasvun tuomasta avusta Suomen tilaan ei liene ihan uskottava lähiaikoina, sillä sielläkin odotukset alittuivat:
http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2014/08/1...

Jäljelle jäävät siis omat elvytystoimemme, joista virallinen Suomi on sulkenut euron statuksen ulkopuolelle. Niinpä kortisto ja siellä oleva suurtyöttömyyden tuska kasvaa mm. tuon virallisen opin ja sisäisen devalvaation kautta.
Euroa tuetaan "whatever it takes" - työttömien määrä ei ilmeisesti ole vielä riittävä signaali muuttaa virallista näkemystä, jotta sitäkin torjuttaisiin "whatever it takes.
http://yle.fi/uutiset/tutkija_suomessa_on_massatyo...

Pattitilanteeltahan tällainen näyttää.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset