Elina Lepomäki Näin ei voida jatkaa.

Avoin mieli ja vapauden voitto

Erittelen tässä muutamia ajatuksiani liittyen viime päivien keskusteluun ja politiikkakritiikkiin.

Haukkui kokoomuksen ja sen johdon?

Käsittelen kirjassani sitä, kuinka itse asiassa osin tiedostamattamme pönkitämme olemassaolevaa valtaa sen haastamisen sijaan. Kriittinen arviointi ei minun sanakirjassani ole haukkumista. Miksi olemassa olevan käytännön haastaja on riidankylväjä ja vallassa tukevasti istuva henkilö pyyteetön valtiomies? Kirjani keskeinen johtolanka on, että julkista valtaa pitää aina epäillä. Toki myös minua. Vain se pitää demokratian elävänä.

Haastaminen tarkoittaa parhaimmillaan sitä, että arvioi kriittisesti politiikan tekemistä, päämääriä, tuloksia ja valtarakenteita. Miettii, miten meininkiä voi parantaa. Esitän kirjassa ratkaisuja. Niistä voi kaikin mokomin olla eri mieltä.

En ole koskaan tavannut kansanedustajaa tai kansanedustajaehdokasta, joka ei tavoittelisi valtaa. Valtaa on monenlaista, mutta valtaa tavoittelematon henkilö vallassa tai sen liepeillä on melkoinen paradoksi. Jos entinen moninkertainen ministeri kertoo elämäkerrassaan, ettei hän ”koskaan ole tavoitellut valtaa” herää minulle välittömästi muutama kysymys. Halusiko hän tehtäviä vain cv-merkintöjä varten? Voiko demokratia toimia, jos vallassa on henkilö joka ei halua valtaa käyttää? Aika moni äänestää juuri siksi, että toivoo muutosta joihinkin asioihin.

On tietenkin lupsakka ajatus, että ihminen pääsee valtaan sitä tavoittelematta. Että ”porukka nostaa”. Moni valtiomiesmäistä kuvaa itsestään mielellään piirtävä henkilö sanookin, että lähdin kisaan vain siksi, että ”porukka pyysi”. Mikä porukka ja miksi? Myös tätä käsittelen kirjani ensimmäisessä kappaleessa.

Miksi julkisesti?

Kokoomus kuten mikään muukaan puolue ei ole pienyritys, joka omistajan rahoilla pyörittää markkinaehtoista liiketoimintaa. Yrityksen sisäiset asiat eivät kuulu muille sen yli kuin mitä laki määrää. Hallitukseenkin saa omistaja valita vaikka pelkästään vanhoja opiskelukavereitaan. Kokoomus sen sijaan on puolue, jonka edustajat käyttävät julkista valtaa. Kokoomus on ollut mittauksissa säännöllisesti suurin puolue. Siksi on erittäin tärkeää, että asioista voidaan keskustella myös julkisesti.

Miten joku kuvittelee, että kokoomuksen sisällä käytävää keskustelua voitaisiin edes miltään järkeviltä osin käydä suljettujen ovien takana? Tilataksissa keskustelu varmasti onnistuu. Se onnistuu myös eduskuntaryhmässä. Mutta entä kun kysyttäisiin kokoomuksen 540 000 äänestäjältä? Tai niiltä yli miljoonalta ihmiseltä, jotka voisivat kuvitella äänestävänsä kokoomusta tai edes sen edustamia asioita?

Ajatus siitä, että oma puolue on virheetön, on lapsellinen. Ihan yhtä lapsellinen on ajatus, että jokin puolue yleensä voisi olla virheetön. Virheetön kenen mielestä? Demokratiassa on se lähtökohtainen ajatus, että se edustaisi erilaisia näkemyksiä mahdollisimman hyvin. Nuo näkemykset ovat väistämättä usein myös vastakkaisia. Kokoomuksessa – jos missä – voi puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

Tilataksi?

Jokaisessa puolueessa on oma tilataksinsa tai pikkubussinsa. Näin tulee varmasti olemaan myös Liike Nyt -liikkeessä. Tila-auton olemassaolo ei ole ongelma. Mielestäni on itsestäänselvää, ettei kaikkia asioita voida päättää torikokouksella. Jos suuri osa kansanedustajista ei ole lukenut tuhatsivuista sote-esitystä ja siihen liittyviä asiantuntija-arvioita, miten voidaan olettaa, että kansa olisi siihen perehtynyt? Hjalliksella on paljon hyviä avauksia, mutta itse en yhdy ajatukseen, että kokoomusta johdettaisiin autoritäärisesti.

Sen sijaan olen kritisoinut kokoomusta asiajohtamisen ja vision puutteesta. Olen kirjassani eritellyt muutaman sivun verran tämän hallituskauden aikaansaannoksia. Olen avoimesti sitä mieltä, ettei kokoomus ole kyennyt kaikkia ilmeisiä maalintekopaikkoja hyödyntämään. Oma iso kuva on ollut hakusessa. Demokraattinen prosessi on jatkuvaa neuvottelua ja usein tekemisen tilaisuudet aukeavat sattumalta. Silti on harhaluulo, ettei omia tavoitteita ja toimintaa voisi johtaa. Vaihtoehtona on ajelehtiminen, sillä politiikassa – kuten kaikessa päätöksenteossa – neuvottelut voitetaan yleensä kauan ennen kuin neuvottelupöytään edes päästään.

Kaipaisin edustukselliseen demokratiaan selkeitä visioita ja keskenään kilpailevia vaihtoehtoja, joiden kirjosta äänestäjät voivat valita. Kysymys ei niinkään ole siitä, keitä tilataksissa istuu, vaan mihin tuo auto on matkalla. Ajetaanko satasen alueella kuuttakymppiä? Vaihtuvatko tilataksin ihmiset etupenkin mukana? Vaihtuuko kuski takapenkin toiveesta? Demokratian kannalta on toki mielenkiintoista pohtia myös, voidaanko äänestämällä yleensä vaikuttaa tilataksin sisälmykseen, suuntaan ja vauhtiin. Tai voiko ei-kokoomusnuoritaustainen henkilö yleensä ajatella pääsevänsä tilataksin kyytiin? Jos ei, niin se on myös tärkeä viesti.

Joku on kysynyt onko kyse siitä, että Petteri Orpo olisi väärä ihminen johtamaan kokoomusta. Ei ole! Hänet on puoluekokous valinnut ja hänellä on vahva mandaatti. Petterillä on paljon sellaisia ominaisuuksia – kuten erinomaisia läsnäolon ja ihmisjohtamisen kykyjä – joita jäisimme kaipaamaan, jos hän ei jatkaisi. Ja muuttuisiko mikään muutenkaan, jos vain takapenkiltä joku siirtyisi etupenkille, mutta homma jatkuisi samankaltaisena? Minä en epäile hetkeäkään, etteikö yhteistyöni Petterin kanssa voi jatkossa tiivistyä. Sitäkin tärkeämpää on, että kokoomus kykenee uudistumaan ja tottahan se kykenee!

Kiitos myös kaikista sadoista viesteistä kentältä, kansanedustajilta ja myös muutamilta ministereiltä! Lainaan kirjassani Eeva Kilpeä ja teen sen tässäkin:

 

Minä pidän ihmisistä joilla on avoin mieli,

Ihmisistä, jotka pystyvät sanomaan Ai?

Niinkö? Vai niin. En tiennytkään.

Tuota en ole tullut ajatelleeksi.

Avoin mieli on enemmän kuin viisaus,

Enemmän kuin oikeassa oleminen,

Enemmän kuin “johan minä sanoin” ja

“Minä tiesin sen jo vuonna…”

 

Politiikan arkipäivän pohdiskelemisen lisäksi kirjassa on yli 500 sivua ehdotuksia siitä, miten Suomesta ja Euroopasta tulisi nykyistä parempi paikka elää täällä syntyneille ja muualta tuleville! Kaikki kommentit tervetulleita.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

17Suosittele

17 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kiitos Elina. Eihän valta ole pahasta, pitää vain olla visio mihin sitä valtaa sitten käyttää ja sen vision soisi olevan yhteisöä huomioiva ja todellisuudessa myös rakentava. Juustohöyläpolitiikka ei rakenna mitään se yrittää vain sinnitellä taantumuksen sisällä.

On kiva, että uskallat räpiköidä pysähtyneisyyttä vastaan.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Haapavetistä ruonoilija lainaten, jonka hän teki Nivalan konikapinan muistoksi."Kutavaikeempivastus sun vastassas on, sitä varmemmin, vankemmin iske, älä helssiltä päälles, jos lakkaa ei, elon nurjien nuolien viske, ålä hellitä, iskusi tarmolla lyö, niin murtuvi mustinkin salpa".

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes
Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Olisihan se hienoa päästä korruptoituneista henkilöistä eroon. Luuleeko joku ihan tosissaan ikipoliitikoiden pysyvän vaikuttamassa omilla ansioillaan. Eikö kukaan ihmettele, miten Risikko päätyy jokaiseen hallitukseen, missä kokoomus on?

Huippuasemassa olevat päättäjät pelaavat toisiaan vastaan kaiken aikaa mm. tekemillä palveluksia ulkopuolisille vaikuttajatahoille. Ostavat niiden tuen pitämällä ne tietoisena asioista ja eri henkilöiden kannoista. He myös ajavat niiden intressejä aktiivisesti päätöksenteossa.

Miten tuo toimintatapa hyödyttää yksittäistä poliitikkoa? Joko he saavat siitä rahaa tai muuta etuutta, ostavat niiden tuen itselleen pyrkiessään etenemään tai säilyttämään oman asemansa. Jokaisella ulkopuolisella vaikuttajataholla on omat miehensä koneistossa. Luottotoimittajia käytetään huhujen levittäjinä oman miehen kilpailijoiden mustamaalaamiseksi. Avainasemassa eli tilataksissa istuvat päättäjät nauttivat toistensa tukea juuri näiden taustatahojen kautta. Jätkät/naiset pitävät toisistaan huolta tietäessään kuinka toimia.

Jutta Urpilaiselle tuli lähtö, koska oli liian kokematon, vaikka oli muutoin SDP:lle / Suomelle paras mahdollinen demari. Orpon tuolia ja hallituksen venettä keikutetaan vääriä / vanhoja tietoja levittämällä kokoomuksen ja keskustan piiristä. Helsingin kaupungin virkoja on nyt haettavissa ja jaossa, vaikka ainuttakaan ei ole vielä avoinna.

Se on ohjattua demokratiaa, missä lännettyminen estetään, kaikki yritystukien leikkaukset saadaan estettyä, venäläisille halutaan turvata pääsy sotilasvirkoihin ja monet muut yhteiskunnan kannalta tärkeät muutokset saadaan taustatahojen avulla estettyä. Mädännäisyys ei ole juurtunut vain pol.päättäjiim, vaan myös heidän avustajiinsa, virkakoneistoon virkamiesten kautta, yliopistojen piiriin, jne.

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

Mainitsemasi ikipoliitikko-ongelma on todella suuri. Siksi myös eduskunnassa olisi tarpeen rajata kausien lukumäärä maksimissaan vain kahteen. Sillä voitaisiin leikata korruptiota ja vähentää kalkkeutumistasoa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Luulen,että korruptio esintyy joka tasolla ja on hyvin verkottunut. Ei kyseessä ole vain yksittäisiä henkilöitä.
Korruption olemassaolo on yleisesti tiedostettu, mutta verkostot pitävät huoleen ettei todisteita tapahtuneesta ole.

Nykyisin edustuksellinen demokratia ei toimi enää. Vaaleissakaan ei juuri vaihtoehtoja ole. Vallitsee manipuloidun enemmistön diktatuuri. Taustalla harvainvalta.
Siitä minulla on erittäin turhauttavat kokemukset ruohonjuuritasolla. Samoin monella muilla naapureilla ja lähiympätistön asukkailla joiden kanssa olen jutellut.

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

"Kaipaisin edustukselliseen demokratiaan selkeitä visioita ja keskenään kilpailevia vaihtoehtoja, joiden kirjosta äänestäjät voivat valita."

Tuossa lauseessa on isompi viisaus kuin ehkä moni heti hoksaakaan. Kepu ja Kokoomus ovat toimivat hallituksessa täsmälleen päinvastoin. Ajatelkaapa esimerkiksi sote-uudistusta. Siinä on puskettu väkisin ja jopa naurettavin perustein läpi yhtä mallia niin, ettei muista vaihtoehdosta ole puhuttu ja niitä on valtamedian myötävaikutuksella vaiennettu. Esimerkiksi esittämäni, ja mielestäni selkeästi perusteltu, pelkistetty terveydenhuoltomalli (http://ahkalevisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/25...) ei ole missään muodossa läpäissyt esimerkiksi Hesarin ja Suomen Kuvalehden seulaa. Jopa monia siihen liittyviä täysin asiallisia kommenttejani on jätetty julkaisematta. Kuitenkin vasta vaihtoehtojen kautta on mahdollista saada asioista paras mahdollinen kuva. Kaiken lisäksi eri vaihtoehdoista voidaan usein poimia niiden parhaat piirteet. Hallitus on kuitenkin valinnut keinoja kaihtamattoman vahvemman oikeuden ajaakseen esimerkiksi sote-uudistuksessa pelkästään puoluepoliittisia etuja välittämättä pätkääkään itse terveydenhuollosta.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

@5. Yksinkertaisimmillaan voidaan sanoa, että kun nuo olivat hallitusneuvotteluissa sopineet ja on syntynyt sellainen, että kahdesta huonosta on syntynyt entistä huonompi yksi vaihtoehto.

Tulokset on nyt jo nähtävissä.

- Aktiivimalli keskeneräinen... ajettiin läpi ja korjataan jos tarvitsee.
- Sote-uudistus keskeneräinen... ajetaan silti puutteista huolimatta. Lehmänkauppoja käy Sipilä oppisition ympärillä.
- TE- ja ELY-keskukset lopetetaan 2020 ja bisnestä tehdään työnvälitysfirmojen avulla Australian mallin mukaan... Sielläkään ei ole asiat kunnossa.
- Perusturvaa halutaan Suomeen... Briteissä ei mikään ole vielä valmista ja siirtyy vuosiin 2020-2023, jos silloinkaan.

Ehdottomasti ei enää mitään vierasperäisiä malleja, mitkä eivät varmasti toimi täällä Suomessa. Pitää olla omat mallit ja meillä on paljon omaa dataa ja miksi niitä ei hyödynnetä? Kysyn minä tätä ihmeissäni.

On muutama asia, joka ehdottomasti pitää saada Suomeen:

- Perustuslakituomioistuin
- Korruptioyksikkö
- Vastuu tekemisistään kaikissa tahoissa ja jos möhlää, niin kantaa vastuunsa.

Olen aika varma, että suurin osa kansanedustajista eivät viitsi lukea materiaaleja vaan menevät sinne ja äänestävät mutu-tietonsa perusteella.

Käyttäjän VesaLevonen kuva
Vesa Levonen

Kylläpäs Elina nyt mielisteli kirjoituksen lopussa Petteri Orpoa. Joku voisi kysyä ihan vilpittömin mielin, että mistä päin nyt tuulee? Samoin kirjoitus oli myös oman kirjan piilomarkkinointia tai ehkä se voidaan katsoa myös ihan avoimeksi sellaiseksi. Vähän menee jo nyt kyllä myös populismin puolelle, mutta se sallittakoon.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

@7. Petteri Orpon ylistämistä en voi ymmärtää, kun Orpo haluaa tuoda Brittien Universal Creditin mallin Suomeen, mikä ei ole valmis malli vaan keskeneräinen ja huono sellainen kera Kristillisten Demokraattien.

Mutta rimaa hipoen Elina halusi tuoda oman ajatuksensa kirjansa ohella ja en näe siinä markkinointina.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Kiitos Elina!

Olen pitkään kirjoittanut, että Kokoomuksen pitää lähteä Mauno Koiviston viitoittamalta tieltä.

EY:n aluehallinnon ja samalla myös soten taustat juontavat Sorsan hallituksen ajoilta vuodesta 1985 ja Suomi meni mukaan EY:n aluehallintoon eduskunnan hyväksymillä laeilla jo Holkerin hallituksen aikaan.

Lukekaapa, mitä Kalevi Sorsa kirjoitti kirjaansa "Uusi itsenäisyys" (1992). Sivulla 261 olevan sitaatin pitäisi avata vasemmistolaistenkin silmät:

”Julkisen sektorin tehostaminen on uusi tehtävä. Se on kehitettävä kilpailukykyiseksi yksityiseen sektoriin nähden. Tämä on nimenomaan sosialidemokraattien tehtävä, koska kukaan ei epäile heitä julkisen sektorin romuttamis- ja yksityistämispyrkimyksistä .”

Tätä demareiden tavoitetta Kokoomus valinnanvapaudella nyt ajaa!
Demarit myhäilevät, kun ulkomaalaiset kasvottomat sote-palveluiden tarjoajat (lue: saalistajat) kampittajat kokoomuslaiset sote-yrittäjät?

Kasvottomilla saalistajilla on jo valmiit lähtökuopat kokoomuslaiseen sote-yrittäjään nähden:
Saalistajien voitot karkaavat - verokeinottelulla - Suomen rajojen ulkopuolelle.
Suomen valtio jää nuolemaan näppejään verotulojen vähetessä.

Toinen sitaatti Sorsan kirjan sivulta 71:
"Euroopan yhteisöissä on jo ollut nähtävissä, että samalla kun kansallisvaltiot menettävät poliittista ohjausvaltaansa ja merkitystään, vahvat talousmaakunnat nousevat esiin."

Kansan EU:lle menettämä valta siis palautetaan maakuntademokratialla?

Sorsa kertoo siis jo vuonna 1992 aiheesta otsikolla VAHVAT TALOUSMAAKUNNAT, sitaatti sivulta 72:
"Toisaalta minulla on asiasta varsin vakaa ennakkokäsitys: kun suuret asiat päätetään riittävän kaukana, läheisistä - ja yksilön kannalta ehkä niistä tärkeimmistä - asioista voidaan paremmin päättää kunnissa ja maakunnissa."

Keskusta ajaa (tietämättään) EY:ssä 1980-luvulla suunniteltua maakuntamallia!

En halua, että maakuntavaltuutetuista tulee kumileimasin ihmettelemään, mistä revitään rahat kattamattoman alijäämän paikkaamiseen, kun ulkomaalaiset kasvottomat sote-saalistajat korottavat hintojaan.

Tietoni perustuvat Sorsan kirjan lisäksi ETA-/ja EY-neuvottelujen aikaisiin Valtiopäivät-kirjoihin ja UM:n ETA-/EY-neuvotteluasiakirjoihin.

Joku kirjoitti, että Elina kehui Petteriä turhaan.
Elina ja Petteri ovat niin nuoria, etteivät voi mitenkään tietää taustoista.

Mukavaa vappua kaikille toivotellen

Jorma Jaakkola, Kokoomus
Ei riidankylväjä vaan totuuden kertoja
kotisivu:
http://jormajaakkola.fi/kunta-%20ja%20sote-uudistus

Käyttäjän jaga kuva
Lars-Erik Wilskman

Minusta on ihan ymmärrettävää, että avustajat ym. tulevat useimmin KNL-taustalta. Henkilöt ovat tuttuja tapoineen ja ajatuksineen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Odotan mielenkiinnolla saavani käsiini kirjasi!
Johtajuus on ollut keskeinen kiinnostuksuni kohde. Aikoinaan kritikoin vallitseva käytäntöä omalla opintoalallani. Opettajallamme oli päinvastainen näkemys kuin itselleni. Hän kehitteli ääriautoritaarista systeemiä kun itse kannatin ryhmätyöskentelyä jota ohjaaja koordinoi ja hallitsee kokonaisuutta.

Olet oikeassa; kritiikki ei ole haukkumista. Vääryyden huomaaminen ja ilmaiseminen on välttämätöntä. Ei mikään epäkohta korjaannu pelkällä positiivisuudella.

Minuakin usein moititaan kun kerron jostain epäkohdista.
Tuomas Kyrön sympaattinen mieltään nykyajan kummallisuuksista pahoittava ukko on ruvettu käyttämään negatiivisina leimana ja somekiusaamisen välineenä. Jotkut ovat ottaneet asiakseen jatkuvasti valittaa toisten toisten aiheellisista valituksista!

Usein tulkitaan että kritikin esittänyt puhuu vaan omasta puolesta. Saan kehoituksia unohtaa murheet ja ajatella positiivisesti.
No, en todellakaan sulje silmäni todellisuudesta enää vanhoilla päivillänikään.

Arvostan, että et luovu periaatteistasi painostettunakaan. Onneksi on sentään sellaisiakaan jotka eivät tujota vaan peiliin ja ajattele vaan oman napansa nautintoa.
Tsemppiä!

Arvo Kukko

Blogiartkkelissa ja kommenteissa oli hyviä näkemyksiä politiikasta. En lähde niitä yksityiskohtaisesti arvioimaan. Se paradoksi on kyllä vahvistettava, että valtaan ei voi nousta ellei sitä halua. Valtaa, vaikutusvaltaa tai päätösvaltaa (valta sanan voisi kyllä korvata voima-sanalla, ei voimasanalla, sisällön paljon muuttumatta) ehdottomasti tarvitaan jos poliitikko tai yhteiskunnallinen vaikuttaja haluaa viedä kehitystä eteenpäin ja parempaan suuntaan. Valta ja sen mukanaan tuoma vastuu on myöskin jokaisen poliitikon tai korkean virkamiehen hyväksyttävä ja kannettava tekoina - ei pelkästään esiintymisenä mediassa vaaleille myönteisessä valossa.

Yhdessä asiassa opponoin tai kyseenlalaistan Elinaa. Minusta suhtaudut a´priori kielteisesti maakuntahallinnon sisältävään sote-uudistukseen.
Asiaa selvittämättä ja kirjaasi lukematta en usko, että olet riittävästi asiaan kokemuksen kautta tai teosiassakaan paneutunut. Itse tunnen teveydehoitoalaa paitsi tietysti asiakaana, myös tuntemieni lääkäreiden, sairaanhoitajien ja apteekkareiden kautta, HUS:lle konsulttitöitä tehneenä, KANTA-järjestelmän määrittelyyn osallistuneena ja muun toimialan isoja organisaatioita johtaneena ja olen valmis väittämään että suunniteltu sote-malli nostaa terveydenhoitojärjestelmän tasolle jossa monet tehokkaan toiminnan perusperiaatteet - eikä ainoastaan yksitysen sektorin kilpailu - antavat mahdollisuuden parantaa kansanterveyttä absoluuttisesti mitattuna ja myös nostaa terveydenhoidon kustannustehokkuutta.

Suuri haaste, jonka hoitamista sote-uudistus tulee helpottamaan, on kansalaisen terveystiedon keskitetty kokoaminen, ei pelkästään arkistoitavaksi vaan aktiiviseen käyttöön ja tekoäly-analysointimenetelmin käsiteltäväksi diagnostiikan ja ennakoinin parantamiseksi. Yksi suurimpia kysymyksiä tulee olemaan potilastiedon omistus, hallinta ja hyödyntäminen diagnostiikassa hoidossa ja kilpailun lisäämisessä. Nythän tiedon käyttö edes potilaan eduksi on määritelty kilpailun rajoittamisen näkökulmasta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset