*

Elina Lepomäki Näin ei voida jatkaa.

Julkinen talous yhä merkittävissä vaikeuksissa

Eduskunnassa keskusteltiin tänään valtion lisätalousarviosta. Suomen talous on ollut toista vuotta kasvussa. Vertaamalla Suomea muuhun Eurooppaan nähdään karu totuus – Euroopan komissio julkisti alkuvuonna ennusteen, jonka mukaan Suomen talous kasvaisi tänä vuonna 1,2 %. Ennuste jätti Suomen Euroopan maiden hännille, päihittäen vain ankarista talousvaikeuksista kärsivän Italian. Suomi on kasvanut jo pitkään hitaammin kuin muut, vaikka ihan viime kuukausien kehitys lupaakin parempaa.

Suomen BKT oli alkuvuonna 2,8 % viime vuoden ensimmäistä neljännestä korkeammalla. Suunta on erittäin myönteinen, mutta vielä on ennenaikaista arvioida kuinka pysyvä trendi on. Suomi on päässyt mukaan globaalin talouskasvun imuun monia muita maita myöhemmin.

Suomen BKT on edelleen, yli 10 vuotta myöhemmin, vuoden 2007 tason alapuolella. Verrokkimaissa tuo taso on saavutettu aikaa sitten; Ruotsissa ja Saksassa jo vuonna 2011.

Tänään on salissa keskusteltu maailmantalouden roolista Suomen kasvuun. Yhdysvalloissa kasvu on ollut jonkin aikaa hidastumaan päin ja samoin kuin muu Eurooppa, Suomen talous on perinteisesti seurannut Yhdysvaltain taloutta viiveellä. Nyt on turha lähteä spekuloimaan, kääntyykö talous uuteen laskuun vielä tämän vuoden aikana, ensi vuonna vaiko vasta kahden vuoden päästä. Poliitikon tehtävä ei ole ennustaa.

Poliitikon tehtävä on paitsi katsoa vallitsevaa totuutta, myös pyrkiä hallitsemaan näköpiirissä olevia riskejä. Sikäli kun olemme parhaillamme lähellä suhdannehuippua tai jopa suhdannehuipussa, on täysin kestämätöntä, että alijäämämme on tänä vuonna edelleen seitsemän miljardin euron luokkaa. Hyvä, että hallitus ja erityisesti valtiovarainministeri ovat asiasta huolissaan.

Alijäämällä paineita kasvaa

En tohdi olla pohtimatta, miltä alijäämämme näyttää 2020-luvulla, kun väestön ikääntymiskehitys on huipussaan ja puolustusvoimat tekee 10 miljardin kokoluokkaa olevia hankintoja? Entä miltä näyttää alijäämämme kun korot kääntyvät nousuun? Edes velansaanti ei pienelle velkaiselle maalle ole koskaan mikään automaatio; markkinaolosuhteet muuttuvat usein äkillisesti.

Ei ihme, että oppositio on salissa huolissaan. Seuraava hallitus löytää nämä ongelmat edestään, mikäli me emme saa kuluvan kahden vuoden aikana rakenneuudistuksia tehtyä. Ongelmien synnyttämisessä ovat kuitenkin olleet aikaisemmat hallitukset ja siten myös kaikki eduskuntapuolueet vahvasti mukana. On hurskastelua syyttää tätä hallitusta päättämättömyydestä, kun aikaisempien hallitusten aikana ei ole juuri edes yritetty.

Valtio, kunnat ja työttömyysvakuutusrahasto ovat viimeisen kahdeksan vuoden aikana tehneet vuosittain keskimäärin vajaan 9 miljardin alijäämän. Tuo alijäämä on kertynyt julkiseksi velaksi. Julkinen velka oli viime vuoden lopussa vajaat 140 miljardia euroa ja valtion takauskanta 45 miljardia euroa.

Lainakorot ovat pysyneet viime vuosina matalina, koska Euroopan keskuspankki on pitänyt ohjauskoron poikkeuksellisen alhaalla jo vuodesta 2009. EKP on laskenut pitkiä korkoja suoraan määrällisen elvytyksen ohjelmalla ja muilla keskuspankkioperaatioilla. EKP on ennakoinut alkavansa peruuttaa määrällisen elvytyksen ohjelmasta tämän vuoden lopulla.

Valtion ja kuntien keskikoron nouseminen esimerkiksi 2,5 prosenttiyksikköä kasvattaisi valtion alijäämää 2,5 miljardilla eurolla ja kuntien alijäämää puolella miljardilla eurolla. Tuo korkokehitys ei ole mitenkään epätavallinen silloin, kun keskuspankki muuttaa politiikkaansa tai markkinaosapuolilla loppuu usko jonkin maan kykyyn suoriutua velvoitteistaan.

On turha maalailla piruja seinille, mutta markkinoilla puhutaan jo yleisesti keskuspankkien luoman kuplan mahdollisuudesta ja velkakirjojen korkojen normalisoitumisesta; mukaan lukien EKP:n omassa, viime viikolla julkaistussa toukokuun vakausraportissa.

Emme ole valmiita ottamaan uutta iskua vastaan

Hallituksen tavoite nostaa työllisyys 72 %iin ei ole näillä näkymin toteutumassa, vaikka työllisyys onkin nyt onneksi nousussa. Työmarkkinat ovat jakautuneet. Pitkäaikaistyöttömyys on hienoisessa laskussa, mutta moni ihminen jää nyt käynnissä olevasta kasvusta osattomaksi.

Kuitenkaan edes tavoiteltu 72 % työllisyys ei riittäisi kattamaan väestön huoltosuhteen aiheuttamia kustannuksia. Lähivuosina vaadittaisiin 74 % työllisyysaste pitämään julkinen talous kestävällä pohjalla. Vuoteen 2025 mennessä tämä luku olisi 81 %. Lukujen pitäisi siis tasaisesti nousta väestön huoltosuhteen heikentyessä.

Tästä vuodesta vuoteen 2030 yli 75-vuotiaiden henkilöiden määrä nousee 300 000:lla. Näille ihmisille on tehty hyvinvointilupaus, josta meidän on pidettävä kiinni. Nykyisillä talouden rakenteilla tuo hyvinvointilupaus ei kuitenkaan ole kestävästi rahoitettavissa.

Hallitus on aivan oikein panostanut työllisyyteen, mutta toimenpiteet eivät riitä vielä alkuunkaan. Esimerkiksi nyt lisätalousarviossa noussut autoverokertymä tuo jälleen osviittaa siitä, että valtion tulot voivat kasvaa, vaikka veroaste laskee. Työn verotukseen tehdyt kevennykset vaikuttavat varmasti ajan myötä samalla tavalla. Tällä tiellä on syytä jatkaa.

Suomen työllisyysaste on viimeksi ollut 72 % vuonna 1990. Kyse on määritelmällisesti rakenteellisesta ongelmasta, johon suhdanteet eivät tuo muutosta. Päinvastoin, jos suhdanteet taas heikentyvät, eivät rakenteemme ole valmistautuneet juuri lainkaan ottamaan uutta iskua vastaan.

Toimet tarkoittavat työmarkkinoiden vapauttamista, työpaikkakohtaista sopimista, sosiaaliturvan kokonaisuudistusta, verojen määrätietoista keventämistä, merkittävää satsausta koulutukseen ja osaamiseen sekä normien purun jatkamista. Hallitus tekee hyvin, kun se jatkaa hallitusohjelman toteuttamista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän JuhaKinnunen kuva
Juha Kinnunen

"...verojen määrätietoista keventämistä..."

Mistä veroista puhutaan ja miten niiden keventäminen pienentää kestävysvajetta?

Käyttäjän jannepohjala kuva
Janne Pohjala

Lepomäen kirjoitus jonka ainoa motiivi oli EK:n puolesta huutaa palkka-alen eli paikallisen sopimisen puolesta.

Nytkään ei mikään estä sopimasta minimiä paremmista työehdoista. Nyt huudettua sopimista tarvitaan ainoastaan palkkojen laskemiseen ja työehtojen heikentämiseen alle nykyisien minimien.

Tässä mielessä on tietekin vitsi olla huolissan julkisesta taloudesta. Ensinnä tuloverojertymä laskisi. Sitten putoaisi Alvin tuotto, koska ihmisien käytössä on vähemmän rahaa. Tämä muuttaisi myös kotimarkkinan nykyisen nollakasvun negatiiviseksi.

Ja ennen kaikkea, yhä useampi joutuisi lisää tulonsiirtojen pariin, eli palkan laskiessa lisää asumistukea ja tulonsiirtoja, mikä tietekin lisää julkisia menoja jotka maksavat tacalliset kansalaiset, koska suomessa yritykset mahvavat veroina ainoastaan yritystukia itselleen.

Näin ollen Lepomäen kirjoituksen ainoa syy on lisää liikevoittoja yrityksille, polkemalla palkkoja ja työehtoja alas.

Muissa maissa palkkoja korotetaan, koska nousukausi ja koska ostvoiman kasvu elvyttää. Meillä Lepomäki & Co uskovat elvyttävänsä Suomen talouden vähentämällä taloudessa liikkuvaa rahaa vientiyritysten (1/3) hyväksi, lopun 2/3 taantuessa.

Käyttäjän JuhaKinnunen kuva
Juha Kinnunen

Tuohon suuntaan varmasti.

Kun saataisiin isojen poikien veronmaksumoraali kohdilleen, ei kestävyysvajetta olisi. Mutta kun ei saada, voidaan rakenneuudistukset esittää ainoana vaihtoehtona.

Professorit kysyvät SOTE-uudistukseen liittyen:

“Kuka vetelee poliittisten sätkynukkejen naruista?”

http://yle.fi/uutiset/3-8909459

Hyvä kysymys. Pakollisen lobbarirekisterin puuttuessa emme saa tietää. Lepomäki ja kumppanit kyllä tietävät.

Kunhan saadaan SOTE-tuotanto, tarkemmin sanottuna niistä liiketaloudellisesti kannattavimmat osat yhtiöitettyä, ja TTIP-sopimus voimaan, kaikki sujuu narujenvetelijöiden käsikirjoituksen mukaan. Osa entisistä kokoomuspoliitikoista ovat jo ennakoineet tämän.

Käyttäjän SauliAittola kuva
Sauli Aittola

Analyysi on aivan oikea. Nykyinen pieni kasvu on euron parin vuoden kestäneestä heikentymisestä. Jos ja kun euro alkaa vahvistua iskee taantuma uudelleen. Suomi on vaikeuksissa näin suuressa valuutta-alueessa.

Julkinen vaje pahenee edelleen. Kiky ei tuonut paljon apua. Pitäisi leikata kustannuksia suoraan julkisen puolen yli 3000 euroa/kk nauttivien palkoista 5-10 %.

Roope Retuperä

Työllisyyden kohentuminen on suurelta osin tilastoharhaa.
Tilastoissa kun ei oteta huomioon, onko työtön saanut oikeita töitä, vaiko vaan menettänyt oikeutensa työttömyystukeen.
Työttömyystuen voi menettää monista syistä ja tilastoissa sitä ei huomoida.
Päättäjäthän eivät tätä kerro, kun paukuttavat hinkseleitään.

Käyttäjän VilleKauppinen kuva
Ville Kauppinen

Negatiivista höpöttelyä. Nyt on positiivista pöhinää ja törinää koneessa ja talouskasvu hoitaa.

Vakavasti ottaen, tilannehan vielä tänään aivan loistava. Kuten mainitsit, vanhusväestö tulee kasvamaan kovalla kulmakertoimella arviolta 2035 asti ja lienee myös fakta, että erikoissairaanhoidon kulut tulevat kasvamaan kun tämä väestö lähenee toista vaippaikää. Puolivillainen ja -aivoinen soteratkaisu ei tule auttamaan tähän haasteeseen.

Kaiken tämän lisäksi nousukausi on ollut maailmalla käynnissä jo vuosikausia. Lamahan sieltä pukkaa ennemmin tai myöhemmin, ja Suomen kyky ottaa vastaan uusia talousshokkkeja on tällä hetkellä aika nolla. Se nyt on yhdentekevää tuleeko lama 2017, 2018, 2019 vai 2020 - silloin ollaan joka tapauksessa lirissä.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Kolmen viime vuosikymmenen aikana Suomesta on kadonnut yli 600 000 työpaikkaa, joihin on riittänyt perusasteen koulutus.
Vuodesta 2007 työpaikkojen määrä on vähentynyt Suomessa 150 000:lla eli 4,6 prosenttia.
- Samaan aikaan teollisuustyöpaikoista katosi joka neljäs.
KU

Eikä tuota palkoista uupuvaa verotuloa valtiolle paikata 142 000 "Aktiivitoimissa" olevien työpanoksella (9e/pv matkoihin) ,sosiaaliturvaa vastaan.

Totta kai se näkyy myös julkisella puolella kun verotulot ei enää riitä palveluiden tuottamiseen.
Mihin häviää rahat kun julkiselta puolelta on irtisanottu tuhansia,kouluja lakkautettu ,kuntia yhdistetty ,palvelumaksuja korotettu jopa 33%?
Kuntien palveluita ulkoistettu yksityisille yrityksille,samoin työntekijät palkat maksaa nyt edm.yritykset?
Ajetaanko alas palvelut ja kansan sosiaaliturva?
Kerätyt verot ja palvelumaksut "Attendojen" tuottoihin osakkeenomistajille?

Jyrki Paldán

Lepomäen liputtama uusliberaali ratkaisu ongelmaan on todellakin hyvin tehokas.

Esimerkiksi mainittu autoveron laskeminen eittämättä kannustaa yksityisautoiluun, jonka pienhiukkaspäästöt puolestaan saavat kymmenet suomalaiset päättämään päivänsä etuajassa. Tietysti myös liikenneonnettomuudet kasvavat liikennevolyymien kasvaessa. Pelkästään noilla vaikutuksilla säästetään mahdollisesti miljoonia hoitokuluissa! Lisäksi 90-luvulta alkaneet enemmän tai vähemmän normiksi muuttuneet "palkkamaltit" (nyt jopa pienentämiset) sekä sosiaaliturvan kiristämiset ovat jo nyt saaneet köyhien oletetun eliniän kehittymään huomattavasti varakkaampien vastaavaa hitaammin myös Suomessa. Monessa uusliberaalien idolisoimassa maassa köyhien odotettu elinikä on saatu jopa laskemaan.

Insinöörimäinen talousmatematiikka ei petä; ei ihmisiä - ei ongelmia!

Käyttäjän pasipulkkinen kuva
Pasi Pulkkinen

"Julkinen talous yhä merkittävissä vaikeuksissa"

Euro,euro,euro..........

Eikö Elina enää muista :) :

https://www.katsomo.fi/#!/jakso/343868?toista

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Elinalta täyttä asiaa!

Olen huolestunut tismalleen samoista asioista.

USA:n nousukausi on jo kolmanneksi pisin maailmansodan jälkeen, joten taantuman pitäisi olla jo nurkan takana.

Todennäköisesti Suomi on päässyt kasvuun nousukauden viimeisillä höyryillä. Mikäli näin todella on, pitäisi meidän tehdä jo ylijäämäisiä budjetteja ja lyhentää julkista velkaa seuraavaa taantumaa varten.

Lisäksi on huomioitava, että seuraava euroalueen taantuma tuo meille jälleen uuden eurokriisin, sillä ylivelkaantuneet välimerenmaat joutuvat jälleen valtionvelkakriisiin, mikä on tällähetkellä haudattuna EKP:n luoman livkiditeettimeren alle (LTRO+nollakorot+Target2-epätasapaino).

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Yhteisvelkaa pukkaa em. ongelmista johtuen:

"Komissio väläyttää euroalueen yhteisiä velkakirjoja ja investointien yhteisrahoitusta"

http://yle.fi/uutiset/3-9641427

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Suomen eliitti varastaa veroparatiiseihin 7-8 miljardia euroa vuodessa. Eipä ihme että julkinen talous on vaikeuksissa.
Pohjoismainen malli ja valtionyhtiöt takaisin.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Kiitos asiallisesta kirjoituksesta, vaikken uskokaan työllisyysasteen kohottamistavoitteiden toteutusmahdollisuuksiin enkä oikein sen järkevyyteenkään.

Suomen haavoittuvuutta ei ole lisännyt vain julkisen velan ja takauskannan kasvu. EU:n komissio huomautti maaliskuisessa maaraportissaan yksityisen sektorin velan bkt-osuuden kohonneen Suomessa nopeasti 156 prosenttiin etenkin ei-rahoitusalan yritysten ulkomaisten lainojen määrän kasvun seurauksena. Myös kotitalouksien velkojen suhteen käytettävissä oleviin tuloihin todettiin nousseen ennätystasolle eli 112 prosenttiin.

Paras uutinen maailmantaloudesta on se, että Yhdysvaltain presidentin lupaukset ulkomaisen tuonnin ankarasta rajoittamisesta ovat toistaiseksi jääneet vain puheen tasolle. Esimerkiksi Wal-Martiin tulevien kiinalaisten kulutushyödykkeiden hintojen selvä nousu tuontiveron seurauksena ajaisi USA:n kulutusvetoisen talouden oitis taantumaan. Kauppasota olisi myrkkyä myös velalla kasvuaan ylläpitäneelle Kiinalle.

Tällaisten riskien ja Korean kriisin vaatiman yhteistyön vuoksi USA:n presidentti voi hyvin päätyä valitsemaan Saksan ja EU:n sijaiskärsijäksi. Viime päivien puheet Atlantin molemmin puolin eivät ole vähentäneet tällaisen vaihtoehdon houkuttelevuutta.

Suomen kannattaisi ehkä viennistä riippuvaisena taloutena valmistautua ennalta tällaisiin riskeihin.

Kari Tolonen

Elina Lepomäki puhuu täyttä asiaa. Tuntuu kuin eduskunnassa eivät ymmärrä, missä tilanteessa oikeasti ollaan. On sellainen tunne, että jos jostakin tulee ylimääräistä rahaa, joku keksii heti, miten se saadaan kulumaan. Minusta meillä on hyvä valtiovarainministeri, mutta paljon PAREMPI istuu eduskunna penkillä, Elina Lepomäki. Miksi hallitukseen ei valita tosi ammattilaisia, päättämään Suomen asioista. Minä haluaisin, että hallituksella olisi oikea näkemys Suomen ja maailman talouden tilasta. Elinalla on tällä alalla narut käsissä. Miksi pidämme piilossa tällaista tietävää naista. Toivottavasti Kokoomus saa seuraavissa vaaleissa suuren voiton, jotta Elinasta voidaan tehdä pääministeti. Olen aikoinani äänestänyt melkein joka puoluetta, mutta paras nyt on Kokoomus. Voidaan sanoa rehellisesti, että on paras puolue Suomessa, isänmaallisin. Vasureita ohjaa ammattiliitot, vihreät on populisteja ja kepu ja persut takinkääntäjiä. Semppia Elina, pidä lippu korkealla. Seuraamme sinua mielenkiinnolla !

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

1.Miten ennen kaikki julkiset palvelut oli ilmaisia?
2.Miten kok VM Viinanen teki esim.terveyskeskusmaksut -91-92 vaikka isoikäpolvi oli työelämässä?
Niitä on siitä asti nostettu ,nyt 33%.
Miksi kepu,kok leikkasi rajusti kuntien valtionosuuksia -91-92? Niitä on leikattu näihin päiviin asti. Mihin ne rahat upotettiin ? Syntyi jonot SOTEA varten.
Kansa ei älynnyt pyytää veroilleen vastinetta.

Nyt ulkomaalaist terveyspalveluita ja hoivapalveluja tuottavat pörssiyritykset tekevät tulosta kuntien "vähillä" verovaroilla? Miten se onnistuu?
Olisiko Orpon syytä ottaa mallia jospa se velka kääntyisi plussalla samoin keinoin.
-16 KL
Attendon tulos nousi 30%
Pihjalinnan 50% (listautui pörssiin)

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Antti Kasvion ja tämän blogin muidenkin kommenttien huomiot sisältävät vaikeaselkoisempia taustakuviota ja asetelmia kuin monikaan tulee ajatelleeksi. Näennäisiä vastakohtapareja yllänähtävissä kannanotoissa voisivat olla esimerkiksi "pitäisi leikata kustannuksia suoraan julkisen puolen yli 3000 euroa/kk nauttivien palkoista 5-10 %" ja "Lepomäen kirjoituksen ainoa motiivi on EK:n puolesta huutaa palkka-alen eli paikallisen sopimisen puolesta".

Julkisen velan ja takauskannan kasvun merkitys ovat jossain määrin kaiken aikaa myös määritelmäasioita, mikä vaikeuttaa aitoa keskustelua. Lisään omana huomionani ehkä odottamattoman erilaisen esimerkin paikallisen sopimisen ja sen taustalla olevan poliittisen paikalliskulttuurin erityislaatuisista vaikutusmekanismeista. Ne sinällään voivat joskus mahdollistaa myös käytänteitä ja päätöksiä, jotka pahimmillaan toimivat julkisen vajeen pahenemisen suuntaan ja jopa viennin rakenteen heikentämiseksi, ks. case*.

1. Paljolti kansantaloutemme tunnuslukujen keskeisen tuottajan Tilastokeskuksen johtamasta termi- ja menetelmäkeskustelusta voi päätellä, että julkiseen sektoriin ja velkaan liittyvä suhteuttaminen yksityiseen niin kuin myös oletukset valtion takauskannan riskien realisoituvuustodennäköisyydestä ovat olleet tilanteen oletetusti kärjistyessä 2014-15 osin slangitulkinnan ja osin myös poliittisyhteiskunnallisten taustakatsomusten värittämää ohihuutelua:
- Miten mitata julkisen sektorin kokoa
http://tietotrenditblogi.stat.fi/mag/article/51/
- Kuinka suuri Suomen julkinen sektori oikeastaan on?
http://yle.fi/uutiset/3-7062265
- Julkisen talouden luvut suurennuslasin alla
http://tietotrenditblogi.stat.fi/julkisen-talouden...
- Julkisyhteisöjen alijäämä ja velka 1975-2016 % BKT:stä
http://www.findikaattori.fi/fi/44

Tilastolukuja voi siis lukea hyvinkin äärimmäisillä tavoin, tässä esimerkkinä "Saatavakello" eli kommunistipropagandaa Tilastokeskuksen aineistoon perustuen: http://ketoharju.info/saatavakello/

Tuollainen niin kuin muukin tilastojen oma tulkinta ja hyväksikäyttö on toki sallittua. Poliittinen keskustelu ja propaganda valtakunnassa laajemminkin linkittyy usein tilastoviranomaisten julkistamiin tietoihin, joskus ennakkotietoihin, joita on sittemmin korjattu, ehkä joskus jopa ennalta vuotaneisiinkin. Julkisen sektorin velkaantumisen ja valtion takauskannan kehitystunnusluvut ovat yksi mielenkiinnon kohde. Vastuulliset tilastontuottajat eivät tietenkään itse politikoi tai anna mielipiteidensä vaikuttaa työssään puolueellisesti.

Suurissa virastoissa on kuitenkin ulospäin näkyvän asiallisen tieteelliseettisen perinteen lisäksi myös vakiintuneita suhteellisen vahvoja maailmankatsomusblokkeja, jotka pyrkivät saamaan omat näkemykselliset intohimonsa esiin ainakin sisäiseen keskusteluun, ellei jopa virallisten julkistusten rivienväleihin. Niin kuin yleensäkin, äärimmäisiä suuntauksia edustavat ovat innokkaimpia pitämään yhteyksiä mahdollisiin ulkopuolisiin avustajiin ja neuvonantajiin. Suuressa vationvirastossa on tyypillisesti kellokkainakin tietty määrä virkamiehiä, joiden poliittiset katsannot ja kulttuuri periytyvät muiden kokemista lamakausista huolimatta keskeytyksettä ns. taistolaisvuosien enemmistö/vähemmistö-asetelmista ja sittemmin vihreiden esiinmarssin muokkaamasta ekokuoriretoriikasta. Se näkyy ja kuuluu sisäisessä keskustelussa ja joskus heijastelee epämääräisesti ulkoiseen.

Velan ja verojen lisäämistä esimerkiksi suositeltiin lämpimästi taantuman vuosina niin yleisten kuin paikallisten työolojen kehittämisen kuin degrowth- ja downshifting-henkisen työajanlyhennyshankkeen rahoittamiseen kuin lisääntyneen työttömyydenkin hoitoon. Tätä perusteltiin esimerkiksi hokemalla "ei raha pilaannu kiertäessään julkisen sektorin kautta, vaan työllistää vähän useampia mahdollistaen samalla kattavampia palveluita". Pidemmälle viedyt perustelut saivat ns. luokkakantaisempiakin sävytyksiä, kuten "yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus lisääntyy, kun työnantajilta ja pääomapiireiltä saadaan yleisempään jakoon suurempi osa voitonmaksimoinnin korjauserinä". Punavihreät kellokkaat saarnasivat avoimesti markkinatalouden vastaista kulutusta vahentävää leppoistussanomaansa päällekäyvän laman oloissa. Muutamat taloustieteilijät eivät epäröineet siteerata alan asiantuntijoina enempää Karl Marxia kuin Pekka Tiaista tai muitakaan myös pörssisijoittajina aikanaan kunnostautuneita guruja.

Edistykselliseen asiantuntijakärkeen kuuluvat talousmiehet todistavat lamavuosien laskelmillaan, miten taantumuksellista ym. kansantaloudelle rasittavaa on myydä perinteisen telakkateollisuuden vientituotteita tai kasata autoja. Suomen muka olisi pitänyt luopua valmistavasta tuotannosta perinteiset metsäbulkit mukaanlukien ja siirtyä ideoiden ja osaamisen ja virtuaalituotteiden talouteen, jota edistavat kokoaikaiset virkamiehet ja jopa työttömät paremmin kuin vanhanaikaiset rasvanahkaduunarit. Ymmärrystä ei löytynyt ajatukselle, että telakalla tai kotonaan työskennellen laivainsinöörikin voi paremmin pähkäillä vaikkapa päästöttömyyden ja clean techin konkreettisia näkymiä kuin kortistossa, minne nuo 'auringonlaskualojen' tyypit muka joutavat.

Vaikka nykyisin virkamiesten valtavirta onkin puolueettomia ammattilaisia, ei aikoinaan asemiinsa nostettuja ehkä kv. verkostoineenkin voi kritisoida samalla tavalla kuin niitä, jotka eivät tiedäkään vaikkapa yya-aikojen epämääräisistä aatesitoumuksista. Joskus poliittisilla aktivisteilla on ollut vaikutusvaltaa myös henkilöstöasioihin luottamusmiestehtävänsä tai ulkopolitiikkalobbynkin kautta. Eräänlaista paikallista sopimista sekin.

2. *Paikallisen sopimisen vaikutus mahdollistamassa käytänteitä ja päätöksiä julkisen vajeen pahenemisen suuntaan, case.

Suuressa valtionvirastossa noudatetaan paikallista käytäntöä, jossa keskeisistä työehdoista sovitaan vuosittain johdon ja kahden henkilöjärjestön edustajien salaisissa neuvotteluissa. Yleisesti niitä kutsutaan paikallisiksi työehtosopimusneuvotteluiksi valtion määrittelemän budjettikehyksen puitteissa. Silloin kun menee hyvin ja jaettavaa on, sitä jaellaan moninaisiin kohteisiin. Silloin kun budjettiraami on tiukka, sovitaan tiukastikin neuvotellen, ja työntekijäosapuoli vetoaa esimerkiksi vientisektorin tms. oikeansuuntaiseen esimerkkiin palkankehityssuosituksena. Joustoja alaspäin ei lähtökohtaisesti siedetä.

Osapuolet kuitenkin tuntevat toisensa pitkältä ajalta henk.koht. ja ovat pitäneet joskus julkisestikin päärahoittajaansa yhteisenä 'vihollisena' (ex-johtajan suulla on "kolme uhkaa: VM, VM ja VM!"). Yleisesti on myös katsottu virastolla olevan eräänlainen itsenäinen asema tai autonomia muutenkin kuin vain tieteellisessä mielessä. Joskus tämän on katsottu talon sisällä ja tuttujen kesken tarkoittavan sitäkin, että myös rekrytointi tulisi hoitaa vain 'sisäpiiristä'. Virasto on myös onnistunut saamaan ulkopuolista rahoitusta joillekin hankkeilleen, kuten EU-standardeihin pyrkivien maiden laadunkehitysyhteistyöhön.

Aina ei työnantajan kanssa olla sovussa samassa veneessä. Yli 3000 euron kk-palkkaiset virkamiehet eivät halua kuulla puheita lomarahojen leikkauksista. Taantumavuosina 2012-14 olivat viraston molemmat henkilöstöjärjestöt (ei-vasemmistolainenkin) vakavasti vaatimassa työajan lyhentämistä viikottaisen palkallisen liikuntatunnin muodossa. Joukkovoimahypetys asettui kannattamaan ilmeisen huonosti ajoitettua hanketta, mihin työnantaja ei voinut suostua pitkän historian ensimmäisen laajan yt-neuvottelukierroksen uhatessa taloa.

Eräs virkamies muistutti, ettei aloite viikottaisesta palkallisesta liikuntatunnista kuulosta hyvältä talon ulkopuolella ja työajan lisäämistä vaativien työmarkkinaosapuolten korvissa varsinkaan, jos se pääsee taantumasta kärsivien työttömyysalojen ja median tietoon. "Työpaikkazumbailuhan maksaisi talolle enemmän kuin Merja Ailuksen kuuluisa Bemari". Toisinajattelija ehdotti myös varsinkin itään suuntautuvien kehitysapukonsultaatioiden toteamista tuloksettomiksi panostuksiksi ja ehdotti säästöjä talon korkeiden matkailukustannusten puolelta.

Virkamies sai nyt kokea ay/yya-siiven suunnalta joukonpetturiksi leimaamista konkreettisinkin tavoin, ja kevään 2015 yt-neuvotteluissa hän sitten yllättäen valikoitui talosta irtisanottavien parinkymmenen joukkoon. Toisen henkilöstöjärjestön pääluottamusmies arveli yksityisesti, ettei tämä voinut perustua juuri muuhun kuin keskusteluissa ilmaistuihin mielipiteisiin, mutta sitä on mahdotonta näyttää toteen, joten päätös hyväksyttiin.

Tässä kuvatussa paikallisen sopimisen alakulttuurissa on eräänlainen korporativistis-anarkosyndikalistinen jopa sakinhivutusväkivaltaa kaihtamaton radikaalifraktiokin näyttänyt aika ajoin nauttivan jonkinlaista immuniteettisuojaa, ja sillä on ollut edustuksensa myös johtoryhmässä. 'Ay-liikkeen loukkaamista' ei siedetä, eikä liittoihin kuulumatonta tai 'vääränväristä' edelleenkään aina katsota hyvällä myöskään portinvartijatovereiden urankehityssyynissä.

Kun määräaikaisessa virassa hyvin palvellut pätkätyöläinen paljasti luottamusmiehen loppuhaastatteluun kutsuttuna olevansa Ytk:n eli 'väärän liiton' jäsen, oli tämän ääni muuttunut kellossa: "Perkele, porvarien kätyri!" Kun eräs puolueeton ehdotti intrassa ystävyysseuraosaston perustamista muillekin naapurimaille kuin perinteiselle, vanha luottamushenkilö vastasi, että siitä vaan mutta liity nyt ensin Venäjä-seuraan. Myös suositut vihreät ja sivistysdemarisiipi ovat monessa kohtaa muuhun yhteiskuntaan verraten epärealistisuudessaan menneen ajan utopioiden linjoilla ja ilmeisen haluttomia kulttuurinmuutokseen. Talossa jo vuosia vaikuttanut ei-vasemmistolainen pääjohtaja ei hänkään ole onnistunut täysin kitkemään ylipoliittisen kauden viipyileviä paikallisperinnevinoumia.

Paikalliskulttuurista kertoo sekin, että mainittu virkamies oli saanut tuoreeltaan perutut potkut edellisen pääjohtajan kaudella 2009, ilmipoliittisista syistä. Suullista irtisanomista oli pahoiteltu ylilyöntinä jo seuraavana päivänä akavalaisen henkilöstöjärjestön ja ammattiliiton lausunnon jälkeen, missä ei periaatteessa hyväksytty potkuja mielipiteen ilmaisun vuoksi. Kaiketi talon johto oli kuullut perinteisen ulkopolitiikkalobbyn erottamisvaatimusta kritiikittä hyväksyessään sen. Syynä oli ollut se, että virkamies oli pyytänyt lakiosastoa ja työsuojeluvaltuutettuja tutkimaan häntä kohtaan esitetyn perättömän syytöksen lähteet.

Tuolloin talon intrafoorumilla oli esitetty vakava syytös "venäläisvastaisesta rasismista". Sen pohjana ja perusteluina oli 2008 Pronssisoturi-kriisin ja Sofi Oksasen 'Kaiken takana oli pelko' -kirjanjulkistuksen jälkimainingeissa virkamiehen samaan intranetiin kirjoittama lausuma "Neuvostoliitto aloitti sodan Suomea vastaan ja miehitti Viipurin läänin laittomasti omalla väellään talvisodan ja jatkosodan jälkeen". Asia on kirjattu diaarioidussa nuhteluasiakirjassa virkamiehen 'rasistiseksi synniksi', ja kun tämä vaati tarkempaa näyttöä ja juridista selvitystä siitä, miten ym. historiallinen toteama muka on rasistinen, hänet lopulta irtisanottiin.

Silloin väärien syytösten taustalla oli kaiketi pieni venäjämielinen toverilobby, jolla oli ollut taistolaisajoista alkaen virallisenluontoista valtaa myös ylimmän johdon suojeluksessa. Johan Bäckmanin todettujen paikallisten kontaktien osuus jäi aukottomasti selvittämättä, samoin talossa edelleenkin muitten 1970-luvulta periytyvien kulttuurinvaihtoväylien lisäksi toimivan perinteisen Suomi-Venäjä-seuran työpaikkaosaston aktiivien. Neuvostohenkinen lukkarinrakkaus idän suuntaan elänee yhäkin. Talosta on ihan viime aikojen valtiollisiin vaaleihinkin riittänyt ehdokkaita sekä virallisen SKP:n että bäckmanilaisen STP:n ym. ääripuolueiden listoille ja keskuskomiteoihin ym. kellokastehtäviin.

Poliittiset potkut 2009 vaihtuivat puolen vuoden selvittelyn jälkeen pääjohtajan epäviralliseen anteeksipyyntöön välipuheella, että pidetään asia omassa piirissä, eikä viedä ulkoiseen oikeuselimeen. Ehkäpä valitettavasti yleisemmaltä kannalta paikallista sopimuskulttuuria ajatellen näin kävi. Talon perustyön laatu ja julkaisut ovat tietenkin aina olleet hyviä ja luotettavia, eivätkä poliittiset intohimot ole niissä näkyneet, mutta on puistattava ajatus, että paikallinen sopiminen ylipäätään voi muotoutua joskus jollain tapaa ehkä tuontyyppistenkin vinoumakulttuuristen tekijöiden vaikutuksesta.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

"Toisinajattelija ehdotti myös varsinkin itään suuntautuvien kehitysapukonsultaatioiden toteamista tuloksettomiksi panostuksiksi ja ehdotti säästöjä talon korkeiden matkailukustannusten puolelta."

Vaikka kehitysapuvaroilla toteutettu kv. laadunparantamisyhteistyö on tuonut toiminnalle myös ulkopuolista rahoitusta ja ylläpitänyt alan perinteistä kontaktiverkostoa nykyisiin Euraasian unionin jäsenmaihin, on konsulttiresurssien sitomista toivottomiin kohteisiin myös kritisoitu mm. kehityskumppaneiden tietoturvallisuusnäkymiä huomioiden (vaikka eräässäkin stanissa oli suomalaisosapuolen läppärit kaikeksi varmuudeksi 'turvatarkastettu'). Kohdemaat eivät ole pyrkineet lähtöoletetusten mukaisesti EU-jäsenyyteen, eikä niiden tilastoeettistä tasoa ole onnistuttu olennaisesti parantamaan. Venäjän ympäristötilastoinnin luotettavuus ei ole suomalaistekniikasta kiinni eikä myöskään Krimin 'kansanäänestyksen' tulosten julkistaminen Rosstatin kotimaanuutisena lähesty laadussa ja avoimuudessa EU-standardeja enempää kuin Tshetshenian ym. yksinvaltiaiden hallinnon huikeat kannatusluvutkaan, ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/205541-m...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset