*

Elina Lepomäki Näin ei voida jatkaa.

SOTE: Meillä on vaihtoehtoja

Sosiaali- ja terveyshuollon järjestämisen uudistamiseen tähtäävä sote-ehdotus kaatui maaliskuussa toistamiseen perustuslakivaliokunnan lausuntoon. Julkisen keskustelun ja muutamien johtavien poliitikkojen puheiden perusteella on jäänyt käsitys, että ongelma olisi perustuslaissa, sen tulkinnassa tai tulkitsijoissa, pikemmin kuin itse esityksessä. Nyt seuraa pitkä kertomus sote-prosessin kehityskulusta ja katsauksesta siihen, miten sote mielestäni pitäisi järjestää. Jos haluat hypätä suoraan Lepomäen malliin, aloita lukeminen otsikosta 5 (tai pidemmällä alustuksella kohdasta 3).

Kirjoitan tästä perusteellisesti siksi, että aihe on paitsi taloudellisesti, myös kansalaisen hyvinvoinnin kannalta mitä tärkein. Soten tulisi olla leikkausten lisäksi tärkein julkista taloutta käsittelevä vaaliteema juuri nyt. Monivaiheisesta sote-prosessista on kansalaisille piirtynyt mieliin sekavuus, ihan oikeutetusti, mutta ikävämpää on, ettei monikaan tiedä mistä eduskunta yleensä olisi ollut päättämässä, jos esillä ollut sote-ehdotus olisi mennyt eteenpäin. Kestävyysvajeesta tai potilaan asemasta puhuttiin talven aikana harmillisen vähän. Moni kansalainen olisi ollut valmis muutokseen pelkän muutoksen vuoksi, mitä voi pitää ehkä jopa tahattomana propagandavoittona.

Vaikka sote-hankkeen jumiutuminen tällä kaudella kuinka harmittaisi – ja kieltämättä tulokset ovat vuosien työstä laihat – on vastuutonta johtaa keskustelua harhaan esittämällä, ettei sote-ongelmaan olisi perustuslain läpäiseviä vaihtoehtoja. Kyllä on. Kaiken lisäksi soten järjestämiseksi on olemassa ratkaisuja, jotka perustuslain lisäksi läpäisevät myös muita kriteerejä, kuten taloudellinen tehokkuus ja kansalaisen valinnanvapaus. Siinä missä yhteensopivuus perustuslain kanssa on välttämätön ehto, ei se kestävyysvajeen riivaamassa maassa ole riittävä ehto. Minä en myöskään kansalaisena halua, että perustuslakia lähdetään muuttamaan varmuudella heikosti toimivan mallin takia, vaikka sille olisikin mahdollista saada eduskunnan enemmistön tuki.

Esimerkiksi Timo Soinin avaamaa keskustelua perustuslakivaliokunnan korvaamista perustuslakituomioistuimella en osaa kuin tervehtiä, mutta se taas ei liity soteen millään tavalla. Sikäli kun meillä pienessä maassa on vain rajallinen määrä valtiosääntöoikeuteen erikoistuneita asiantuntijoita, olisi vaikea kuvitella, että tuo joukko  tuomioistuimena – sen sijaan että ovat perustuslakivaliokunnan säännöllisinä kuultavina – päätyisi kovin erilaisiin ratkaisuihin kuin mihin meillä viime vuosina on totuttu. Olen ollut kuluvalla kaudella perustuslakivaliokunnan jäsen.

 

1. Esitetty SOTE-malli ei purkaisi kestävyysvajetta

 

Perustuslakivaliokunnan lisäksi myös muut valiokunnat lausuivat talvella sote-mallista, muun muassa valtiovarain- ja talousvaliokunta. Ne jäivät julkisuudessa pienemmälle huomiolle. Näiden valiokuntien arviot mallin taloudellisista vaikutuksista – sikäli kun niitä kattavien laskelmien ja arvioiden puutteessa yleensä päästiin tekemään – olivat kriittisiä. Valtiovarainvaliokunta totesi, että alkuperäisen mallin tavoittelemat taloudelliset hyödyt olisivat saattaneet toteutua vasta siirtymäajan 2017—2021 jälkeen ”ja riskit myös sille, ettei niitä saada, ovat suuret”.

Talousvaliokunta puolestaan totesi suoraan, että esitetty malli tarjoaisi kuntalaisille eli asiakkaille ”suhteellisen byrokraattisen tavan” vaikuttaa palveluihin. Se myös huomauttaa, ettei esitys luo painetta lisätä järjestelmän tehokkuutta ja tuottavuutta ehdotuksen jäädessä ”hallinnollisia rakenteita uudistavaksi”.  Näissä arvioissa heijastuu se tosiasia, ettei parlamentaarisesti valmisteltu malli eikä sitä sittemmin viilannut sosiaali- ja terveysvaliokunnan (StV) esitys ensisijaisesti edes lähteneet ratkaisemaan sote-ongelmaa kestävyysvajeen näkökulmasta. Molemmat mallit ovat olleet pakkokuntayhtymiin perustuvia kompromissiratkaisuja, joissa nykyisiä rakenteita on haluttu horjuttaa mahdollisimman vähän.

Vuoden takainen ”innovaatio” viidestä sote-alueesta kuulosti alkuun hyvältä, mutta itselläni kuten monella muullakin innostus tyssäsi viimeistään kesällä siihen havaintoon, ettei uusien hallintorakenteiden tehtävä ollut syrjäyttää vanhoja, vaan tulla niiden rinnalle. Asiakaslähtöisyys oli korvautunut hallintolähtöisyydellä, mikä on kuin raikas tuulahdus DDR:stä.

Periaate ei muuttunut oleellisesti StV:n tekemällä ehdotuksella. Se tehtiin kiireellä muutamassa päivässä. Kukaan ei voi väittää, että lähtökohta olisi ollut luoda paras mahdollinen soteratkaisu suomalaisille. Tavoite oli lähinnä tehdä malli "jonka saisi valmiiksi viikossa" – aikaisemman perustuslakivaliokunnan lausunnon ohjatessa työtä. Oli yleensäkin kyseenalaista yrittää puristaa tämän kokoluokan malli poliittisista syistä vaalikauden viimemetreillä läpi sen sijaan, että se olisi otettu tässä vaiheessa avoimesti vaaliteemaksi. No, nyt siitä toivottavasti sellainen tulee.

Miten siis tästä eteenpäin? Kuukauden päästä käydään vaalit, ja toivottavasti sinä päivänä jokaisella äänestäjällä on tiedossa oman ehdokkaansa kannattama sote-malli. Kyse on miljardiluokan uudistuksesta, joten tämä jos mikä on vaalikysymys.

 

2. Mitä sote-ratkaisu voi olla ja mitä sen ei pitäisi olla

 

Sosiaali- ja terveyspalvelut vastaavat noin puolta kuntien tehtävistä. Tehtäviä voi kunnilta siirtää pois normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä. Siihen ei perustuslaki puutu. Nyt onkin kysyttävä, miksi palveluiden rahoitus pitäisi edelleen kanavoida kuntien kautta, jos kunnilla ei jatkossa olisi niihin paljon sanottavaa? Ei miksikään. Ja tässä piilee myös avain päästä paitsi perustuslaillisesti, myös taloudellisesti kestävästi, eteenpäin. Yritän hahmottaa esimerkillä mitä nyt esitetty sote-malli eli pakkokuntayhtymiin perustuva perusterveydenhoitomalli tarkoittaisi.

Ei kukaan lähde optimoimaan kumisaapastuotantoa perustamalla (alueellisesti) keskitetyn sovituspisteen, joka ensin kerää asiakkailta rahat kotiosoitteen ja jalanmuodon mukaan, jonka jälkeen sovituspisteeseen kaksivaiheisen paikallisdemokratian kautta erikseen valituille henkilöille sovitetaan saapasmuotit, minkä jälkeen kumisaapastarve kirjataan koko alueelle ja lähetetään rahojen kanssa eteenpäin valittuun tehtaaseen. Valittu tehdas olisi kunnallinen ellei jostain syystä päädyttäisi muuhun.  

Todellisuudessa kumisaappaiden tuontanto ja myyntikanavat määräytyvät sen perusteella missä ja millaisille kumisaappaille on kysyntää. Prosessi elää päivä päivältä ja hallintoa muutetaan pitkälti itseohjautuvasti sen mukaan, mikä tarve on. Teknologiaa käytetään tuotannon tehostamiseen; sen kehittämiseen on myös kaikki kannustimet. Hallinto pyritään minimoimaan.

Jos halutaan optimoida, se voi tapahtua vain siten, että asiakkaan saama (tosiasiallinen ja hänen kokemansa!) laatu ja maksettu hinta saadaan piirrettyä samaan yhtälöön. Sitten optimoidaan joko hinnan tai laadun suhteen. Muun muassa saatavuus ja vaikuttavuus ovat laadun kriteereitä. Hallinto ei tässä ole edes muuttuja, vaan se seuraa ratkaisusta. Optimoinnissa voidaan käyttää hintakattoja ja laadulle voi olla jotkin ylhäältä asetetut vähimmäiskriteerit (esimerkiksi vaatimukset lääkäreille tai lähimmät neuvolapalvelut korkeintaan tietyn kilometrimäärän päässä). 

Kun vain kourallinen ihmisiä edustaa suurta joukkoa henkilöitä, saadaan aina vain rajallinen ja hitaasti päivittyvä kuva todellisesta tarpeesta. Se voi olla edustuksellista demokratiaa, mutta mitään muita ehtoja se ei täytä. En keksi mitään syytä sille, että poliitikkojen pitäisi istua päättämässä terveyspalveluiden tuotannosta. 

Sitten tehokkuudesta. Jos tehdas (terveydenhuoltoalue) saa pyytämänsä rahat kaikissa oloissa, ei mikään estä sitä palkkaamasta enemmän henkilökuntaa kuin tarvitsisi (yliresursointi) tai keskittymästä vain tiettyyn palveluun tuotannon tehostamiseksi (alueellinen keskittäminen) ja nostamasta tarpeen tullen hintoja (ns. piikki auki). Asia ei muutu, vaikka valvomossa istuisi asiantuntijoiden sijaan poliitikkoja, jotka näennäisesti valvovat toisiaan tai äänestäjiensä asiaa.

 

3. Saatavuus ja valinnanvapaus

 

Alueellinen tasa-arvo ei ole toimiva sote-ratkaisua ohjaava tavoite. Toistaiseksi en ole tavannut ketään, joka tietäisi mitä sillä tarkoitetaan. Tasa-arvossa on kaksi puolta: sama palvelutaso kaikille asuinpaikasta riippumatta tai sama kustannuskuorma kaikille asuinpaikasta riippumatta. Haja-asutetussa maassa molempia ei voi saada samanaikaisesti.

Toisaalta pitää olla realisti: kansainvälisen tutkimuksen mukaan ei terveyseroja ole mahdollista tasoittaa sote-mallin avulla kuin pieneltä osin. Niin ikävältä kuin se poliitikosta kuulostaakin, vaikuttavat terveyteen ensisijaisesti elintavat (40 %), geeniperimä (29 %) ja sosiaaliset olosuhteet (14 %). Terveyspalveluilla tasoitetaan terveyseroja vain vajaan 10 %:n osalta. Siksi sote-mallin tavoitteen tulee olla yhdenvertainen ja laadukas palveluntuotanto annetulla budjetilla – sen sijaan että ensisijainen lähtökohta olisi alueellisten terveyserojen tasoittaminen.

Se että varat kerätään valtakunnallisesti (tai eri kanavien kuten asiakasmaksujen kautta) suuremmille järjestämisharteille, ei tarkoita sitä, että itse palvelut keskitetään. On perusteet pitää perusterveydenhuollon peruspalvelut kuten vaikka neuvolat lähellä perheitä. Se, että asiakkaat joutuvat käyttämään enemmän aikaa liikkumiseen, ei kansantaloudellisesti tarkastellen nimittäin välttämättä tehosta mitään. Kun puhutaan palveluvoittoisesta työstä, skaalaedut ovat tuottavassa työssä lähtökohtaisesti pieniä.

Mitä korkeamman osaamisen, teknologiapainotteisemman ja korkeamman investoinnin palvelusta taas on kyse, sitä selvemmin palveluita on järkevä tuottaa suuremmalla alueella. Silti hoito voi tulla kotiin asti. Siinä missä vaikkapa neuvolan optimaalinen tuotantoalue voi olla pieni kunta tai Helsingin keskustassa kortteli, saattaa erikoistuneen hoidon kohdalla järkevä markkina-alue olla koko Suomi - tai vaikka koko Pohjoismaiden ja Baltian alue. Digimaailma tarjoaa tähänkin asiaan ratkaisuja. Joidenkin arvioiden mukaan reipas enemmistö perusterveydenhuollon palveluista voitaisiin hoitaa itseohjautuvasti ja etänä – ja silti nykyistä paremmin! Robotisaation tuomista mahdollisuuksista puhumattakaan.

 

4. Valinnanvapaus ja muut länsimaat

 

Monissa Euroopan maissa (mukaan lukien Ruotsissa) on otettu käyttöön terveydenhuollossa niin sanottu valinnanvapausmalli. Kansalaisella on oikeus valita palveluntuottaja julkisten ja yksityisten palveluntuottajien joukosta. Palvelut rahoitetaan pääasiassa julkisesti. Tuoreen tutkimuksen mukaan lähes 90 % kansalaisista olisi tällaisen mallin kannalla, mutta eduskuntavaaliehdokkaista vain 67 % (reilu enemmistö tosin sekin). Kuluneella kaudella eduskunnassa tuki on ollut kuitenkin tuota oleellisesti alhaisempaa, sillä muuten talvella sorvattu sote-malli olisi rakennettu näin (!). Pidä tämä mielessäsi kun kävelet huhtikuussa äänestyskoppiin.

Miksi asiakaslähtöisyys on poliitikoille niin kovin kivulias ajatus? En tiedä, mutta kyyninen epäilisi seuraavaa. Siksi, että se paitsi murtaisi, myös purkaisi, nykyisiä tehottomia hallintorakenteita. Veivaus ei niinkään tiivisty julkisen tai yksityisen palveluntuotannon eroon, vaan siihen, kuka saa olla tekemässä päätöksiä perusterveydenhuollon järjestämisestä. Jos järjestämispäätöksen tekisi lähtökohtaisesti asiakas – ja ammattilaiset hoitaisivat palveluneuvonnan ja niin sanotun palveluintegroinnin ketjun sisällä - jäisi monta virkaa täyttämättä. Kuntien tehtävistä ja siten kuntapoliitikkojen päätäntävallasta katoaisi euromääräisesti noin puolet, eikä se kompensoituisi kuntayhtymän tuomilla todellisilla tai näennäisillä päätösvastuilla – ja kokouspalkkioilla.

Ruotsissa tuli vuoden 2010 alusta voimaan perusterveydenhuollon valinnanvapausuudistus, joka pohjaa 21 maakäräjäalueeseen. Maakäräjät hyväksyvät halukkaat perusterveydenhuollon tuottajat – julkiset, yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat –hyväksymismenettelyllä, jonka jälkeen potilas voivat valita tuottajista itselleen sopivimman.

Uudistuksen jälkeen Ruotsissa väestöstä 99 prosentilla matka terveyskeskukseen taittuu autolla 20 minuutissa tai lyhyemmässä ajassa. 80 prosentilla väestöstä automatka vaihtoehtoiseen terveyskeskukseen on korkeintaan 5 minuuttia pitempi kuin lähimpään terveyskeskukseen.  Viime syksynä yli 90 prosenttia terveyskeskuksesta lääkärille aikaa tarvitsevista ruotsalaisista sai vastaanottoajan 7 päivän sisällä ajanvarauksesta, Suomessa vastaava luku oli noin 43 prosenttia. Tulokset ovat vakuuttavia.

Lähes jokaisessa länsimaassa terveydenhuolto onkin järjestetty asiakkaan valinnanvapauden varaan. Julkinen on ottanut rahoittajan roolin eikä ota kantaa tuottaako palvelun julkinen vai yksityinen. Isossa-Britanniassa julkiset terveysmenot ovat samalla tasolla kuin Suomessa, mutta laatu ja saatavuus ovat paremmalla tolalla. Jokainen kansalainen on saman valtakunnallisen NHS-järjestelmän asiakas, työttömästä pankkiiriin. Näin siitä huolimatta, että maahanmuutto Britteihin on oleellisesti korkeammalla tasolla kuin Suomessa eikä tulijoiden lähtömaassa ole terveydenhuolto välttämättä ollut korkealla tasolla.

 

5. Ehdotukseni SOTE-malliksi

 

Sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvät tehtävät otetaan kunnilta pois. Siis sekä rahoitus-, tuotanto- että järjestämisvastuu. En puutu tässä ratkaisussa erikoissairaanhoidon palveluihin; malli keskittyy ensisijaisesti sosiaali- ja perusterveydenhuollon järjestämiseen.

Rahoitusvastuu siirretään Kelalle, tuotanto- ja pääosin myös järjestämisvastuu markkinoille. Asiakkaat edustavat mallissa rahoittajaa, eli taloustieteellisin termein toimivat sen agentteina. Näin järjestämis- ja rahoitusvastuu ovat samoissa käsissä. Yksityiset, julkiset ja kolmannen sektorin palveluntarjoajat voivat tarjota palveluita asiakkaille samalta viivalta. Tuottajat hyväksytään järjestelmään joko valtakunnallisesti tai esim. viiden sote-alueen voimin. Tuottajat voivat olla pieniä paikallisia tai pelkästään esimerkiksi virtuaalipalveluita tarjoavia yksiköitä. Asiakas päättää kulloisenkin tarpeensa mukaan – suorempaa demokratiaa ei ole. Avataan markkinoita ja sivutuotteena saattaa syntyä jopa vientikelpoista businesta.

Kelan rahoitusvastuu tarkoittaa sitä, että jokaisesta palkasta suoritetaan sotemaksu. Kunnallisveroaste laskee vastaavasti, kun tehtävät siirretään kunnista pois. Työn kokonaisveroaste ei nouse – tämä on tärkeää. Asiakas päättää mistä haluaa palvelun ostaa, ja raha seuraa perässä. Jokaisessa palvelutapahtumassa on pieni omavastuu. Tulisi pohtia onko esteitä sille, etteikö omavastuu voisi olla jopa negatiivinen. Jos saa palvelun halvemmalla kuin mikä julkinen rahoitusosuus on, tulisi asiakas kannustaa valitsemaan tuo palvelu, mikäli muut laatukriteerit täyttyvät.

Mielestäni ei pitäisi olla myöskään poissuljettua hoitaa rahoitus henkilökohtaisten terveystilien avulla. Niitä voisi Kela hallinnoida. Yhdessä järjestelmässä olisi kattava perusnäkymä jokaisen henkilökohtaiseen terveyteen ja sen kustannuksiin. Kansalaisilla olisi kannustimet pitää huolta itsestään ja lähimmäisistään. Palveluintegraatio ja hoitosuunnitelmien tekeminen helpottuisi. Määrättyjä (kalliita) lääkkeitä ei jäisi niin paljon käyttämättä. Ketään ei jätettäisi heitteille ja kansalaiset olisivat yhdenvertaisia lain edessä. Teknisen toteutuksen tulisi mahdollistaa pienten ja suurten palveluntarjoajien liittyminen hoitosuunnitelmaan asiakkaan valitsemalla tavalla.

Tällaisessa mallissa jokaisella kansalaisella olisi pääsy samanlaiseen valinnanvapauteen ja palvelutasoon kuin mikä nykyisin on ainoastaan työssäkäyvien ja varakkaiden (tai yksityisesti vakuutettujen) ulottuvilla. Markkinoilla tuotanto ohjautuisi sinne, missä tarve on. Julkinen ja yksityinen kilpailisivat samalla viivalla. Julkisen vallan tehtäväksi jäisi pitää huolta siitä, että syrjäisimmilläkin paikkakunnilla ihmisillä on pääsy perusterveydenhuollon palveluihin, jos se ei markkinaehtoisesti toteutuisi.

Ruotsissa terveydenhuollon vapauttaminen on lisännyt palveluiden saatavuutta kaikissa ihmisryhmissä, mutta siellä katvealueista pidetään huolta erikseen. Poliittisen päätöksenteon harteille jäisi julkisen rahoitusosuuden suuruudesta päättäminen ja aluepolitiikka katvealueiden osalta. Mitään uusia hallintohimmeleitä tämä ei edellyttäisi, vaan eduskunta voisi hoitaa nämä tehtävät normaalisti budjettimenettelyssä ja edustuksellisen demokratian periaatteiden mukaisesti.

Jos pidät tämänkaltaista ratkaisumallia järkevänä, kannattaa ottaa asia puheeksi oman eduskuntavaaliehdokkaasi kanssa. Myös Kela ja THL ovat ilmaisseet tukensa (yksikanavaisesti rahoitetulle) valinnanvapausmallille. Kuten otsikkoni sanoo: meillä on sotessa vaihtoehtoja, nyt äänestäjänä ja jatkossa toivottavasti myös potilaana.

 

--

 

Olen tätä kirjoitusta varten keskustellut lukuisten asiantuntijoiden kanssa, niin perustuslakivaliokunnan työn puitteissa kuin sen ulkopuolella. Erityiskiitoksen haluan lausua professori Paul Lillrankille.

 

http://lepomäki.net/

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

15Suosittele

15 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (37 kommenttia)

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Kansanedustaja on selvästi tehnyt töitä asian selvittämiseksi.

Tämä oli erityisen kiinnostava yksityiskohta: "Asiakas päättää mistä haluaa palvelun ostaa, ja raha seuraa perässä. Jokaisessa palvelutapahtumassa on pieni omavastuu. Tulisi pohtia onko esteitä sille, etteikö omavastuu voisi olla jopa negatiivinen. Jos saa palvelun halvemmalla kuin mikä julkinen rahoitusosuus on, tulisi asiakas kannustaa valitsemaan tuo palvelu, mikäli muut laatukriteerit täyttyvät."

Käyttäjän pasikayhko kuva
Pasi Käyhkö

Markku,

Olen samaa mieltä. Elina Lepomäen ehdotus on varteenotettava ja mielenkiintoinen esitys.

Matias Härkönen

Olen aina yhtä mielissäni, kun näen kansanedustajan joka osaa jotain ja uskaltaa vielä ehdottaa jotain uutta. Erittäin hyvä kirjoitus, jossa faktat kohdillaan. Toivottavasti tie vie aina ministeriksi saakka.

Käyttäjän viitala kuva
Elina Viitala

Kuulostaa varteenotettavalta mallilta. Ja lisäksi kyse olisi oikeasti uudistuksesta.

Samalla voisi uudistaa myös Kelan toimintaa.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Kritiikissä on monta ihan hyvää pointtia, tosin useimmat aika moneen kertaan toistettuja. Merkittävin muutos tässä olisi se, että paikallisdemokratian toimialasta poistettaisiin sote kokonaan. Ihan näin isoa muutosta en muista juuri julkisuudessa nähneeni. Olen itse miettinyt tuota samaa seikkaa ja pidän tässä suhteessa avausta kiinnostavana, sillä oikeastaan kaikissa esitetyissä malleissa liitäntä paikallisdemokratiaan on mallien keskeisin heikkous jota on koitettu korjata erilaisin himmelein.

Mutta on se toki ongelmallinenkin, sillä vaikka Lepomäki vannoo noiden markkinoiden autuaaksitekevyyteen, ei ne korvaa paikallisdemokratiaa tässä eikä oikein muussakaan asiassa. Tai no jos haluaa kuvitella, että esimerkiksi ruokakaupat ovat erityisen demokraattisia niin siitä vaan.

Mutta tarvitaanko tuota paikallisten ihmisten ääntä sitten niin paljon? En suoraan sanottuna tiedä. Kovin monet julkiset palvelut ovat ennemmän tai vähemmän paikallisdemokratian ulkopuolella, mutta silti varsin toimivia. Vaarantuuko esimerkiksi poliisitoimi ja kansalaisten luottamus siihen sen takia, etteivät paikalliset päättäjät pääse vaikuttamaan siihen.

Itse olen enemmän tai vähemmän kauhistellut sote-uudistusta kaiken aikaa, sillä siitä tuntuu rakentuvan liian monimutkainen ja purkkaviritelmillä kasassa pysyvä tekele jonka kustannusvaikutuksia ei kukaan tiedä. Vaikka en ole Lepomäen kanssa samaa mieltä siitä, että juuri yksityisten palveluntarjoajien isompi ote olisi tavoiteltava suunta, olen sitä mieltä, että järjestelmää pitäisi pystyä yksinkertaistamaan ja selkeyttämään.

Toki jos sote-palveluihin liittyvät vastuut otetaan kunnilta pois, muuttuu kuntien asema melkoisesti enkä näe, että tämän kokoista muutosta voitaisiin tehdä muuten kuin perustuslain käsittelymenettelyllä. Mikä luonnollisesti vaatii suurempaa yksimielisyyttä.

Mutta silloinkin jäisi auki kysymys: "miten ihmiset voisivat vaikuttaa lähipalveluihinsa?" Sillä markkinoihin luottaminen ei ole oikea vastaus.

Käyttäjän mikael kuva
Mikael Lönnroth

Tarvitaan minusta valta/vapaus valita, joko loppukäyttäjänä/potilaana/asiakkaana tai "kuntana". Mikäli kunta valitsee niin tarvitaan demokratiaa jotta kunta voisi tehdä kollektiivisen valinnan asukkaiden puolesta. Paine kollektiiviseen päätöksentekoon tietty vähenee ja poistuu mikäli yhä enemmän jokainen voi valita itse. Ja vapaus valita tarvitaan monopoliongelmien välttämiseksi.

(Miltä näyttäisi 20v päästä jos kunnassa olisi vain yksi ruokakauppa, jota kaikkien olisi pakko käyttää :))

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

"omavastuu voisi olla jopa negatiivinen"

Asiakkaalle siis maksettaisiin siitä, että hän käy joka päivä näöntarkastuksessa ja jossakin röntgenissä, jos joku tarjoaa palvelun halvemmalla kuin mikä julkinen rahoitusosuus on. Pitkäaikaistyöttömien kannattaisi käydä kuusi kertaa päivässä näöntarkastuksessa ja röntgenissä. Kiistatta kannustavaa!

Ehdotuksessa halutaan yhdistää hyvään valinnanvapauteen DDR-tyylinen valtiollinen valvonta ja stasimaiset arkistot, joihin koottaisiin keskitetysti tiedot, oletukset ja kertomukset asukkaiden asioista. Näin ei toimita niissä länsimaissa, joihin Lepomäki haluaa viitata.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Hyvä analyysi ja ehdotus

Se pitäisi vain saada niin kompaktiin muotoon, että koko päättäjäkuntamme ymmärtää ydinajatuksen pääkohdat ja sen konkretisoidun toimintamallin. Hyvä reaalinen malli.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

19.4. tähtäimellä soisi myös äänestäjäkunnan ymmärtävän.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kyllä Heikki kaikki tuon ymmärtävät, mutta esimerkiksi demarit eivät myönnä ymmärtävänsä.

Käyttäjän MattiKouri kuva
Matti Kouri

Lyhyestä virsi kaunis!

Lepomäen lähtökohta on jo väärä. Siinä missä Soini sovittelee melonille tai omenalle lippalakkia, markkinafundamentalisti Lepomäki sovittelee yhteen kumisaappaita ja terveydenhoitoa.

Kappaletavaratuotannon ja kattavan terveydenhoidon asettaminen saman markkinamekanismin piiriin on jopa kokoomuslaiselta poliitikolta vastuutonta toimintaa.

Esityksesi voikin kiteyttää: "Julkinen rahoittaa - yksityinen rahastaa!"

Toivottavasti tulevissa vaaleissa on tarpeeksi meitä kansalaisia, jotka eivät hyväksy yksityisten yritysten taloudellisen voiton tavoittelua terveydenhoidon kustannuksella.

Käyttäjän TapioLehtimki kuva
Tapio Lehtimäki

Voittoa tavoitteleva yksityinen taho ei välttämättä tule sen kalliimmaksi kuin voittoa tavoittelematon julkinen toimija. Lisäksi Elinan malli kannustaa etsimään julkista rahoitusosuutta halvempia palveluja.

Kappaletavaratuotanto ja terveydenhoito eivät nekään ole täysin eri planeetoilta. Itse esimerkiksi korjasin aikanaan elinsiirtojen ohjaussovelluksen laittamalla sen jäljittelemään autopurkamon kirjanpitoa. Siihen asti oli ollut riskinä, että yhdeltä ja samalta luovuttajalta olisi yritetty nyhtää vielä se kolmaskin munuainen.

Osaatko kertoa paremman ratkaisun sote-ongelmaan, vai otetaanko järki käteen ja vedetään kiltisti kumisaappaat jalkaan?

Kalevi Wahrman

Sote kaatui siihen, että ei saatu terveydenhuoltoa totaalisesti yksityisten yritysten rahastukseksi.

Irma Hirsjärvi

Kannattaisi varmaan yleisesti selvittää hoivasektorin yritysten omistusuhteet tälaisten puheiden painoarvon mittaamiseksi. Näin vaatimukset soten siirtäminen markkinoiden hoidettavaksi eivät jätä tunnetta, että voittomarginaalin metsästyksestä ja ideologiastahan tässä pelkästään on kyse.

Kun kirjoittaja sanoo "on vastuutonta johtaa keskustelua harhaan esittämällä, ettei sote-ongelmaan olisi perustuslain läpäiseviä vaihtoehtoja" se tuo mieleen viime vuosien yhtä katteettoman väitteen "Maahanmuutosta ei saa puhua".

Käyttäjän ollisaarinen kuva
Olli Saarinen

Olen analyysistä kokolailla samaa mieltä. Mutta asiakkaan omaan valintaan painottuva ratkaisu sisältää vaaran, että ryhdymme oman terveytemme asiantuntijoiksi. Eniten teveyspalveluja haluavat eivät välttämättä ole sama joukko kun eniten palveluja tarvitsevat ja hakeentuvat kummiskin joihinkin hömppähoitoihin.

En tähän keksi kumisaapasesimerkkiä, aiemmin olen käyttänyt vertauksena kunnallista rautatietä, jonka raideleveys vaihtuu kunnanrajalla osoituksena nykymenon mielettömyydestä. Mutta jos asiakas ohjaa omia hoitovalintojaan käy kuin minulle aikoinaan, kun ostin valmiiksi uuden iskarit ja niitä vaihdettessa kävi ilmi että auto hyppi kuopissa kumipuslien puutteessa.

Yrjö Matilainen

Osoittaa täydellistä asiantuntemattomuutta väittää, että yksityisyritysten käyttö terveydenhoidossa olisi jotain rahastusta ja hanat olisi auki. Ettekö ole työskennelleet terveydenhoitoalalla? Juttuhan menee niin, että julkinen terveydenhoito määrittää hoidontarpeen. Julkinen terveydenhoito on ilmoittanut jo etukäteen, kuinka isolla summalla se osallistuu hoitoon. "asiakas" (ennen sanoimme aina potilas) valitsee netistä haluamansa palveluntuottajan: hinnan ja sijainnin yms. mukaan. Ei julkinenkaan terveydenhoito ole "ilmaista", veronmaksajat maksaa siitä itsensä kipeäksi. Koska siellä ei ole kannustimia eikä erityistä tarvetta tehokkuuteen (="sama palkka teki sitä taikka tätä"), on päivänselvää että julkinen terveydenhoito tulee kansakunnalle kalliimmaksi kuin yksityinen. -Mutta ettei menisi liian yksinkertaiseksi: tämä ei päde tietenkään kaikkiin "sairauksiin" ja hoitoihin. On selvää että tehohoito, sydänleikkaukset yms. ovat järkyttävän kalliita ja raskaita toimenpiteitä, ja kuuluvat ilman muuta keskus- tai yliopistosairaaloiden toimialaan.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Mielenkiintoista on, että Yhdysvalloissa jossa malli on tietyin osin aika lähellä Elinan esittämää on miltei tuplasti kalliimpi tervbeydenhoito, mutta tuloksiltaan selvästi huonompi sellainen - toki yhdysvaltalainen sairasvakuutussysteemi on osasyyllinen tuohon, mutta vain osasyyllinen. Eli ei se yksityisten toimijoiden varaan rakennettu systeemi ole mitenkään takuuvarmasti edullisempi tai parempi, tai kumpaakaan.

Juha Kuronen

Tai Hollannin malli on vielä lähempänä.
Amerikan malli on rikki niin monesta kohtaa, ettei sitä kannata verrata mihinkään.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Julkinen rahoittaa,yksityinen rahastaa-malli,toimii jo lastensuojelussa.1,4 miljardilla maksatte ulkolaisille konserneille vuosittain yritystukia.HUOSTALAITOKSET ynm.ympärillä häärivä bisnes mm.yksityistetty lasten ja nuorten psykiatrinen puoli,jonka sarajayrittäjä sai haalittua huostafirmojen avuksi.Kuntien tehtäväksi on jäänyt asiakkaiden haaliminen näihin kasvottomien omistajien firmoihin.
Valtio tukee huostakertoimen avulla,ja sen kertoimen on hyväksynyt myös Risikko +muut rouvakerholaiset.
Bisnes on kasvanut miljardimittaan,ja laajenee siis ilmeisesti kaiken aikaa.Mehiläinen kehui silloisine johtajineen:"kuinka huostaBISNES,on kannattava kasvava ala"Tottavie,voittoa tahkoava Mehiläinen myytiinkin ulkolaisille.Älkäämme unohtako Sitrasijoittajan roolia tässäkään.

Niin on näyttänyt olevan.Nyt nämä Attendo,Medone,Merikratos jne.jne.firmat rahastavat kuntien terveydenhoidossa,tosin muutama kunta on antanut fudut kustannusten noustua yllättäen ynm.hankaluuksien takia.Noiden puljujen nimet on varmasti muuttuneet,koska omistajat vaihtuvat,verotuksen takia tehtävät systeemit jne.jne.

Mielenkiintoista onkin että sos-ja terveydenhoito menot kasvaa,ja kukaan ei saa hoitoa,nämä firmat kuitenkin repivät voittonsa.Veronmaksajat ne maksaa nämä yksityisten voitot.1990 ennen ja vielä jälkeen sai hammashoitoa,pääsi lääkäriin,naiset saivat gynegologin palveluja(ei varaa enää,yksityislääkäri,joka kiskoo monta sataa,KELA korvaus pari kymppiä))naisten syövät ovatkin lisääntyneet.

Sossujen lauma on kasvanut,ja kaikenlaisten huoliseulojien määrät.Alasajettu kodinhoitajien ammattikunta poistettiin siis samaa tahtia,kun aloitettiin kiristämään perheiden LAKISÄÄTEISIÄ tukia ja oikeuksia laiminlyömään.Sama koskee ikäihmisiä jne.Lapsille mainostetaan vakutuksia "ota vakuutus ohitat jonon"Ja kuulemma hoitoa ei enää saakkaan kuin ne lapset joilla on se.650 eurolla vuodessa,saat paikan ohi jonon,omavastuu ainoastaan 100 euroa!

Tottakai kaikilla on vara ottaa 2-3 lapselleen vakuutukset,ja tottakai itselleen myös.Sos-ja terveysministeri kun hänkin on niin ajan tasalla,että tietää sen,ettei Suomessa ole alle 2000 tienaavia.

Monikansalliset ovatkin aikoja sitten tajunneet ,että Suomessa on piikki auki.Huomautan sen verran,että nämä isot konsernit ostavat ne pienet alta pois,koska VOITTO on niille tärkein ja sen ne ottavat varmasti.Se se onkin ainoa varma asia.Huostabisnes on siitä hyvä esimerkki.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Lepomäki alkaa palautella minua takaisin lähtöruutuun ja toivottavasti vaalipiirissä olevat ymmärtävät Lepomäen ns. kunnollisuuden kansanedustajaksi. Vartiainen; Jaskari ja Hjallis Harkimo vielä, niin hyvältä näyttää uusiutuva Kokoomus.

Käyttäjän PauliOjala kuva
Pauli Ojala

Olen kirjoittajan linjoilla. Lisäisin tähän järjetelmän valvonnan. Lailla säädetään tarkkaan tarjottavat palvelut eri kokoisille asuintaajamille. Kuinka usein ja mitä palveluja pitää tarjota kansalaisille minimissä. Valvonta jätetään kunnille ja kuntien/taajamien asukkaille. Kilpailutilanne voi johtaa siihen, että palvelun tarjoajia on yli lain määritysten etenkin suurilla paikkakunnilla. Se on vain hyväksi. Vain kilpailu takaa tasokkaat palvelut.

Kannattasi laskeskella paljonko kansalaiset maksavat suhteellisesti tuloihinsa nähden sote-palveluista verotuksen kautta Kauniaisissa ja jossain pohjoisen kriisikunnassa. Veikkaan, että tasa-arvoista se ei ole.

Reino Jalas

“Rahoitusvastuu siirretään Kelalle, tuotanto- ja pääosin
myös järjestämisvastuu markkinoille. Yksityiset, julkiset ja
kolmannen sektorin palveluntarjoajat voivat tarjota palveluita
asiakkaille samalta viivalta.”

Ruotsin maakuntatasoisessa terveydenhuollon järjestelmässä maakunnat näkevät järkeväksi ylläpitää omia terveyskeskuksia ja aluesairaaloita. Alueen omin voimavaroin, järkevästi hoidettu sairaanhoitojärjestelmä ja vanhusten palveluasuminen voi toimia edullisemmin kuin kaikkien palveluiden ostaminen yksityisiltä. Omat laitokset muodostavat myös verrokkiryhmän, johon vertailla yksityiseltä puolelta ostettavien palveluiden hintoja.

Blogistin yllä ehdottamassa mallissa edes maakuntatasollakaan ei kilpailuteta enää mitään. Koska ehdotuksen mukaan kaikki rahoitus tulee suoraan “yhdestä isosta pussista”, KELA:lta. Ilmeisesti KELA virkailijoineen tekee myös kaikki tarvittavat sairaanhoitoresurssien kehitystä ja käyttöä koskevat päätöksetkin?

Koska siis “Sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvät tehtävät otetaan kunnilta pois.”
Mutta keitä Suomessa olisivat blogistin yllä mainitsemat julkisen sektorin palveluntarjoat?

Kunnilla tai kuntayhtymillä, vastoin kuin Ruotsissa, ei olisi enää mitään intressiä ylläpitää omia kalliita ja hankalia aluesairaaloita tai terveyskeskuksia ja kosteusvaurioituvia mummojen hoitotaloja. Kyllä KELA maksaa! Senkuin tilataan, kulutetaan ja sairastellaan vaan.

Valtiovalta +KELA tuskin alkaa ylläpitää julkisen puolen terveyskeskuksia tai palveluasuntoja. Siksi muutaman vuoden kuluttua niitä ei olisi missään. Tässähän on kuitenkin aina se puoli, että ilman mitään kunnallisia verrokkeja toimivan yksityisen sairaanhoidon kustannukset alkavat kohota.

Käy vähän niinkuin yksityistetyn autokatsastuksen veloituksille, jotka ampaisivat pilviin.

---
Terveydenhoidon järjestäminen perustaltaan on kohtalaisen samantyyppistä niin Britannian NHS-terveydenhoitojärjestelmässä, sekä Ruotsin järjestelmässä kuin Suomenkin järjestelmässä.

WHO:n mukaan terveydenhoidon kustannukset 3 maan BKT:stä ovat hyvin samaa tasoa. Suomessa 9.0%, Ruotsissa ja Britanniassa molemmissa 9.6%.

---
Missään maassa ei ole nähty järkeväksi liittää myös sosiaalitointa saman organisaation alle. Vuosittain sosiaalitoimeen käytettävä rahakakku on suurempi kuin terveydenhuollon kustannukset. Joten se ei ole mikään mitätön ja vasemmalla kädellä helposti hoituva sivujuonne.

Nykyisellään sosiaaliasiat kaikissa kolmessa maassa pidetään terveydenhoidosta erillään. Ne hoidetaan kuntien tasolla ja niiden toimesta.

Vain Suomessa elää jostakin syntyneenä sellainen ajatus, että länttäämällä sosiaalitoimi samaan organisaatioon terveydenhuollon kanssa, maukkaaksi SOTE-sopaksi, saadaan sitä tätä kautta kustannushyötyjä.

Kun siis sosiaalipuolen vanhusten kotihoito tai palveluasumisen järjestely, työttömyysmenojen hoito, asumistuet, nuorosotyö, lastensuojelu etc. liitetään yhteen päätöksenteon organisaatioon Terveyskeskusasioiden ja Keskussairaalahoidon kanssa, saadaan nykyistä tehokkaampi kustannustehokkaampi organisointi kaikille noille asioille.

Blogisti näyttäisi menevän vieläkin pidemmälle. Yllä oleva ehdotus tosin ei ole kovin yksityiskohtainen. Mutta se näyttäisi ehdottavan että terveydenhoidon lisäksi myös sosiaalitoimen rahat koko maahan jaellaan “yhden suuren rahapussin periaatteella” . Saman KELA-organisaation kautta?

Hankala, toimeton ja tarpeeton kuntataso on saatu kokonaisuudessaa eliminoitua pois välistä. Eikä edes perustuslakiakaan tarvinnut ronkkia:)

Enpä viitsi ihmetellä tämän pidemmälle. Kuitenkin ilman muuta sympatiseeraan blogistia. Mutta tällä kertaa oma järki superkeskitetyn KELA-SOTE -ehdotuksen auvoisuuden ymmärtämiseen ei vaan riittänyt.

ulf fallenius

Teksti oli pitkä niin ehkä jotain jäi huomaamatta mutta minun mielestä mitä maksaa veronmaksajille nykyinen järjestelmä ja Lepomäen järjestelmä olisi silti se kiinnostavin asia .Laatukriteerit ilmeisesti parempia Lepomäen mallissa mutta onko halvempi tai kalliimpi veronmaksajille jäi vähän epäselväksi.

Jouko Silvennoinen

Kyllä tässä yksityisen ja julkisen pitäs kulkea rinnakkain ja kilpailla terveesti keskenään, eihän ole mitään mieltä jos terkkari läkärissä käynti maksaa yli 200€ ja terveystalo laskuttaa noin 80€.Mutta jos kelakorvauksia maksetaan niin pitäs yksityisten maksaa v
erot Suomeen samoin kuin Lepomäen puoluetoverien soisi lopettavan verokikkailut.Digimaailma varmaan on tulevaisuutta, mutta mikä ihme tänäpäivänä estää sitä lääkäriä jalkautumasta asiakkaan luo, varsinkin nyt kun ne vanhukset on saatu poistettua silmistä, haja-asutus alueilla mahoton taksirumba jota vois kiertävä lääkäri vähentää.Mutta sotessa pieniä kuntia rasittaa etupäässä erikoissairaanhoito se kun saatas valtion kontolle niin kunnille jäis pelivaraa.

Käyttäjän MikkoOlkkonen kuva
Mikko Olkkonen

Väitän, että tämä uudistus on jo pitkällä: parin vuosikymmenen aikana terveyskeskusten lääkärimäärät ovat jopa laskeneet kun taas yksityisellä puolella on ollut kova kasvu. Vajaat puolet kansasta on jo käytännössä siirtynyt tähän ehdotuksen mukaiseen maailmaan. He varaavat ajan valitsemalleen lääkäriasemalle eli "kilpailuttavat tuotannon", "raha seuraa" asiakasta valitulle lääkäriasemalle, koska asiakas maksaa suuren osan itse ja saa loppuun kelakorvausta. Palvelu on huipputasoa: ajan saa useimmiten tälle päivälle. Sote uudistusta voi ajatella "elämää suurempana" uudistuksena, jossa pitää saada sata sote lakia kirjoitettua uusiksi. Vaihtoehtoisesti uudistusta voi ajatella tuon yllämainitun käynnissäolevan kehityksen kiihdyttämisenä, jossa loputkin kansalaiset vain siirtyvät tähän jo olemassaolevaan käytännössä blogistin ehdotuksen mukaiseen järjestelmään. Tärkeimmät työkalut tämän kehityksen vauhdittamiseen ovat kansanterveyslain kunnille asettamien palvelutasovaatimusten keventäminen ja "omavastuun" pienentäminen (eli kelakorvausten suurentaminen). Näin loputkin kansalaiset siirtyvät luontevasti nauttimaan näistä tehokkaammin tuotetuista palveluista.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Esitetty malli on fantsu. Se tuo mieleen kokoomuksen suuren strategin Kimmo Sasin aikaansaaman katsastustoiminnan yksityistämisen. Sinä lopputulos oli odotettu: Ensin Suomeen saatiin muutama miljonääri ja sitten ulkomaalaiset yhtiöt veivät kaiken. Mutta asiakas maksaa ja miksi ei maksisi, kun kerran pakko on.

Terveyden edistäminen, sairauksien ennalta ehkäiseminen ja hoito ovat hieman eri asioita kuin autokatsastus. Yksityiset evät tee noita kahta ensin mainittua ja kolmannestakin vain halvimmat sekä helpoimmat.

Jokainen, joka on sairastanut vähänkään vakavammin, on havainnut, että yksityiseltä puolelta lähetetään kiireen vilkkaa julkiseen hoitoon mitä nyt lasku pannaan perään.

Elina Lepomäen esitys on täyttä kokoomuslaista yksityissektorin väärää ihannointia ja valtavan kallis sekä tehoton koko yhteiskuntaa ajatellen. Jotkut lähinnä ulkomaiset yritykset sekä suomalaiset nokkelat lääkärit rikastuvat ja veronmaksaja maksaa.

Sotepuolta en edes nyt voi kommentoida, kun esitys on niin karmea.

Kaiken kattava ja läpitunkeva piirre Lepomäenesityksessä on jonkun ns. yksityisen täysin perusteeton ihannointi ja kyllä veronmaksaja maksaa-mentaliteetti.

Jari Leino

Erittäin mielenkiintoinen ehdotus.

Kirjoitin vähän pitemmän kommentin blogin muotoon:

http://jarileino2011.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1907...

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Elina!

Olen aikaisemminkin US-blogeissa kertonut, että olen tutkinut taustoja.
http://jormajaakkola.fi/kunta-%20ja%20sote-uudistus

Maakuntamalli on demareiden suunnitelmasta yli 20 vuoden takaa.
Sote-palvelut ovat ylikansallista kasvotonta rahastusta, johon suomalaisella yrittäjällä ei ole mahdollisuuksia, koska ylikansallisilla rahastajilla on kilpailutuksessa veroparatiisietu.

Kalevi Sorsa kirjoitti soten taustasta kirjaansa "Uusi itsenäisyys" (1992). Sivulla 261 olevan sitaatin pitäisi avata vasemmistolaistenkin silmät:

”Julkisen sektorin tehostaminen on uusi tehtävä. Se on kehitettävä kilpailukykyiseksi yksityiseen sektoriin nähden. Tämä on nimenomaan sosialidemokraattien tehtävä, koska kukaan ei epäile heitä julkisen sektorin romuttamis- ja yksityistämispyrkimyksistä.

Sitaatti sivulta 71:
"Euroopan yhteisöissä on jo ollut nähtävissä, että samalla kun kansallisvaltiot menettävät poliittista ohjausvaltaansa ja merkitystään, vahvat talousmaakunnat nousevat esiin."

Myös tämän päivän taloustilanne johtuu demareiden suunnitelmasta.

Pääjehu oli ulkopolitiikasta määrännyt presidentti Mauno Koivisto.

Tässä Kjeld Möllerin väitöskirjaksi tarkoitetun tutkimuksen sitaatissa mainitaan kolme Koiviston juoksupoikaa:

"Vakaan markan politiikka on keskeinen syy Suomen taloudelliseen lamaan. Tämä on totta, mutta ketkä ja ennen kaikkea miksi maan poliittinen eliitti valitsi vakaan markan. Vahvan markan syntymä oli yksi ensimmäisiä askelia tiellä kohti kriisiä.

Sitoumuksia tehtiin, sanattomia ja sanallisia. Hulkko ja Pöysä kuvaavat heinäkuista maanantai-iltaa 1986 Jaalan Aurantola-lomahotellin saunassa, missä Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg, johtokunnan keskustalainen jäsen Esko Ollila ja pääministeri Kalevi Sorsa sopivat yhdessä, että markkaa puolustetaan.

"Se oli henkilökohtainen sitoutuminen meiltä kolmelta. Ei nyt salaliitto, mutta vähän sinnepäin", Esko Ollila kertoo kirjassaan." (62)

Viite 62 on kirja "Hulkko&Pöysä: Vakaan markan aatehistoria".

Suomen europäätös on valtiopetos, rikos, joka ei vanhene.

Ratkaisu Suomen talousongelmiin on palata takaisin omaan raha- ja talouspolitiikkaan sekä keskuspankkirahoitukseen.

Kotisivuni tekstit oli joku laittanut sivustolle
http://mvlehti.net/2015/03/24/valtiopetokset-suome...

Viiden ja puolen tunnin aikana on jo 1266 latausta.

Samaan asiaan liittyvät Toimi Kankaanniemen ja Juha Korkeaojan tunnustukset, että markan hävittämisestä ei ole lakia, löytyy tästä
http://mvlehti.net/2015/03/24/toimi-kankaanniemen-...

Sivu on laitettu tänään klo 15.50 ja laskuri näyttää nyt klo 17.31 tasan 1000 lukukertaa!

Meidän kokoomuslaisten on lakattava juoksemasta Mauno Koiviston viitoittaman EY-tien juoksupoikina.

Suomen EU- ja eurojäsenyys voidaan lopettaa MITÄTÖN-leimalla.

Mitätön on mitätön ja kuuluu roskikseen.

Siis oma raha ja keskuspankkirahoitus pikimmiten käyttöön!

Suomen on turha ottaa lisää velkaa ulkomailta.
Euron pelastamiseen ryhtyneet ministerit saavat henkilökohtaisesti vastata lupauksistaan.

Lassi Pölönen

Malli toivottavasti saa kannatusta myös puolueessa. Poliitisen järjestelmän suurin ongelma on kuitenkin puoluekuri, minkä vuoksi mm. eräskin kansalaisaloite kaatui eduskunnassa vaikka vaalikonevastausten perusteella sen olisi pitänyt mennä läpi.

Mitä tuohon malliin itseensä tulee, on siinäkin heikkoja kohtia, mitkä pahimmillaan voisivat johtaa keskustelussakin esitettyyn yksityisen sektorin rahastukseen. Nuo ongelmat ovat huolellisella valmistelulla kyllä vältettävissä. Vertauksena nyt vaikka julkiset IT -projektit: mediassa esiintyvät tapaukset ovat usein olleet kooltaan sen verran massiivisia, että päätyvät suurille olemassaoleville toimijoille, eivätkä pienemmät toimijat pysty käytännössä niitä toteuttamaan. Lopputuloksena kilpailua ei siis oikeastaan pääse syntymään. SOTE:n kohdalla tämä tietysti tarkoittaa toimijoiden lupamenettelyä, jossa vaatimusten on oltava sen verran kohtuullisia, että aidosti varmistetaan pienempien toimijoiden pääsy markkinoille, mitä kautta kilpailua syntyy.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"aidosti varmistetaan pienempien toimijoiden pääsy markkinoille, mitä kautta kilpailua syntyy."

Tuo nyt nähtiin ensivasteuudistuksessa eli ambulanssitoiminnassa pari vuotta sitten kun alueita yhdistettin kilpailutuksessa niin suuriksi että pienet perheyritykset putosivat automaattisesti kilpailutuksesta pois. Suuret ylikansalliset yhtiöt ostavat koko ajan pieniä kotimaisia palveluyrityksiä pois kilpailemasta ja miten kilpailla kun suurilla on verovapaus eli verosuunnitteluoikeus.

Lassi Pölönen

Tuossakin tosiaan näkyy sama poliittisen päätöksenteon ongelma. Sääntelyllä on tietysti aina kaksi puolta. Sitä tarvitaan jotta kilpailu säilyisi vapaana, mutta toisaalta lobbauksen sekä lehmänkauppojen vuoksi sääntelyn olemassaolo myös mahdollistaa kilpailun rajoittamisen epäedullisesti.

Tilanne, jossa palvelut tuotetaan ainoastaan julkisesti, ei tosin ole juurikaan parempi, sillä siitä puuttuu insentiivi toimia mahdollisimman tehokkaasti.

Aino Kivelä

Elina Lepomäki on oikealla tiellä. Napakkaa valtiollista hallintoa (KELA, THL) tarvitaan määrittämään toiminnan sisällön ja kustannusten raamit, vähän samaan tapaan kuin nykyisin on työterveyshuollossakin. Tämä tietysti edellyttää hyvin toimivia integroituja digijärjestelmiä, joihin meillä valitettavasti on vielä pitkä matka mutta hyvä alku, enkä nyt tarkoita Apottia, jonka suhteen vasta lähinnä ihmetyttää, eikö meiltä Suomesta tosiaankaan löytynyt yhtä kallispalkkaista asiantuntemusta vastaavan järjestelmän luomiseen. Virosta saadut neuvotkin taidettiin meillä heittää yli olan.
Koko soten digijärjestelmä on toki haasteellinen, koska sen tulee toimia sekä kunta- että yksityispuolen palveluissa, niin sairaaloissa kuin potilaan/asiakkaan kännykässäkin tms. henkilökohtaisissa terveydenseurantavempaimissa. Kun järjestelmään kirjataan kaikki toiminta hintoineen, se raportoi suoraan toimintatilastot ja kustannustiedot myös Kelalle.
Koko palvelujärjestelmän keskiössä on oltava asiakas, jolle ajanvarausjärjestelmän pitää tarjota hänen tarvitsemansa tutkimus tai asiantuntija valittavaksi sieltä mistä se hänelle parhaiten sopii. Jo aikaa varatessa tulee näkyä hinta ja mahdollinen omavastuu Kelan korvauksen ylittävältä osalta.
Yliopistosairaaloissa olisi järkevää keskittää harvinaista erityisosaamista tiettyihin sairaaloihin, joihin potilaita ohjattaisiin eri puolilta Suomea. Kuntaliitoksista luovuttaessa potilaita ylipäätään voisi lähettää aina sinne, missä on lyhimmät jonot, sillä Suomi on pieni maa.
Koska tietosuoja aina puhuttaa, voisi asiakas näkyä tietojärjestelmissä pelkkänä koodina, jonka hän itse avaisi vastaanotolle tullessaan ja jonka tiukan paikan tullen voisi saada myös Kelasta tai muulla poikkeustavalla, mikä aina näkyisi myös asiakkaalle.
Monenlaisia yksityiskohtia riittää loputtomiin. Jostain on vaan aloitettava, mutta ehjää ei kannata lähteä hätiköiden korjaamaan vaan jakaa hyviä ja kustannustehokkaita käytäntöjä opiksi kaikille.

Reino Jalas

“enkä nyt tarkoita Apottia, jonka suhteen vasta lähinnä ihmetyttää, eikö meiltä Suomesta tosiaankaan löytynyt yhtä kallispalkkaista asiantuntemusta vastaavan järjestelmän luomiseen. Virosta saadut neuvotkin taidettiin meillä heittää yli olan.”

Valitettavasti juuri noin siinä tosiaan kävi. Sitra hankki v.2012 Virosta palkkalistoilleen lääkäri ja tekniikan tohtori Madis Tiikin.

    Hesari 31.8.2014
    Kun virolainen lääkäri ja tekniikan tohtori Madis Tiik tuli Suomeen kaksi vuotta sitten, hän viestitti kotimaahansa leikillään, että lähettäkää minulle lapio Se olisi sopiva työkalu kauhomaan sitä valtavaa rahamäärää, joka liikkuu suomalaisessa terveydenhoidossa.
    "Rahaa tuhlataan, koska päätöksenteko elää edelleen sadan vuoden takaisessa todellisuudessa.", Tiik sanoo.
    Tiik johti 2007–2011 Viron E-Tervise-säätiötä, joka toteutti Viron sähköisten potilastietojärjestelmien integraation. Rahaa oli vähän, joten piti olla nopea ja kekseliäs. Viron yhtenäinen tietojärjestelmä maksoi kymmenen miljoonaa euroa.
    Suomessa hänelle valkeni nopeasti, miksi digitaaliset palvelut eivät etene. "Asiakas ei ole julkisen terveydenhuollon keskiössä."
    Sote-uudistus on keskittämässä päätöksentekoa, mutta Tiikin mielestä liian myöhään. "Uudistus olisi pitänyt tehdä jo kymmenen vuotta sitten. Nyt pitäisi jo keskittyä siihen, miten muutetaan palveluja asiakaskeskeisiksi."
    Suomen Kansallista terveysarkistoa Kantaa on kehitetty kymmenen vuotta ja sen pitäisi olla valmis 2017. "Se on jo valmistuessaan vanhentunut, koska tietojärjestelmien kehitys on nopeaa."

Suomalaisen Kanta IT-järjestelmän hinta 200 millj € ja sitä on virkamiesmäisesti kehitetty 10 vuotta. Parin vuoden päästä sillä pitäisi olla ensimmäinen pilottikäyttäjä Vantaalla.

Suomalaisia IT-järjestelmiä vuosia käyttäneet lääkärit kävivät tutustumassa Viron IT-järjestelmään . He olivat aivan myytyjä sen helppokäyttöisyydestä.

Vertailuksi, HUS:in tilaaman, tekniikaltaan jo tilaushetkellä vanhanaikaisen Apotti-järjestelmän hinta on 1.800 milj. € , ja se ostetaan kanadalaiselta ohjelmistotalo CGI:ltä.

---
Madis Tiikin kokemukselle ja neuvoille ei ollut 2 vuoden aikana minkäänlaista ottajaa Suomessa. Ketään ei kiinnostanut kuinka nykyaikainen, maan kattava sairaalajärjestelmä toteutetaan muutamalla kymmenellä miljoonalla eurolla. Tiik lähti Suomesta viime kesänä USA:han.

Rahapulan vuoksi Suomen julkisen puolen kuluja pitäisi alentaa. Myös IT-hankinnoissa pitäisi osata kustannustehokkaita valintoja. Mutta meillä jatketaan tönkön Apotti-järjestelmän suunnittelua.
Sekavan nykytilanteen vuoksi hankkeissa Apotista on taas joku uusi kilpailutuskierros tulossa. Apotista maksetaan seuraavan 10 v. aikana pelkkiä lisenssirahoja ulkomaille ainakin 1.5 -2 miljardia euroa.

Tuollaisen miljardiluokan rahalliset panostukset vaikuttavat jo koko IT-alan ja kansantaloudenkin kannalta. Sillä rahalla pitäisi saada jotakin toimivaa ohjelmakoodia Suomen omankin IT-väen (tai Virosta vuokratuin) voimin aikaiseksi.

Julkisen vallan puolelta pientä työntöapua suomalaiselle Cleantechille, jotta saadaan aikaiseksi tuotteita joita voi jatkossa myydä myös muualle.

Käyttäjän dottore48 kuva
Kari Ellimäki

Elina Lepomäeltä jälleen erittäin hyvä analyysi SOTE-asiasta. Toivottavasti kaikki terveydenhuoltoasioista vastaavat politiikot tutustuvat siihen.

Koko SOTE-uudistus lähti metsään kun alettiin rakennella hallintokuvioita ottamatta asiakasnäkökulmaa lainkaan huomioon.

Lähes koko Euroopassa perusterveydenhuolto rakentuu ammatinharjoittajal-ääkäri -mallin mukaan, jossa potilas listautuu valitsemalleen perhelääkärille.

Hyvin toimiva perusterveydenhuolto rakentuu parhaiten lääkäri-hoitaja -parityöskentelylle. Pysyvät tai ainakin pitkäaikaiset potilas-lääkäri -suhteet ovat hoidon kulmakivi. Perusterveydenhuollossa suuri ei ole kaunista: parhaaksi kooksi on todettu 4 - 5 lääkärin lääkäriasemat. Kokenut yleislääkäri pärjää pitkälle diagnostiiikassa potilasta kuunnellen, yksinkertaisin tutkimusvälinein. Ihanteellisesti perusterveyslääkäri toimii myös koko hoitoprosessin koordinaattorina.

Ei voi kuin ihmetellä täälläkin esitetettyjä väitteisä potilaan "rahastuksesta". ikään kuin julkinen terveydenhuolto olisi "ilmaista. Puhumattakaan että aletaan vertailla systeemiä johonkin katsastusfirmoihin. Potilashan on tässä
raha seuraa potilasta -mallissa se, joka palvelun valitsee ja jos on tyytymätön, voi äänestää jaloillaan ja vaihtaa lääkäriä.

Miksi yrittäjyys ei muka toimisi perusterveydenhuollossa kun se toimii kaikissa muissa palveluissa?
Miksi perusterveydenhuolto pitäisi perustua kunnan monopoliin?
Yksinkertainen totuus on. että lääkäri-hoitaja parit työskentelevät tehokkaammin ja laadukkaammin terveen kilpailun vallitessa.Vrkamiesmentaliteetilla ei pitkälle potkita.

Olen toiminut perusterveydenhuollossa lähes 40 vuoden ajan niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla ja tullut
lähes täysin samoihin johtopäätöksiin kuin Elina Lepomäki. Myös SITRA:lta ja EVA:lta on tullut ansiokkaita SOTE-raportteja, joihin näistä asoista kiinnostuneiden kannattaisi tutustua.

Käyttäjän mikamustonen kuva
Mika Mustonen

Elinan esittämä SOTE-malli on kaikessa yksinkertaisuudessaan loistava ja jokainen voi jo pelkällä 'maalaisjärjellä' ymmärtää sen toimivuuden ja tehokkuuden.

Eiköhän Elina mene heittämällä seuraavaan eduskuntaan ja toivottavasti saa mahdollisuuden ajaa näitä(kin) asioita eteenpäin.

Reino Jalas

“Olen toiminut perusterveydenhuollossa lähes 40 vuoden ajan niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla ja tullut lähes täysin samoihin johtopäätöksiin kuin Elina Lepomäki.”

Tarkoittaako samoihin johtopäätöksiin tuleminen sitä, että katsot myös kelvolliseksi suunnitelmaksi sen, että koko perusterveydenhoito, erikoissairaanhoito ja myös sosiaalipalvelut keskitetään yhteen?

Yhdeksi valtiolliseksi jättikassaksi, jota KELA hallinnoi. Se jakaa sieltä rahaa kaikille tarvitseville? Itse kritisoin nimenomaan ehdotuksen tuota puolta.

---
Pelkkä nykyinen perusterveydenhuoltohan on helposti selostettavissa. Yhtä helposti sieltä on, vaikka peruskoulututkinnolla, nähtävissä paikkoja joista sitä mahdollisesti pitäisi kohentaa.

PERUSTERVEYDENHUOLTO

  • Lääkärinhoitoa tarvitseva kansalainen voi hakeutua mihin tahansa Suomen terveyskeskuksista.
  • “Terveyskeskuksen ajanvarauksesta saa akuuttiaikoja yleensä samalle päivälle tai ajanterveydenhoitajan vastaanotolle, jossa oireita selvitetään ja varataan aika terveyskeskuslääkärille.”
  • “Terveyskeskuslääkärikäynti maksaa 16,10 €/ käynti, kolmelta ensimmäiseltä lääkärikäynniltä, mutta joissakin kunnissa terveyskeskusmaksujen perinnästä on luovuttu.”
  • “Terveyskeskusten aukioloajan ulkopuolella ota yhteys sairaalan päivystyspoliklinikalle, jossa neuvotaan kuinka toimia. Ota ennakolta selville, minkä päivystyspoliklinikan piiriin kuulut asuinalueesi perusteella. Sairaalan poliklinikkakäynnin veloitus on 32,10 €”
  • “Voit myös hakeutua yksityiselle lääkäriasemalle tai yksityiseen sairaalaan. Ne ovat maksullisia. Erikoislääkärin vastaanotolle pääsee niissä usein nopeammin kuin kunnallisella puolella. Perusmaksu on helposti 50–100 euroa tai ylikin tutkimuksista riippuen. Sairausvakuutus korvaa osan yksityislääkärin palkkioista, hoidosta ja tutkimuksistaKELA:n kautta..”

SAIRAUSVAKUUTUKSEN KATTAMA PERUSTASON LÄÄKÄRIHOITO

  • Lääkärillä käynti (30 min), korvataan 13,50 € ja
  • Erikoislääkärillä käynti (30 min), korvataan 20,25€.

Käynti esim. yksityislääkäriasema Aavalla maksaa:

  • Aava yksityislääkärillä käynti (30 min), hinta 70,70 € ja

KELA-korttia vastaan lääkäriasema vähentää suoraan kassalla laskun summasta em. korvattavan osuuden 13,50 € jolloin asiakkaan maksettavaksi jää 57,20 €.

Mikäli rahaa löytyy rahaa ja poliittista tahtoa puolueilta, niin tämä asiakkaan maksama osuus voisi olla alempi. Vaikka 16,10€ kuten terveyskeskuksessakin tai vaikka 0,00 € jos niin halutaan. Kuntien rahat eivät toistaiseksi ole sellaiseen riittäneet.

---
Tiivistettynä tuollainen on perusterveydenhuollon nykyinen kuvio. Tätä kuntien ja sairaanhoitopiirien kunnallisveron verovaroista kustantamaa toimintaa voidaan kehittää mihin suuntaan tahansa.

Voidaan laajentaa yksityislääkärillä käyntien suuntaan, jos tarvetta tälle on. Mekanismit ovat jo olemassa. Yksityislääkärikäyntien korvaushakemusten viidakkoa voidaan asiakkaille yksinkertaistaa, omavastuita alentaa, jos halutaan, jne.

Yksi perusterveydenhuollon vakioprobleema on että Suomen syrjäkylille ja pikkukuntiin on vaikea saada terveyskeskukseen lääkäriä. Ja myös matkat lääkäriin ovat pitkiä, jopa 150 km. Tämä ongelma koskee kuitenkin vain noin 2% väestöstä, eli yhteensä ehkä noin 100.000 henkilöä.

Sairaanhoitopiirit voivat ratkaista tämän joko lisäämällä ko. alueille yksityslääkärien palvelujen käyttöä, tai parannettuja (taksi)kuljetuksia syrjemmältä isompien taajamien terveyskeskuksiin. Joku on ehdottanut että 40..50 km matka olisi sellainen yläraja, jonka takaa lääkärivastaanotto pitäisi kaikkialla löytyä. Kaikki tämäkin on mahdollista. Mutta on kustannuskysymys, millaiseksi tämä matka lopulta määritellään.

---
Minusta on koko SOTE-sopan keittelyn ajan näyttänyt aivan ilmeiseltä, että perusterveydenhoitoa voidaan aivan mainiosti kehittää paremmaksi nykyisenkin järjestelmän puitteissa.
Sen nykyisiä kustannuksia voidaan helpohkosti jopa saada alennettua 8..10 % verran.

Perusterveydenhuoltomme on kansainvälisten vertailujen mukaan kilpailukykyinen jo nyt. Kärjessä ollaan niin palvelutasolta kuin erityisesti kustannuksiltaan, jolta osin Suomi on ehdottomasti kärjessä. Suomalaista perusterveydenhuoltoa on helppoa säätää ja korjata asiakasystävällisemmäksi aivan sen nykyisessä olemuksessaankin.

ERIKOISSAIRAANHOITO

    Keskusairaaloissa tehtävä erikoissairaanhoito on kokonaan toisenlainen asia. Se toimii aivan erilaisin kustannusperiaattein. Sen länttääminen samaan hallinnolliseen SOTE-soppaan perusterveydenhuollon kanssa, en osaa nähdä siitä saatavissa olevaa synergia- tai kustannussäästöä.

TERVEYDENHUOLLON TIETOJÄRJESTELMÄT

    Kolmas asia on että Suomessa on käytössä satoja erilaisia terveydenhuollon tietojärjestelmiä. Keskussairaalasta ei pääse näkemään mitä toimenpiteitä terveyskeskuksissa on tehty. Eikä terveyskeskuksen lääkäri näe mitä operaatioita potilaalle on viimeisen 3 v. aikana tehty sairaalan puolella.

    Siksi Suomessa pitäisi olla Viron mallisesti, koko maan kattavia terveydenhuollon tietojärjestelmiä. Tietojärjestelmien tekeminen taas sinänsä ei vaadi kaiken nykyisen alas repimistä SOTE-sopan keittämistä varten.

---
Blogistin ehdotuksessa kritisoin nimenomaan sitä asiaa, että koko Suomen terveydenhuolto riipaistaan alas. Liitetään vielä samaan soppaan kaikki kuntien hoitamat SOTE-kaavailun mukaisesti sosiaalipuolen asiat.
Ja oletetaan että kankea KELA jollakin organisaatiolla pystyisi sen koko sosiaalitoiminnankin maahan hoitamaan ja hallinnoimaan.

En yksinkertaisesti usko että tuolla saadaan mitään kustannussäästöjä. Syynä mm. se että arvelen sairaanhoidon ja vanhustenhoidon keskittyvän vain muutamille maanlaajuisille, kansainvälisille jättifirmoille.

Keskitetty KELA-järjestelmä käytännössä pakottaisi kunnallisten terveydenhuollon ja vanhustenhoidon palvelujen ajamisen alas, alle 10 v. aikana.

Sitä mukaa kun tarjouksia tekemään kykenevien kilpailijoiden määrä keskittyy ja supistuu. Keskitetylle järjestelylle verovaroista maksettavat kustannukset alkavat nopeasti nousta. Samalla tavalla kuin Valtonhallinnon nykyiset, järjettömät IT-kustannukset.

Nykyiset kunnat ovat moneen kertaan laskelmansa tehneet. Että omin voimin järjestetty Terveyskeskusjärjestelmä on edullisempaa kuin yksityiset ostopalvelut. Myös poikkeuksiakin on. Eräät pienemmät kunnat ovat ulkoistaneet terveydenhoitonsa.

Arvelen että myös nuo kustannukset tulevat nousemaan, mikäli yhteiskunnan ylläpitämät, kilpailevat referenssijärjestelmät rinnalta katoavat.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset