Elina Lepomäki Näin ei voida jatkaa.

Tuhansien uusien vaihtoehtojen maa

Sopimusvapaus on keskeinen osa sivistynyttä oikeusvaltiota. Kun yritämme ennaltaehkäistä sitä, että ihmiset solmivat itselleen välillä myös epäedullisia sopimuksia, ennaltaehkäisemme paitsi ihmisten omaa vastuunkantoa omista tekemisistään, myös työsuhteiden, kaupan ja elinkeinojen syntymistä. Olemme kulkeneet tällä tiellä jo turhan pitkään. Kehitys on ollut hiipivää, eikä sitä oikein voi mitata. Valitettavasti meillä ei ole tilastoa niistä työpaikoista, joita koskaan ei luotu.

Moni pelkää työperäistä maahanmuuttoa siksi, ettei halua joutuvansa kilpailemaan muun maalaisen ammattimiehen kanssa. Tosiasiassa jokainen meistä kilpailee minkä tahansa maalaisen ammattilaisen kanssa jo nyt. Rajat ovat auki, ja vaikkeivat ihmiset liiku läheskään yhtä hanakasti rajojen yli kuin tuotteet ja pääomat, määräävät nuo samat ihmiset ostopäätöksillään minne - ja välillisesti myös kenelle - nuo työpaikat syntyvät. Siinä missä venäläinen huippukoodari tai thaimaalainen marjanpoimija "vie jonkun duunin", saattaa hän tuottamallaan arvolla luoda ympärilleen kymmeniä uusia työpaikkoja.

Sosiaaliturvan pitäisi hyvinvointivaltiossa koskettaa kaikkia välittömästi, konstailematta ja syrjimättä silloin kun ihminen sitä tarvitsee. Ensisijaisen tarveharkinnan tulisi olla aina ihmisellä itsellään ja sen tulisi mahdollistaa riittävä perusturva jokaisessa tilanteessa.  Perusturvan päälle pitäisi voida ansaita lisätoimeentuloa työskentelemällä tai yrittämällä perusturvaansa menettämättä. Dynaamisessa hyvinvointitaloudessa sosiaaliturva on vahva peruskallio. Ei luola, josta ei pääse ulos tai kivenmurikka, johon kompastuu.

Silloin meillä ei pitäisi olla ensimmäistäkään vaikeutta vapauttaa työmarkkinat siitä sääntelystä, joka nyt estää synnyttämästä osa-aikaista tai erityisesti nuorille työehtosopimusten vähimmäispalkkaa alittavaa työtä. Lopulta palkansaajan asemaa ei aja mikään paremmin kuin korkea työllisyys ja mahdollisuus kartuttaa omaa osaamista - ja siten palkkatasoa - jo varhaisesta lähtien. Mikään yritys ei voi pidemmän päälle maksaa tuottavuutta korkeampaa palkkaa. Sitä tosiasiaa ei päätetä työmarkkinapöydissä, vaan siitä päättää lopulta vain asiakas.

Ansioihin sidottujen tulonsiirtojen tulisi olla laajemmin vapaaehtoisuuden varassa. Nyt jo noin 70 % tulonsiirroista kohdistuu keskiluokalta keskiluokalle, mikä tarkoittaa tehotonta rahankäyttöä ja hölmöjä kannustinloukkuja. Niin kauan kuin meillä kuitenkin on lakisääteinen ja julkisesti rahoitettu ansiosidonnainen työttömyysturva, tulisi sen koskea jokaista suomalaista siinä suhteessa kuin tämän palkasta on maksettu työttömyysvakuutusmaksuja. Ilman välikäsiä ja tekemättä eroa sen välille, hankkiiko henkilö muuta toimeentuloa yrittämällä palkkasuhteen rinnalla tai työttömäksi jäätyään.

Kotitalouksien - lapsiperheiden, sinkkujen ja vanhusten - tulisi voida nykyistä vaivattomammin ja edullisemmin "vaihtaa työtä työksi". Jos lääkäri joutuu ansaitsemaan 430 euroa maksaakseen 100 euroa puutarhurille, on selvää, että moni ajaa nurmikkonsa itse tai teettää sen pimeästi. Sen sijaan, että yritämme estää tätä ilmiötä lisäämällä rehellisten yrittäjien hallintotaakkaa tai valtuuttamalla asiakkaat kyttäämään kuitteja, tulisi kannustimet kääntää lain pykälän noudattamiseen. Miksei toisen ihmisen työllistäminen omasta palkasta voisi olla täysin verovähennyskelpoista? Toimivassa kansantaloudessa ihmiset tekisivät keskimäärin enemmän niitä töitä, joissa ovat hyviä, ja ostaisivat muut työt palveluina toisiltaan. Se lisäisi samaan aikaan sekä tuottavuutta että työllisyyttä. Taloustieteilijät puhuvat tehokkaasta työnjaosta, jonka korkea verokiila estää. Minä puhun perustilistä - ratkaisuna tähän ja muihin tässä mainittuihin pulmiin.

Hyvinvointivaltio ei tee kaikkea, mutta sen minkä se tekee, se tekee hyvin. Silloinkin kun julkinen maksaa, yhä suurempi osa asioista tulisi jättää ihmisten omaan päätäntävaltaan. Tehokasta kilpailua ei luo se, että 20 000 hengen kunta ulkoistaa terveyspalvelun yksityiselle toimijalle määräajaksi, vaan se, että 20 000 ihmistä saa kerta kerralta arvioida itse julkisten, yksityisten ja kolmannen sektorin toimijoiden joukosta, mistä itselleen parhaan perusterveydenhuollon palvelun saa. Kolmen vuoden aikana syntyy karkeasti 20 000 kilpailutusta yhden sijaan. Jokainen voi päätellä, kumpi toimintamalli synnyttää laatua, potilastyytyväisyyttä ja uusia innovaatioita paremmin.

Entä jos korkeakoulutus osittain muutettaisiin maksulliseksi siten, että lukukausimaksut olisivat vähennyskelpoisia myöhemmistä ansiotuloveroista? Korkeakouluopinnot olisivat ilmaisia kaikille, jotka myöhemmin tekevät Suomessa töitä. Valtio takaisi tarvittaessa jokaiselle riittävän pehmeän opintolainan, jolloin kaikilla suomalaisilla olisi yhdenvertainen pääsy opintojen pariin. Se kannustaisi valmistumaan nopeammin ja lisäisi opintojen arvostusta sekä tuottavien, muun muassa teknillistieteellisten opintojen, laatua, mikä on keskeinen edellytys kansainvälisen huippuosaamisen synnyttämiselle. Näillä aloilla olemme jääneet 10 vuodessa jo pahasti Ruotsin, saati muun maailman, jalkoihin. Ulkomailta voisi tulla vapaasti opiskelemaan meille, eikä valtio menettäisi mitään myöskään silloin, jos henkilö opiskeltuaan lähtisi pois. Päinvastoin, meidän kannattaisi samana päivänä lyödä kaverille työlupa kouraan, vaikka hän tulisikin EU:n ulkopuolelta.

Meillä ei ole mitään ongelmia säilyttää vaikka kaikki nykyiset kuntamme - tai luoda uusia! - jos lakisääteisiä tehtäviä puretaan ja siirretään yhä enemmän markkinoiden hoidettavaksi. Silloin palveluiden syntymisessä eivät kuntarajat ole esteenä, vaan taivas. Kuntademokratia on kömpelö tie asukkaiden toiveiden täyttämisessä, monessa asiassa pikemminkin umpikuja, jos 97 % kuntien tehtäväkentästä on normitettu ylhäältä.

Kilpailu ei sulje pois, vaan uusien, pienten, vanhojen ja suurten toimijoiden pitää voida tarjota palveluitaan yhdenvertaisesti haluamassaan toiminnossa. Suomen pitäisi myös kiiruusti vähentää suljettujen toimialojen määrää. Monopoleille on yhä harvemmin perusteita - esimerkiksi raideliikenteessä ainoa luonnollinen monopolin osa ovat raiteet, joita ei kannata vetää rinnakkain useita Kolariin saakka. Kalustokin voi olla julkisessa omistuksessa, mutta sitä pitäisi minkä tahansa palveluntarjoajan voida vuokrata yhtäläisin ehdoin. VR:n kaluston käyttöaste on Euroopan alhaisimpia toisen monopolimaan Kreikan kanssa - se kertoo tehottomuudesta, johon vain suojatuilla yhtiöillä ja vaiteliailla veronmaksajilla on varaa.

Ei pelkästään suorilla monopoleilla, elinkeinovapautta ja sitä kautta kuluttajan valinnanvapautta rajoitetaan tuntuvasti myös monimuotoisella sääntelyllä. Jos uuden erikoisravintolan perustamiseen vaaditaan 28 eri lomaketta, on selvää, että toimipisteen avaamisen kynnys on alhaisempi jo pitkään markkinoilla toimineella ketjulla, jolla on mahdollisesti myös oma lakimiesosasto. Jos joku ihmettelee, miksi Suomessa saa jokaisesta kahvilasta 80 %:n todennäköisyydellä samaa leipää, kannattaa tutustua elintarvikelakiin ja sitä soveltavien ja valvovien viranomaisten ohjeisiin. Samalla voimme pohtia poistaako vai ylläpitääkö kansallista alkoholitraumaa se, ettei konsertissa saa anniskelualueelta olla esteetöntä näköyhteyttä esiintymislavalle.

Yhä harvempi suomalainen tunnistaa itseään enää siitä lokerosta, johon julkinen valta meidät asettaa. Joko juot tai nautit elämästäsi. Joko olet työtön tai töissä. Joko bisnestä syntyy tai se menee Viroon. Tästä järjestelmän ylläpitämästä mustavalkoisuudesta olisi nyt päästävä eroon: Suomi on joka päivä tuhansien uusien vaihtoehtojen maa.

 

--

http://lepomäki.net/

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän StefanusJakovlev kuva
Stefanus Jakovlev

Kannatan sopimusvapautta, mutta kannatan myös sitä, että työsopimukselle olisi myös jokin itseään korjaava valmis tuloksellisuuden huomioiva valmis sopimusmalli. Omassa yrityksessäni sellainen on ollut käytössä ja uusimmassa yrityksessä sellainen tulee vielä parannettuna versiona käyttöön.
Tarkoitan sitä, että pitää voida laskea työntekijän tuottavuus selkein helposti ymmärrettävin mittarein niin, että harjoittelijankin palkka voisi nousta nopeasti, jos hän oikeasti on hyvä työssään. Mahdollisuus solmia kiinteitä alipalkkasopimuksia ei hyödytä ketään, mutta kun solmitaan järkeviä tuloksellisuuteen perustuvia sopimuksia, ottaa sopimus aidosti huomioon työntekijänkin.

90-luvun laman aikana esittelin palkkamalliani eräälle työantajaliitolle. Pitivät muuten hyvänä ja hienona, mutta eivät voineet ottaa käyttöön, koska toimintatavassani ei ole salaisuuksia.
He kauhistelivat ajatusta siitä, että työntekijöille kerrottaisiin kuinka hyvät katteet oli tavaran myynnissä. He työnantajina olivat vuosia valitelleet kuinka huonot katteet tavarasta saa ja siihen vedoten olivat pyrkineet pitämään palkkoja alhaisina.
Sopimusvapaus ei ole kovin oikeudenmukainen, ellei sopimusvapauden rinnalla ole myös vapaa tiedonsaannin oikeus. Sen jälkeen sopimustilanne alkaisikin olla jo aika oikeudenmukainen, mutta aina jää mahdollisuus hyväuskoisen hyväksikäyttöön. Olen kylläkin sitä mieltä, että rehellisten elämää ei pidä hankaloittaa muutamien roistojen takia. Kouluissa pitäisi opettaa nuorille perusteellisesti heidän oikeuksistaan ja siitä, mistä he saavat apua sopimusten tekoon.
Orjuutta on niin monenlaista ja valitettavan usein työntekijän panokselle ei haluta antaa sen täyttä arvoa. Tai toisinpäin, omistaja tai vanhempi työntekijä pitää itseään moninkertaisesti muita arvokkaampana.

Käyttäjän IlariListokorpi kuva
Ilari Listokorpi

Ihan karmeeta paskaa, jos yrityksen tulos ja menestys on suorittavan portaan liksojen alentamisesta kiinni niin yriksen johto on ammattitaidotonta. Mistä näitä kapitalismi-idealistejä oikein sikiää? Jos valtio ja yhteiskunta ei pidä heikomman puolia määrittelemällä edes jonkunlaisia perussääntöjä hylätään tasa-arvoisen yhteiskunnan perusteet ja palataan takaisin luokka yhteiskuntaan. Tietysti jos sitä haluaa niin ok, mutta mielestäni vahvemman vastuu on pitää heikommista huolta eikä se tapahdu niiltä heikommilta ottamalla vaan tasaamalla vahvemmilta heikommille. Ei raha ja omaisuus maailmasta mihinkään ole kadonnut vai onko? Vai olisko että systeemin huonon toimivuuden johdosta se kasaantuu eikä pysy kierrossa? Lyhyellä syklillä saadaan talous kuntoon varmasti orjuuden palauttamisella mutta miten 100 vuoden päästä. Olisko kumminkin pitkässä juoksussa parempi ottaa niitä työkaluja tilanteen korjaamiseen sieltä yläpäästä? Siellä niitä on ja vaikutukset osuisivat pienempään kohderyhmään. Ajatteleppa itse jos pienennät peruspalkkaa niin perus eläminen vaikeutuu mut jos yläpäästä vaikka 2 miljuunaa omistavalta otat 1,8 miljuunaa niin vaikutus on vain se että pankkikirjassa on eri luvut. Tietty heikommalta on aina helpompi ottaa kuin voimakkaalta ja jos ei kyvyt riitä niin sitten heikommalta.

Käyttäjän OlliTuovinen kuva
Olli Tuovinen

Jostain syystä taloudellisesti vapaimmat valtiot pärjäävät parhaiten. Vaikuttaa siltä, että kapitalistinen markkinatalous toimii.

Kim Leino

"Jos valtio ja yhteiskunta ei pidä heikomman puolia määrittelemällä edes jonkunlaisia perussääntöjä hylätään tasa-arvoisen yhteiskunnan perusteet ja palataan takaisin luokka yhteiskuntaan."

Täysin perustelematon väite, joka johtuu markkinatalouden ymmärtämättömyydestä. Ei työnantaja voi heikentää työehtoja mielin määrin, sillä jonkun täytyy myös haluta ottaa työtä vastaan, mikä ei onnistu jos tarjolla on vain raippaa ja nälkäpalkkaa. Varsinkin parhaasta työvoimasta joudutaan kilpailemaan kynsin ja hampain, ja silloin työnhakijoilla on usein dominoiva neuvotteluasema.

"Tietysti jos sitä haluaa niin ok, mutta mielestäni vahvemman vastuu on pitää heikommista huolta eikä se tapahdu niiltä heikommilta ottamalla vaan tasaamalla vahvemmilta heikommille."

Siis heikomman tulisi olla vahvemman herra? Siis tämä voi vaatia, että vahvempi ruokkii ja vaatettaa tämän vain koska hän tarvitsee apua? Tällainen ansaitsemisen sijaan tarpeeseen perustuva moraalikäsitys johtaa yhteiskunnan rappeutumiseen ja uhrimentaliteettiin. Ei jatkoon. Huono-onnisen ylös auttaminen on toki toivottavaa ja ihanteellista toimintaa, mutta en voi hyväksyä sitä ajatusta, että joku voidaan väkivalloin pakottaa uhrautumaan toisen vuoksi.

"Ei raha ja omaisuus maailmasta mihinkään ole kadonnut vai onko? Vai olisko että systeemin huonon toimivuuden johdosta se kasaantuu eikä pysy kierrossa?"

Ei omaisuutta ole mikään vakio määrä, josta pyritään haalimaan mahdollisimman suuri osa itselle. Se että joku on rikas, ei tarkoita, että jonkun muun on oltava köyhä. Tämä on vasemmistolaisille äärimmäisen tyypillinen osoitus naiivista talouden ymmärtämättömyydestä.

"Lyhyellä syklillä saadaan talous kuntoon varmasti orjuuden palauttamisella mutta miten 100 vuoden päästä."

Päinvastoin, liberaali politiikka pyrkii nimenomaan vähentämään orjuutta. Nyt jokainen suomalainen on osittain orjuutettu, sillä heidän työnsä tulokset eivät täysin kuulu heille itselleen ja heidät pakotetaan jatkuvasti toimimaan vasten tahtoaan. Esimerkkinä minutkin on pakotettu maksamaan osa palkastani YLE:lle, vaikka en edes omista televisiota. Olen siis tavallaan orja.

"Ajatteleppa itse jos pienennät peruspalkkaa niin perus eläminen vaikeutuu mut jos yläpäästä vaikka 2 miljuunaa omistavalta otat 1,8 miljuunaa niin vaikutus on vain se että pankkikirjassa on eri luvut."

Mikä on tuo peruspalkka? Miten Elina olisi sitä pienentämässä? Ei, vaan tavoitteena on paikallisen sopimisen salliminen, eli että saat tarjota työtä halvemmalla jos haluat, mutta ketään ei ole tarkoitus pakottaa mihinkään. Tämä ei tunnu uppoavan vasemmistolaisen ajatusmaailmaan, johon on ilmeisesti niin voimakkaasti iskostunut sellainen käsitys, että maailmassa ei mikään tapahdu kuin pakolla ja jonkun muun sanelemana.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Olen sinänsä samoilla linjoilla sopimusvapaudesta, mutta se johtaa väistämättä alenevan ostovoiman kierteeseen alimmista tuloluokista lähtien, kohdaten lopulta myös suurituloisimmat. Elvytys pumppaa ilmaa varallisuusarvoihin viimeiseen saakka ja niissä tapahtuva korjausliike on kohtalokas koko velkajärjestelmästä elävälle pankkisektorille. Johdannaiskauppaan ja muihin rahoitusinstrumentteihin perustuva vedonlyöntijärjestelmä ei ainakaan paranna asiaa.

Toisekseen, meillä ei ole mitään välineitä, millä Suomen talous sopeutettaisiin kivuttomasti EUssa vallitsevaan kilpailutilanteeseen makrotasolla. Yritystasolla se kyllä onnistuu, mutta mikro ei ole makro. Omaa makroa meillä ei edes varsinaisesti ole, koska olemme "EU-makron oma Siperia".

Jokaisen tolkullisen yrittäjän on nimittäin omaksuttava oma variaationsa konsernimuotoisesta toiminnasta tai sitten myytävä kaupallistamansa innovaatio ylikansallisille korporaatioille.

Vain konsernimuotoinen, ylikansallinen yritys voi nimittäin pärjätä kilpailussa, mikä merkitsee suomalaisen sosiaaliturvan nettorahoittamisen kiertämistä. Solmittujen sopimusten nojalla Suomella ei ole mitään mahdollisuuksia puuttua tällaiseen toimintaan.

Konserni voi toimia esim. näin:

1. Pieni tuotekehitysyksikkö kannattaa perustaa Suomeen, koska täällä on ainakin toistaiseksi osaamisen lisäksi avokätiset tuet innovaatioille. Pääkonttori voi olla brändisyistä täällä tai vaikkapa kevyesti verotetussa Irlannissa.

2. Tuotannollinen toiminta kannattaa keskittää euroalueella esim. Baltiaan tai sen ulkopuolella esim. Bulgariaan, missä palkkataso ja elinkustannukset ovat jopa 90 % meikäläistä halvemmat. Myös palvelutuotannossa kannattaa harkita vastaavaa menettelyä, rahastaen Suomen korkea eläketurva ja hyödyntäen vero- ym. edut.

3. Leijonanosa tuloksesta siirtyy luonnollisesti Luxemburgissa, Jerseyllä tai muussa veroparatiisissa sijaitsevaan yksikköön.

Tämä perustuu kylmiin faktoihin ja kaikki muu on poliittista liturgiaa tai sinisilmäisen sentimentaalista skeidaa.

Tällä reseptillä syntyy monia henkilökohtaisia menestystarinoita, mutta Suomesta tulee se, mitä se EUssa todellisuudessa on, eli pitkälti elinkelvoton "Siperia", joka velkojensa vakuudeksi pilkotaan ja myydään sijoittajille.

Ainoa keino estää tällaisen kehityksen toteutuminen olisi pikainen paluu omaan valuuttaan ja sen jälkeen toteuttaa nämä Elinan esittämät rakenteelliset muutokset.

Kimmo Rönö

Kirjoitus kuvastaa mielestäni miten helppoa on käydä toisten taskuilla ja miten kaukana kirjoittajan ja edustamansa puolueen ajatusmaailma on realiteeteistä.

On helppoa kirjoittaa työperäisen maahanmuuton puolesta kun itse saa palkkaa luottamustehtävästä, johon pitää olla Suomen kansalainen ja näin ollen ei ole huolta työperäisestä maahanmuutosta.

On helppoa kirjoittaa sopimisen vapaudesta kun itse on luottamustehtävässä, jossa palkkiot päättää sisäinen komitea ja jossa palkkiot ovat nousseet 50% kymmenessä vuodessa.

On helppoa kirjoittaa työttömyysturvan muutoksista kun itse on luottamustoimessa, jossa saa sopeutumisrahaa(työttömyyskorvausta) kolme vuotta ja tästäkin on itse ollut lakia säätämässä.

On helppoa kirjoittaa, että mikään yritys ei voi pidemmän päälle maksaa tuottavuutta korkeampaa palkaa ja samalla nostaa omaa palkaansa, tuplata puoluetuet ja määritellä erilaisia kulukorvauksia itselleen ja olla tekemättä mitään muuta kuin syyttää työmarkkinajärjestöjä. Suomen valtiollahan on kestävyysvaje, Suomen presidenttikin sanoi aikoinaan puheessaan että valtio ja eduskunta ei ole tehnyt tälle muuta kuin lisännyt johtoporrasta ja vähentänyt suorittavasta portaasta. Eikös tässä kestävyysvajeessa pitäisi silloin Elina Lepomäenkin leikata palkkioitaan ja kulukorvauksiaan, eikös silloin pitäisi avustajien, ministerien ja kansanedustajien määrää leikata, eikös silloin pitäisi valtion virkamiehiä vähentää ja sopeuttaa ne palkat ja menot oikealle tasolle, eikä vain kirjoittaa että mennään toisten taskulle.

On helppoa kirjoittaa opiskelusta opintolainan turvin kun on itse kaksi tutkintoa suorittanut ja ollut oikeutettu nauttimaan verovaroin kustannetusta opintorahasta.

On helppoa kirjoittaa monesta asiasta kun se ei ole omasta taskusta pois. Ja sehän on Kokoomuksen linja ollut nyt vuosia. Viimeisen kahdeksan vuoden aikana kun kokoomus on ollut hallituksessa on kyllä omat taskut täytetty palkankorotuksilla ja puoluetuen määrien tuplaamisella.

Taitaa olla aika siirtyä oppositioon hetkeksi miettimään kauanko ihmisiä voi riistää ja vain pönkittää omaa asemaa ja pitää yllä hyväveli-verkostoa poliittisin nimityksin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset