*

Elina Lepomäki Näin ei voida jatkaa.

Suomen malli ei Suomea pelasta

Luin eilen mielenkiinnolla kilpakumppani Petteri Orpon kirjoituksen työmarkkinoista. En usko, että hän tietoisesti sekoittaa paikallisen sopimisen Suomen malliin, vaikka tekstistä saattaakin saada sen kuvan. Suomen mallilla viitataan palkkakoordinaatiomalliin, jossa keskusjohtoisesti sovitaan palkannostovara kaikille toimialoille vientisektorin vetämänä.

 

Siitä on nimittäin joustavuus kaukana, kun valtiovarainministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö ja työmarkkinajärjestöt lähtevät sorvaamaan kaikille sopivaa prosenttilukua. Suomen malli ei luonnollisesti sulje pois paikallista sopimista. Päinvastoin, Ruotsissa, josta malli on kopioitu, tehdään työehtojen koordinaatio niin ikään vientialat edellä. Samalla kuitenkin sallitaan hyvin laajamittainen työpaikkakohtainen sopiminen. Esimerkiksi yleiskorotukset voidaan työpaikalla jyvittää työntekijöille sen mukaan, mikä kunkin henkilökohtainen suoritus on ollut. Silloin palkat nousevat paremmin tuottavuuden mukaan eikä kilpailukyky rapaudu.

 

Malli pureutuu Suomen nykyiseen kilpailukykyongelmaan kuitenkin korkeintaan hitaasti. Kilpailukyky on arvioiden mukaan 15 prosenttiyksikköä keskeisiä kilpailijamaita jäljessä, joten usean vuoden nollakorotukset iskevät vajeeseen ainoastaan hitaasti ja silloinkin oletuksella, että muissa maissa palkat nousevat tuottavuutta nopeammin.

 

On myös huomattava, että toimialojen väliset erot palkanmaksukyvyssä ovat huomattavasti pienempiä kuin toimialojen sisäiset eli yritysten ja niiden työntekijöiden väliset tuottavuuserot. Yhden koon yleisratkaisut sopivatkin huonosti tilanteeseen, jossa yritysten välillä on palkanmaksukyvyssä merkittäviä eroja. Tämä pätee erityisesti mikroyrityksiin, pieniin, keskisuuriin ja vielä syntymättömiin yrityksiin, jotka eivät ole näissä palkkakoordinaatiopöydissä edes mukana.

 

Jäykät työehdot suosivat suuria

 

Otetaan esimerkiksi peliala, joka on samalla mitä suurimmissa määrin vientiala. Sen ykköstähden, Supercellin, työntekijäkohtainen tuottavuus on todennäköisesti kaikkien Suomen toimialojen yritysten korkein, samalla kun suuri enemmistö pelifirmoista toimii tappiolla. Mikä palkankorotus tälle sektorille pitäisi asettaa? Peliala on todennäköisesti pärjännyt kohtuullisen hyvin juuri sen vuoksi, että se on onnistunut pysyttelemään yleissitovien työehtosopimusten ulkopuolella.

 

Nyt hyvin pärjäävät pelifirmat voisivat aloittaa palkkakoordinaation ja alkaa sitä kautta estää alan kilpailua. Saattaa kuulostaa epäreilulta, mutta tämä on juuri se toimintamalli, joka Suomen työmarkkinoilla on yleisin. Yleissitovuus toki ulottuisi kansainvälisellä toimialalla vain Suomeen eikä pitkällä aikavälillä olisi järkevää edes johtavien peliyritysten kannalta. Sitä paitsi alalla vallitsee pikemmin työvoimapula.

 

Esimerkki kuitenkin havainnollista, miten yleissitovuus on viime vuosikymmenet palvellut markkinoilla jo valmiiksi toimivia, hyvin pärjääviä yrityksiä ja rankaissut kasvuvaiheessa ja “kuolemanlaaksossa” kamppailevia tulevaisuuden toivoja. Samalla se on ollut tehokas tuhoamaan työpaikkoja.

 

Nettomääräisesti on viime vuosina syntynyt työpaikkoja ainoastaan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Ne voisivat tulevaisuudessa työllistää yhä enemmän, jos siihen annettaisiin mahdollisuus. Paikallinen sopiminen on nyt jämähtänyt nykyisissä työehtosopimuksissa oleviin joustoihin, jotka eivät koske kuin järjestäytyneitä yrityksiä. Jos ne ulotettaisiin myös muihin yrityksiin - eli lukumääräisesti valtaosaan - kyse on silti edelleen varsin pienestä parannuksesta. Joustavuuden pitäisikin liittyä kaikkiin keskeisiin työehtoihin: taulukkopalkkoihin, palkankorotuksiin, työaikoihin jne.

 

Luottamusmiespakosta on väännetty peistä nyt, vaikka asiasta olisi voinut keskustella jo siinä vaiheessa kun kiky-sopimukseen pistettiin hallituksen puumerkit alle. Toki parempi nyt kuin ei milloinkaan, sillä luottamusmiespakko vaikeuttaa työmarkkinoiden joustavoittamista entisestään. Hallituksen kompromissiesitys ei asiaa muuta. Kyse on samankaltaisesta asetelmasta kuin avioliittolaissa: perinteistä mallia puolustavat argumentoivat, että sopimusvapaus pätee nytkin, kun nainen saa mennä haluamansa miehen kanssa naimisiin. Eli sopimuksen saa tehdä, kunhan sopijana on luottamusmies. Se on kolmen hengen pienyrityksessä kohtuuton vaatimus, joka sementoi yleissitovuutta ja asettaa työntekijät toisiinsa nähden eriarvoiseen asemaan.

 

Miten tässä näin pääsi käymään?

 

Orpo toteaa tekstissään, että “päätöksenteko on poukkoilevaa”. Siitä Kokoomuksen on kannettava pieni vastuu itse, kuten HS:n artikkelista käy ilmi. ”Tämä maito on kaatunut aikaa sitten. Päätös asiasta tehtiin siinä vaiheessa, kun kilpailukykysopimus kuitattiin. Ainakin me ymmärsimme, mitä se tarkoitti”, kertoo keskustalainen hallituslähde. Hyvä, jos puheenjohtajakamppailu pistää ryhtiä peliin, mutta mielestäni tämä poukkoilu kertoo myös joko strategian tai suoraselkäisyyden puutteesta.

 

Pidän ongelmallisena Kokoomus-johdon (Stubb, Orpo) nykyistä kantaa edetä työmarkkinoiden joustavoittamisen tiellä “hitain ja pienin askelin”. Kilpailukykysopimus, jonka kohtalo on edelleen vaakalaudalla, on tosiaan pieni askel, mutta valitettavasti väärään suuntaan. Stubb on puhunut, että päätöksiä tehdään joukkueena ja viitannut minuun oikeana kätenään. Valitettavasti hän on tässä vakavassa asiassa tehnyt päätöksensä vasemman kätensä ohjaamana.

 

Nyt kiky-sopimus on vesittämässä paikallisen sopimisen, vähentää hallituksen toimintavapauksia työttömyysturvan uudistamisessa, heikentää palkansaajan ostovoimaa ja kaventaa julkisen talouden liikkumavaraa. Kaikki 3,7% "loikan" vuoksi, josta pääosa juontuu lakisääteisten maksujen siirrosta, mihin olisi hallitus kyennyt ilman työmarkkinajärjestöjäkin.

 

Keskeinen virhearvio on mielestäni myös se, että meillä olisi tämän asian kanssa aikaa. Samoin kuin työ luo uutta työtä, luo työttömyys työttömyyttä. Näin tapahtuu seuraavista syistä: rakenteellista ja pitkäaikaiseksi muodostuvaa työttömyyttä on paljon vaikeampi purkaa kuin väliaikaista toimettomuutta. Siitä tulee itseään ruokkiva kierre.

 

Nousevat työttömyysmenot lisäävät julkisen talouden rasitetta, mikä ylläpitää (jos ei nosta!) korkeaa verotaakkaa, mikä puolestaan heikentää työllisyyttä entisestään. Kolmanneksi, hiljalleen ylöspäin tikittävä työttömyys luo ihmisille epävarmuutta silloinkin, kun työttömyys ei osu omalle kohdalle. Se ei kannusta investoimaan henkilökohtaisella tai yritystasolla. Suomi kuitenkin kaipaisi kipeästi riskinottoa eli investointeja sen kaikissa muodoissa: panoksia uuden oppimiseen, yrityksiin, tuotantokapasiteettiin, monimuotoiseen toimeliaisuuteen ja innovaatioihin.

 

Tällä hallituskaudella voidaan tehdä vielä paljon

 

Aika on rahaa myös politiikassa. On selvää, että hallituskauden ensimmäinen vuosi on sen tuotteliainta aikaa. Yhteiskuntasopimuksen pakkoavioliitto tärväsi useita kuukausia hedelmällisestä toiminta-ajasta, mikä on kiistatta ollut myös työmarkkinajärjestöjen tarkoitus. Nyt kuitenkin sekä pääministeri Sipilä että valtiovarainministeri Stubb ovat todenneet, että hallituksen suuret päätökset on tehty.

 

Sitä en voi kuin ihmetellä. Mielestäni varsinainen työtaakka on vasta alkamassa. Kilpailukykysopimus toteutuu korkeintaan pienellä kattavuudella, joten eritoten paikallinen sopiminen on nyt otettava siitä sivuun - sen sijaan, että edetään vain TES:eihin päätyvien pienten joustojen osalta, jotka eivät nyt siis ulotu järjestäytymättömiin. Sitä on lähdettävä edistämään sopimusvapauden reittiä, jolloin ei törmätä myöskään perustuslaillisiin ongelmiin. Yleissitovuus voidaan ensikädessä rajata alojen vähimmäispalkkoihin.


Jos tässä asiassa Kokoomus ei ole valmis pistämään itseään likoon, missä se on? Jos työllisyyttä ei saada ylöspäin, joudutaan tällä kaudella leikkaamaan vielä lisää. On selvää, että hallitus voi edetä päätöksissä vain kompromissien turvin. Hallitusohjelma on siitä esimerkki: hyvä kompromissi kolmen keskenään erilaisen puolueen kesken. Sitä voisi hyvin palata noudattamaan. Yhteistyö ei kuitenkaan edellytä sitä, että Kokoomuksen puheenjohtaja on kävelevä kompromissi itse. Päinvastoin, kun jonkinlaiseen neuvottelutulokseen ja kompromissiin päädytään joka tapauksessa, ratkaisevat kirkas tavoite ja määrätietoinen strategia. Suomen johtaminen ulos kriisistä täytyy ottaa vakavasti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

25Suosittele

25 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (40 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kiitos, uskaltaa edes joku sanoa totuudenkin.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Eri ministeriöt määräämässä palkankorotuksista, se ei ole Suomen vaan suoraan Neuvostoliiton mallista. Suunnitelmatalous etenee Suomessa eivätkä markkinaliberaalit näköjään voi sille paljon mitään. Yllättävää oli, että taloutta sääntelevät pakkolait olisivat olleet juuri porvarihallituksen hanke.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Luottamus, kaiken perusteena paikalliselle sopimukselle on keskinäinen luottamus ja kun tätä Lepomäen, täysin vierasta arkitodellisuudelle olevaa blogia ajatuksella lukee, niin lopputuloksena on, ettei sitä keskenäistä luottamusta ainakaan näillä eväillä lisätä, päinvastoin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Arto ei ole lukenut tätä blogia ajatuksella, koska hänen ajatus harhailee vieläkin.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Ari, kyllä luin, jopa kahteen kertaan. Mutta Ari, myös iso-isänä sanoisin, älä anna vaaleiden hiusten ja harmaiden silmien kietoa sinua pikkusormiesi ympärille, sillä noiden "lempeitten" silmien takana on piinkova porvari joka vain ja ainoastaan ajaa yhteikunnassa hyväosaisten asiaa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #8

Minä näen eri lailla, eli en näe mitään lempeää Elinan katseessa, en ole koskaan nähnyt. Näen piinkovan porvarin, joka on juuri siksi oikea henkilö Kokoomuksen johtoon.

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

En niin tarkkaan ole tietoinen, mutta nythän nuo järjestäytymättömät yritykset jäivät pois paikallisesta sopimisesta, kun eivät esitystä hyväksyneet.

Onko todellakin niin, että esin 3-5 ihmisen yrityksessä olisi valittava luottamusmies, jos haluaisi paikalliseen sopimiseen mukaan?

Mitä helvetin järkeä tällaisessa touhussa on, kyllä tämä viimeistä asettaa AY-liikkeen omituiseen valoon, en yhtään ihmettele, jos tällaisia määräyksiä olisi tulossa, ettei paljon kiinnosta.

Suomi kulkee radallaan kohti täyttä kaaosta, ei sen väliä mitä ihmiset haluavat työpaikoillaan tehdä, pääasia on, että saadaan luottamusmies jokaiseen pikkufirmaan.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''Suomen malli ei Suomea pelasta''

Ei ole nousua odotettavissa ainakaan kymmeneen vuoteen.

Demarit voittavat ensi vaalit ja velka kasvaa silloin kohisten, kun alkaa tempputyöllistäminen.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

"Perusporvari" Iiskonmäki ei näemmä lue lehtiä, nimittäin juuri kokoomus on tutkimusten mukaan puoleena se joka eniten on Suomea velkaannuttanut.

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen

Samaa mieltä! Katainen oli täysnynny kun six-packiä piti pitää kasassa väkisin.
Mutta Suomen on velkaannuttanut mieletön sosiaaliturvaverkosto, jonka nykyinen oppositio (demarit ja vihervasurit) loivat.

Jos tämä hallitus kampataan nurin ja Rinteen porukka nousee hallitukseen, velkaantumisen vauhti kiihtyy. Nääs pitää "elvyttää" vaikka velkarahalla.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund Vastaus kommenttiin #11

Suomalainen "mieletön" sosialiturvaverkosto on niin heikko, että jopa EU on siihen puuttunut. Leipäjonot, köyhyyden perityminen, lasten huostaanotot, nämäkö ovat Loikkasen mielestä se ilmeisesti liian hyvä ja"mieletön" sosialiverkosto.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #13

Euroopan SON on ottanut kantaa yksittäisiin perusturvaetuuksiin, ei sosiaaliturvaan kokonaisuutena. Meillä on maailman suurin sosiaaliturvan osuus per bkt, eivätkä leipäjonot tai huostaanotot ole todiste köyhyydestä vaan ilmaisen hyödykkeen ylimääräisestä kysynnästä ja ihmisten elämän ongelmista. Useimmiten päihdeongelmista, jotka suorastaan vaativat rahaa. Kuinka köyhä voi juoda viinaa?

Meillä on moniongelmainen sosiaaliturvaverkosto. Se tarjoaa toisille paljon, toisille vähän ja jotkut se päästää läpi kokonaan. Samalla se passivoi tehokkaasti.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #14

On tietysti vähän hassua edes käyttää termiä "sosiaaliturva" varakkaille maksettavista lapsilisistä tai kymmenien tuhansien ansiosidonnaisista/eläkkeistä.

"..., eivätkä leipäjonot tai huostaanotot ole todiste köyhyydestä vaan ilmaisen hyödykkeen ylimääräisestä kysynnästä ja ihmisten elämän ongelmista."

Nuo ilmaiset hyödykkeet ovat olleet olemassa iät ja ajat. Mikä selittää niiden kysynnän kasvamisen, ellei kasvanut tarve? Luulisi että ilmaisen hyödykkeen kysyntä ostovoimaisen väestön parissa pysyy varsin vakiona.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #29

On siellä sosiaaliturvassa ylilyöntejä alapäässäkin, esimerkiksi Helsingissä asuvien toimeentulotuki joka voi nousta helposti yli matalapalkkaisten alojen kokopäivätyön palkan. Sossutatun netto oli luokkaa 1200€ kuussa. Ei sellaisia summia voi maksaa perusturvaa. Kymppitonnien ansiosidonnaisia tuskin on olemassa, eläkkeitä toki jokunen. Ne ovat pöljiä.

Leipäjonojen kysyntä on kasvanut vaikka pienituloisimpien ostovoima on kasvanut melkein vuosikymmenen kaikkein voimakkainta tahtia. Myös ämpäreiden kysyntä räjähtää käsiin aina kun niitä jaetaan ilmaiseksi.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #33

En pysty näkemään tuota ylilyönniksi ottaen huomioon sen elintason mitä sillä saa. Sillä ei paljoa juhlita. Lisäksi se matalapalkkainen voi myös saada toimeentulotukea. Toki perustulo, tai negatiivinen tulovero, olisi parempi korvaaja.

"Myös ämpäreiden kysyntä räjähtää käsiin aina kun niitä jaetaan ilmaiseksi."

Mutta kun niitä leipiä on jaettu ilmaiseksi useita kymmeniä vuosia, mutta niiden kysyntä räjähtää käsiin aina vain silloin kun taloudella menee huonosti. Tarjonta siis on melko pysyvää, kysyntä vaihtelee suuresti. Ämpärikeissi ei ole verrannollinen, sillä ilmaisista ämpäreistä ei ole jatkuvaa tarjontaa.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #34

On se mitääntekemättömyydestä aivan älyttömän korkea elintaso. Asuminen yhdellä maan halutuimmista alueista (Punavuori) ja kohtuullinen elintaso muutenkin. Lisäksi siihen tulee liuta maksuttomia palveluita päälle. Tatu ei maksa terveydenhuollosta, sähköstä, vedestä, kotivakuutuksesta, silmälaseista - tai jos hän saisi lapsen, päivähoidosta. En tiedä missä sinä olet viettänyt lapsuutesi, mutta ainakin minusta tuo on todella korkea elintaso. Toki jos on tottunut parempaan nii kai se sitten voi näyttää huonolta.

Mitä väliä sillä on kuinka taloudella menee jos ihmisten ostovoima kasvaa velkapumpun ansiosta joka tapauksessa? Ruuan hintakin laski noin 3% vuodessa. Ihmisillä on varaa ostaa entistä enemmän ruokaa. Leipäjonot kasvavat kun tarjontaa lisätään.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #35

"Asuminen yhdellä maan halutuimmista alueista (Punavuori) ja kohtuullinen elintaso muutenkin."

Asumispaikallahan ei niin hirveää merkitystä ole kun tuet skaalautuvat tulotasojen mukaan. Sen järkevyys on tietysti kysymysmerkki(mielestäni hyvä, segregaation uhan vuoksi), mutta samalla tavalla työtätekevä saa asumistukea ja/tai toimeentulotukea jos asumiskulut kasvavat liian korkeiksi tulotasoon nähden.

"Tatu ei maksa terveydenhuollosta, sähköstä, vedestä, kotivakuutuksesta, silmälaseista - tai jos hän saisi lapsen, päivähoidosta."

Kyllä tuossa minun mielestäni puhutaan vielä melko minimielintasosta. Mistä sinä haluaisit Tatun luopuvan? Terveydenhuollosta, sähköstä, vedestä, kotivakuutuksesta, silmälaseista, vaiko kenties Tatun lapsen päivähoidosta?

"Mitä väliä sillä on kuinka taloudella menee jos ihmisten ostovoima kasvaa velkapumpun ansiosta joka tapauksessa?"

Keskimääräiset metriikat eivät kerro mitään ääritapauksista, ja leipäjonojen asiakkaista huomattava osa on juuri niitä ääritapauksia. Mutta ennenkuin menet syvemmälle asiaan, koitetaan palata siihen aiheeseen.

Leipäjonojen tarjonta on lisääntynyt reaktionäärisesti kysynnän mukana. Tarjontaa on ollut koko ajan, taloudellisesti hyvinä aikoina poikkeuksetta enemmän kuin kysyntää. Huonoina aikoina jonot kasvavat, ja jonojen kasvamisen seurauksena myös tarjontaa pyritään lisäämään. Ei toisinpäin. Teoriasi kysynnän reaktionäärisestä kasvusta on ristiriitassa kaikkien havaintojen kanssa, jota asiasta voidaan tehdä.

ps. kuka hemmetti menee tunneiksi leipäjonoon jonottamaan muutaman kymmenen sentin leipäpakettia huvikseen? Melko halvaksi saa arvottaa oman aikansa.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #36

Segregaatio on paljon pienempi paha kuin kaikkien kurjistaminen asumiskustannusten keinotekoisella nostamisella. Kalliille keskusta-alueelle ei pitäisi olla tukien varassa yksinkertaisesti mitään asiaa. Duunareiden asumismahdollisuuksiin lähellä työpaikkoja pitäisi toki kiinnittää huomiota. Yleisesti asumiskustannuksien kohtuullistaminen leikkaamalla kysyntää lisääviä tukia ja rakentamalla lisää auttaisi kaikkia.

Tatun pitää itse priorisoida. Terveydenhuollosta ym. Hän ei tietenkään luovu koska hän ei itse hyödy niistä luopumisesta mitenkään. Eikä hän luovu Punavuoren asunnostakaan. Sosiaalituille voisi asettaa esimerkiksi tuhannen euron katon, jonka lisäksi maksetaan terveyteen, koulutukseen ja työllistymiseen liittyvät palvelut. Ansiosidonnaiset etuudet voisi säilyttää mutta niiden kesto olisi syytä rajata korkeintaan vuoteen. Ehkä pitkän työuran tehneille tuollaisia rajoituksia ei pitäisi laittaa.

Edit. Olen itsekin käynyt leivänjakelussa joka sattui olemaan kotini vieressä. Elettiin 90-luvun loppua muistaakseni. Leipää sai jätesäkillisen kerralla eikä siellä koskaan jonoja ollut. Joissain paikoissa on, mutta ei niissä puhuta mistään kymmenistä senteistä vaan kymmenistä euroista verotonta etua joka ei edes vähennä tukia.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Arto, juuri tähän Elina on myös hakemassa vaihtoehtoa. Lepomäkihän haastaa nykyistä johtoa, eli haluaa muutosta.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund Vastaus kommenttiin #19

Ari, aivan, mutta mihin Lepomäki sen muutoksen haluaa suunnata, palauttaa Suomi luokkayhteiskuntaan, sitäkö kannatat? Olen lukenut Lepomäen blogeja ennenkin ja niistä kumpuaa ajattelu "jokainen on oman onnennsa seppä" näisä blogeissa tosituu, että vain ja ainoastaan hyvien tähtien alla syntyneet pärjäävät. Suomi ja me suomalaiset olemme aina pitäneet huolta heistä jotka eivät ole syystä tai toisesta siihen itse kykeneet. Ari, millaisen Suomen sinä iso-isänä lapsenlapsille haluat jättää.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #22

En ainakaan sitä Suomea jota hallitsee Ay jyrät!

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #24

''En ainakaan sitä Suomea jota hallitsee Ay jyrät!''

Jo Riittää!

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#9
Eihän Kokoomus ole porvaripuolue kuin Suomen mittapuulla.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Graanlud, onko sinulla tietoa Kuka omisti Nordikkoolituksen Virossa, jossa työmisteri Jaakonsaari koulutti maamme työttömiä yrittäjiksi Virossa ja monestako tuli yrittäjä.

Oulun uusyrityskeskuksen koulutetuista tuli ainakin yksi yrittäjä, savustaa kaloja ja markkinoi itse tuotantonsa.

Pekka Heliste

Lepomäkihän esittää juuri tempputyöllistämistä.

Hän haluaa Suomeen Tanskan mallin . Tanska kopioi mallin Suomesta,ns Leppäsen lain. Siinä kunta ja valtio työllistävät pitkäaikaistyöttömät

Vaikka Tanska onkin leikannut rahoja niin edelleen määrä on suuri.

Jos Suomessa olisi yhtä paljon julkisen sektorin työllisiä niin meillä pitäisi olla n 200000 julkisen sektorin työllistä,jotka ovat noita ns temputettuja

Taitaa se Lepomäkikin olla piilodemari ?

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Käytäntö työelämässä, josta Ritala tuntuu vierautuneen on, että viidenkin yrityksen joukossa on yleensä aina yksi jolle muut antavat mandaatin puhua muiden puolesta ja puhun nyt kokemuksesta, siis ei mitään uutta. Ruotsissa työntekijän asema mm. myötämäärärämisoikeuden vuoksi on suomalaisen työtoveriin verrattuna todella vahva ja toimii hyvin, lakkoja ei juurikaan ole. Lepomäki haluaa näköjään Suomen palavan aikaan jolloin vastakkainasettelu oli arkipäivää työnantajan sanelupolitiikan vuoksi.

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

Yleensä ja ehkä, siinä se tärkeimmät sanat, kysehän oli luottamusmiehen määräämisestä, mitä jos ei kukaan halua olla se yksi, olen ollut itse luottamusmies ja työsuojelvaltuutettu, ja pelkkää paskapuhettahan se homma on, liiton ohjeet on, että aina vastustetaan, vaikkei vastustamisesta kenellekään hyötyä ole.

Yhdessä työpaikassa kun oli yt-neuvottelut ja me työntekijät ehdotimme irtisanomisten sijaan osa-aikastamista, niin liiton kanta oli, että ei jousteta :) No me erosimme kaikki liitosta ja saimme pitää työpaikkamme, tuollaista samanlaista se on monella alalla.

Liitot ne sitä vastakkainasettelua ajavat, ei niille työntekijä lopuksi merkitse yhtään mitään, kunhan jäsenmaksuja vaan tulee riittävästi.

Mä oikein toivon, että menisi kaikki persiilleen ja lama syvenisi, sitten tulisi pian vaalit, niin kansakin huomaisi sen totuuden, että demareiden avulla täällä ei nouse kuin verot.

Lisää yrityksiä Viroon, ei täällä kannata kohta tapella, Viro nosti juuri ALV:n alarajankin 40000 euroon, siellä pienyrityksillä on oikeasti mahdollisuus menestyä ja työllistää, täällä riittä kyllä puhetta, mutta ei tekoja.

Ai niin jakelihan se Rinne yrittäjille suklaata, se oli hieno ja mieltäkohottava teko, Suomi nousuun! :)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Yrittäjä ja duunari tekevät työt. Kaikki muut ovat vain jaloissa sotkemassa.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Ritala, voisitko kertoa mikä oli se liitto joka ei hyväksynyt osa-aikaistamista. Tunnen metallin, siellä on tes-soimuksessa 60 eri mahdollisuuttaa sopia paikallisesti, mutta jos se keskenäinen luottamus puuttuu niitä ei voida hyödyntää. Ongelmana ei ole suomalainen ay-liike vaan "perunakuoppaan" kaivautunut suomalainen yritysjohto joka elää menneessä maailmassa ymmärtämättä, että henkilöstö on voimavara, ei kuluerä.

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

Juu, niin nykyään varmaan, tästä onkin aikaa 10 vuotta, silloin kun liitot oli suuria ja mahtavia, sellaisia ne taitaa kuvitella olevansa edelleen. Siperia opettaa vielä.

Edelleen vasemmistossa ja AY-liikkeessä elää tuo yrittäjä on paha, yrittäjä on riistäjä asenne. Mihinkähän ihmiset menisi töihin ilman yrityksiä?

Kyllä se on voimavara ja samalla iso kuluerä, ja jäykkä koneisto työntekijän takana takaa sen, että ei kannata työllistää ketään, ennemmin ostaa palvelun toisaalta.

Vuokratyö kasvaa koko ajan, miksiköhän?

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Pienyrityksen kannalta isoin ongelma on se että tietyn ammattialan työtä on yleensä tarjolla vain vähän kerrallaan. Kenenkään ei kannata tulla työkkäristä - sossusta puhumattakaan - tekemään kahdeksaa tuntia viikossa. Marginaalihyöty on liian pieni.

Meille se tarkoitti esimerkiksi sitä että jouduimme opettelemaan itse kaiken. Hitsauksen, elektroniikan, CE-merkinnät ja tuhat muuta asiaa.

Toki voi aina yrittää etsiä alihankkijaa, mutta yritäpäs löytää logiikkaohjelmoija jota kiinnostaa pätkän vertaa ottaa asiakasta muutaman tunnin hommaa varten.

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

Minä henkilökohtaisesti toivon, että tästä ei tulisi sopimusta, sitten vasta päästään eteenpäin, lakkoja ja kurjuuttaa hiukan lisää, hallitus nurin ja Rinne neuvottelemaan troikan kanssa, näin se homma saadaan vauhtiin.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Tämä on harhaista ajattelua, koska kilpailukyky on toimialakohtaista ja eri mailla erilaiset toimialaprofiilit:

"Kilpailukyky on arvioiden mukaan 15 prosenttiyksikköä keskeisiä kilpailijamaita jäljessä."

Tämäkinkin on harhaista, koska peliala on sisältötuotantia ja perustuu onnenantamoisiin:

"Otetaan esimerkiksi peliala, joka on samalla mitä suurimmissa määrin vientiala. Sen ykköstähden, Supercellin, työntekijäkohtainen tuottavuus on todennäköisesti kaikkien Suomen toimialojen yritysten korkein, samalla kun suuri enemmistö pelifirmoista toimii tappiolla. Mikä palkankorotus tälle sektorille pitäisi asettaa? Peliala on todennäköisesti pärjännyt kohtuullisen hyvin juuri sen vuoksi, että se on onnistunut pysyttelemään yleissitovien työehtosopimusten ulkopuolella."

Ps. Supercell pani 2014-2015 markkinointiin 950 miljoonaa euroa.

Käyttäjän mikamustonen kuva
Mika Mustonen

Elina Lepomäki puhuu jälleen asiaa - kokoomuksen ainakin kaksi viimeistä puheenjohtajaa ovat todellakin olleet "käveleviä kompromisseja", joiden jäljiltä paljon Suomen kannalta huonoja päätöksiä on menty hyväksymään / tekemään.

Toivon todella, että kokoomuksen johtoon nyt vihdoinkin saataisiin kaveri, joka uskaltaa vetää sen rajan eikä aina anna periksi 'hallitusvastuun' nimissä. En ole varma, olisiko Petteri Orpo sellainen kaveri, mutta Elina Lepomäki olisi.

Käyttäjän eiltanen kuva
Eero Iltanen

Tämä nyt on tällainen puolivakava kysymys, mutta mitä Kokoomuksen puheenjohtaja tekee?

Käyttäjän mikamustonen kuva
Mika Mustonen

Ainakin nyt valittava uusi puheenjohtaja toimisi melko varmasti valtiovarainministerinä.

Lisäksi puheenjohtaja tietenkin on jatkuvasti julkisuudessa ja siten vaikuttaa merkittävästi siihen, miten puolueen linja näkyy ulospäin.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

"Suomen malli" näyttäytyy ulkopuolisen silmin täydelliseltä liberaalifascistiselta korporatismilta. Tämä on sosialidemokratian toinen nimi, sitä ei ole vain lausuttu julki älyttömässä "natsijahdissa". Suuret yritykset toimivat kartelleina, ja toisaalta työntekijät on kartellisoitu pois työmarkkinoilta. Poliittisesti korrektit, siis ammattillittojen hyväksymät orjat saavat tehdä töitä, muut pidetään sosiaalituilla pois työmarkkinoilta. Lisänä tähän ammattiliitto-työnantaja-valtio -johtoiseen puhtaaseen fascismiin on tullut mitään osaamattomien, täysin vieraista ja meille vihamielisistä kulttuureista tulleiden ihmisten joukko, joista ei tiedetä edes nimiä, muusta taustasta puhumattakaan. Kansliapäällikkö Nergin on annettu valehdella asiassa mitään kyseenalaistamatta.

Suomen ongelmat eivät ole määrittelemättömässä vihapuheessa, vaikka ne tuntuvat olevan ongelmista keskeisimpiä. Suomen ongelma on nimenomaan liberaali fascismi, johon on joko tietoisesti hakeuduttu EU:n myötä, tai sitten meillä on tässä uusi ajopuuteoria. Yksi ongelmista on luonnollisesti kansan loputon laiskuus, tehokasta työtä saatetaan Suomessa tehdä jopa kolme päivää viikossa.

Suomessa eivät "suomalaiset" tai "eurooppalaiset" keinot pure. Oppia kannattaisi ottaa Singaporesta ja Aasiasta muutenkin (enkä tarkoita "Aasialla" lehdistön Aasiaan lukemia epäonnistuneita maita, kuten Afganistan ja Pakistan). Vuosi sitten kuollut Lee Kuan Yew tiesi tarkkaan mitä teki ja sanoi, Suomessa päättäjät ovat yhtä tyhmiä kuin laiskojakin, virkamiehistä nyt puhumattakaan.

Käyttäjän RaunoHalme kuva
Rauno Halme

Elina valitsikin hyvän esimerkin, sillä Supercell maksaa työntekijöilleen yleissitovuutta huomattavasti parempaa palkkaa ja jopa bonuksia. Niin motivoituneet työntekijä tekevätkin hyvää tulosta. Miksi yleissitovuuden vastustajilta jää aina huomaamatta, että yleissitovuus määrittää vain minimin, jota parempaa palkkaa ja työehtoja voi aina tarjota työntekijän sitouttamiseksi.

Pärjäävien firmojen palkkakoordinaatiopeikko on mielikuvituksen muodostama uhkakuva. Elina paljastaa täydellisen tietämättömyytensä TES-neuvottelujen dynamiikasta ja tukeutuu ideologisiin mielikuviin. Ja kuten Elina itsekin huomaa pelialalla vallitsee työvoimapula, joka määrittää palkkatason ylös ilman yleissitovuuttakin.

Mitään näyttöä yleissitovuuden tuhoamista työpaikoista ei ole, vaan kyse on ideologisesta paatoksesta pääomien keskittämiseksi. Tämä lyhytnäköinen voitontavoittelu on todella tuhonnut lukuisia työpaikkoja, kun menestyvät firmat ovat massairtisanoneet käyttäessä YT-neuvotteluja voittojen kasvattamiseen.

On hämmästyttävää, että finanssiammattilainen kuvittelee Suomen lähtevän nousuun, jos saadaan koodinvääntäjät kopioimaan nälkäpalkalla pieruja soittoääniksi. Rapsutettu lehmäkin tuottaa päivässä litran enemmän, niin miksi ei työntekijä. Kertoo paljon ihmisen luonteesta, jos katsoo kyykyttämisen ja alipalkkauksen olevan ainut tuottavuutta lisäävä tekijä.

Luottamusmies on työntekijöiden valitsema edustaja, jolla on mahdollisuus perehtyä sopimusten mekaniikkaan ja sisällön hallintaan. On outoa, että tällainen nähdään uhkatekijänä, ei kai tarkoituksena ole huijata työntekijöitä. Työn asettaa oikeasti eriarvoiseen asemaan, mikäli työnantaja tekee jokaisen kanssa erilaisen sopimuksen.

Häiritsevintä Elinan kirjoituksessa on asioihin perehtymättömyys ja suoranainen valehtelu. Näin ei paikallisen sopimisen vaatimaa luottamusta kasvateta.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

"Mitään näyttöä yleissitovuuden tuhoamista työpaikoista ei ole--"

Tottakai on. Tosin vaikutukset riippuvat todella paljon työntekijästä ja työn luonteesta. Yleisin havainto on se että vähän koulutetut henkilöt (erityisesti miehet) ja suhteellisen matalan tuottavuuden työpaikat kärsivät eniten yleissitovuudesta nimenomaan työttömyyden kautta. Korkeasti koulutettuja ja ammattitaitoisimpia työntekijöitä yleissitovuus taas ei käytännössä haittaa - paitsi joissain tapauksissa palkkakehitys jopa näyttää hidastuvan sitä enemmän mitä vahvempi kollektiivinen palkan määräytyminen on.

Yleissitovuudesta maksetaan menetettyinä työpaikkoina mutta TOISAALTA se jakaa tuottavuuden kasvun tuottamaa hyvinvointia tasaisemmin.

Jos yleissitovuudesta ei haluta luopua, siihen pitäisi ainakin lisätä runsaasti joustoja. Esimerkiksi työkustannusten nousu olisi aina yrityskohtaista eikä esimerkiksi liittokohtaista. Samoin tuottavuuden laskun tulisi mahdollistaa myös palkkojen alennukset samalla logiikalla kuin nousutkin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset