Elina Lepomäki Mahdollisuuksien maa

Poistetaan arjen lasikatot

  • Lapsen syntymän vaikutus naisten ja miesten tuloihin. Lähde: Kleven ym.
    Lapsen syntymän vaikutus naisten ja miesten tuloihin. Lähde: Kleven ym.

Työskennellessäni Lontoossa minulla oli naispuolinen kollega, joka oli tuolloin noin 40-vuotias. Yksi päivä hän kertoi, että hän on päättänyt hankkia lapsen. Hänellä ei ollut miestä, mutta hän ajatteli järjestävänsä lasten- ja kodinhoidon palkkaamalla kolme hoitajaa. Hän päätti myös, ettei enää työskentelisi sunnuntaisin. Ja jos minulla olisikin mies, lastenhoidon tarve olisi varmasti sama, hän nauroi.

Keskustelimme keskiviikkona EVA:n Lasikaton paradoksi -tilaisuudessa ruotsalaistutkijan Nima Sanandajin kanssa. Hänen mukaansa markkinatalousmaissa naisten etenemismahdollisuudet ovat Pohjoismaita paremmat (Yhdysvalloissa naisjohtajia on 41 %, Suomessa 32 %). Mistä se johtuu?

Suurissa metropoleissa (kuten Lontoossa) naiset tienaavat alle 30-vuotiaina nykyisin jopa enemmän kuin miehet. Tilanne muuttuu perheen perustamisen jälkeen. Tanskalaisessa tutkimuksessa havaitaan naisten tulojen (ja työtuntien) kääntyvän pysyvästi alhaisemmalle tasolle ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Miesten tuloihin vaikutusta ei ole.

Naiset ottavat suuremman vastuun vastasyntyneestä ja ovat pidempään poissa työelämästä. Näin tapahtuu riippumatta vanhempainvapaajärjestelmästä. Mitä pidempi vanhempainvapaa on, sitä pidempään vanhempi on keskimäärin poissa töistä. Perhevapaiden uudistaminen neutraaliksi on hyvä askel. Vastuu lapsesta ei kuitenkaan pääty siihen, kun äiti tai isä palaa töihin ja lapsi menee hoitoon.

Pohjoismaissa arjen palveluiden käyttöä ehkäisevät korkeat verot. Kun palveluita ei osteta, ihmiset vähentävät työskentelyä omassa ammatissaan ja tekevät kodin askareita enemmän itse. Suomessa lääkäri joutuu ansaitsemaan 43 euroa maksaakseen kodinhoitajalle tai maalarille 10 euroa nettona käteen. Lääkärillä siihen voi olla varaa, mutta monella vähemmän ansaitsevalla ei ole. Kotitalousvähennys ratkaisee pulmasta vain pienen osan.

Suomessa on kattava varhaiskasvatus. Monessa ammatissa on silti vaikea saada työpäivää mahtumaan päiväkodin aukioloaikoihin. Tilastollisesti hyvin usein nimenomaan äidit lähtevät ennen neljää töistä ehtiäkseen hakemaan lapset päivähoidosta. Oli hakija sitten äiti tai isä, hänen on vaikeaa tehdä sellaisia työtunteja, mitä monella kilpaillulla alalla pärjääminen edellyttäisi. Toisella puolella vaakakuppia painaa se, että pitkät hoitopäivät ovat erityisesti pienille lapsille raskaita.

Applen toimitusjohtaja Tim Cook on kertonut heräävänsä joka aamu kello 3.45 ja tekevänsä viikossa 80-90 tuntia töitä. Huippujohtajan elämänrytmi on kurinalaista - siinä missä pienten lasten vanhempienkin. Jälkimmäiset heräävät kuitenkin useammin 3.45 korvatulehduspotilaan huutoon kuin japanilaisen asiakkaan soittoon. Heidän ansioitaan lasketaan sydämissä enemmän kuin euroissa.

Hyvässä yhteiskunnassa kaikilla on monipuoliset mahdollisuudet tehdä omaa työ- ja perhe-elämää koskevia tasapainoisia ratkaisuja. Silloin voi keskittyä perheeseen, mutta myös omaan erikoisalaansa ja ostaa muiden osaajien työtä palveluiden muodossa. Laajempi palveluiden käyttö ei tarkoittaisi sitä, että sen jälkeen vanhemmat eivät näkisi lapsiaan koskaan - kuten ehkä entinen kollegani. Päinvastoin, kotonaoloaika ei menisi pelkkään siivous-, remontti- ja ruoanlaittorumbaan ja varsinkaan siihen kaikista tylsimpään: stressiin. 

Palvelut on nähtävä laajemmin kuin vain kotitaloustöinä. Jälkiteollisessa yhteiskunnassa lähes jokainen meistä on jonkin sortin asiakaspalvelija. Oli sitten koodari, myyjä tai lastenhoitaja. Paitsi alhaisempaa verotusta, se edellyttää joustavampia ratkaisuja vaihtaa omaa työtä toisen työksi. Sillä tavalla luodaan työpaikkoja ja talouskasvua.

Perustili olisi oiva ratkaisu helpottamaan perhe-elämän arkea ja yksilöllisiä elämänvaiheita. Se mahdollistaa vaivattoman palvelutyön tekemisen ja teettämisen, perusturva on taattu eikä verotus estä ostamasta toisen osaajan työtä. On yhä tärkeämpää kyetä sovittamaan sosiaaliturvaa erimuotoiseen keikkatyöhön päätyön tai opiskelun rinnalla. Perheiden arki on saatava sujuvammaksi myös tuomalla lasten harrastustoimintaa iltapäivään. Silloin ilta-aikaa jää yhdessäololle, harrastustoiminta on mahdollista useammalle lapselle eivätkä vanhempien illat kulu arkitöiden rinnalla pelkästään kuskin hommissa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Lepomäellä oli kuinka monta lasta itsellään?

"Naiset ottavat suuremman vastuun vastasyntyneestä ja ovat pidempään poissa työelämästä."

Miksiköhän? Kaikki eivät halua syöttää Tuttelia vastasyntyneelle.

Lepomäen taivaassa Yhdysvalloissa "synnytysvapaa" on ruhtinaalliset kaksi viikkoa.

"Perheiden arki on saatava sujuvammaksi myös tuomalla lasten harrastustoimintaa iltapäivään."

Haloo! Juuri silloin ovat myös lasten valmentajat ja harrasteohjaajat omissa päivätöissään. Pitäisikö työttömistä kouluttaa valmentajia ja harrasteohjaajia? Se olisi win-win tilanne.

"Suomessa on kattava varhaiskasvatus. Monessa ammatissa on silti vaikea saada työpäivää mahtumaan päiväkodin aukioloaikoihin."

Miksi on niin vaikeaa perustaa päiväkoteja, jotka olisivat auki 24/7. Yllättävän monet vanhemmat nimittäin voisivat työskennellä 24/7, elleivät joustaisi omista töistään päiväkotien "virka-ajan" johdosta.

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen

"Työskennellessäni Lontoossa minulla oli naispuolinen kollega, joka oli tuolloin noin 40-vuotias. Yksi päivä hän kertoi, että hän on päättänyt hankkia lapsen. Hänellä ei ollut miestä, mutta hän ajatteli järjestävänsä lasten- ja kodinhoidon palkkaamalla kolme hoitajaa. Hän päätti myös, ettei enää työskentelisi sunnuntaisin. Ja jos minulla olisikin mies, lastenhoidon tarve olisi varmasti sama, hän nauroi."

Voin sanoa näin isättömänä.. Että ompas itsekäs muija! ja anteeksi sitä lasta kohtaan, joka hänet äidikseen saa..

Käyttäjän Haikki kuva
Heikki Turunen

Perustilihän siellä vilahti lopussa. Varmasti sillä saisi verokiiloja laskettua, kun se korvaisi pienituloisten sosiaaliturvan ja olisi isompituloisille varasäästöpossu ja superkotitalousvähennys.
Eikä maksaisi kuin sen jotain 60 miljardia ensi alkuun... Varmastihan sillä rahalla saisi jo jokainen velkansa saataviksi.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Pari vanhaa tuttua tapasivat toisensa GS:n omassa koulutuksessa New Yorkissa 1990- luvun alussa. Koulutuksen jälkeen molemmat olivat omissa uraputkissaan toinen Wall Streetillä ja toinen Lontoon Cityssä. Kolmen vuoden etäsuhteen jälkeen pari avioitui ja päätti perustaa perheen katolisin arvoin.

Fiksusta maltaita tienaavasta vaimosta tuli varsin pian kotiäiti 7 lapsen kera ja mies on nyt yksi MS:n toimareita Wall Streetillä.

Asuvat nyt sitten tietenkin mukavalla seudulla Connecticutissa viihtyisässä pikkukaupungissa amerikkalaisen unelman keskiössä.

Fiksumman vaimon oli vain jäätävä kotiin lasten kanssa vaativaan monitahoiseen kotityöhön, jonka loppurupemana on hyvät yliopistopaikat kaikille 7 lapselle. Muuta vaihtoehtoa ei ollut olemassa lasten synnytyksen ja varhaishoidon ollen aivan pakostakin naiselle luonnostaan tuleva vastuu.

Rahastahan tämän tason tekijöillä ei ole puutetta seitsennumeroisin vuotuisin tilipussein, mutta vastuu ja pitkät päivät ovat tuttuja molemmille - olipa sitten töissä tai kotona.

Molemmat ovat nyt reilusti yli 50-vuotiaita ja juoksevat edelleen täysmaratoneja.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Ja fiksumpi tajusi jäädä kotiin !

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Paradoksi on siinä, että yhteiskuntaa ei voi muuttaa stabiiliksi, vaikka Cook miten pitkää päivää tekisi.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Lasikatolla viitataan naisten ulottumattomisss oleviin tehtäviin organisaation huipulla. Miten tämä kirjoitus liittyy niihin ?

Eikö osuvampi otsikko olisi ollut „Kokoomus ehdottaa : maksullisesta kotihoidosta apua arjen kiireisiin“ ?

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen

Taisin vastata tähän piikayhteiskunnan paluu -toiveeseen jo kaksi vuotta sitten.

Eli mielestänii vakavasti voisi harkita myös tuota vähemmän kaupallista vaihtoehtoa joka toimi varsin hyvin kymmeniä tuhansia vuosia ja mahdollisti äitien aktiivisen osallistumisen elannon hankintaan muiden rinnalla. Toki nyt voisi ja pitäisi pitää huolta siitä että myös miehet otetaan mukaan paljon voimaperäisemmin kuin perinteessä oli tapana.

http://timotlampinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2181...

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Peukku siitä, että kehään heitetään syvemmän pohdiskelun alkuainetta.

"Palvelut on nähtävä laajemmin kuin vain kotitaloustöinä. Jälkiteollisessa yhteiskunnassa lähes jokainen meistä on jonkin sortin asiakaspalvelija. Oli sitten koodari, myyjä tai lastenhoitaja. Paitsi alhaisempaa verotusta, se edellyttää joustavampia ratkaisuja vaihtaa omaa työtä toisen työksi. Sillä tavalla luodaan työpaikkoja ja talouskasvua."

Kyllä näkyy esim. ravintolakulttuurin muutoksessa. Mm. Joensuun ravintoloitten määrä on tuplaantunut laadun paranemisen myötä - mielestäni noin 10 vuodessa. Kilpailu pitää hinnat kohdallaan.

Kotitalousvähennys tuntui melkeinpä "lottovoitolta" kun jouduin yllättäin omaishoitajaksi viideksi vuodeksi. Yrittäjäntyö (noin 4..6h/pvä) tänä aikana muuttui "lomaksi".

Paljon on vielä peltoa kyntämättä. Uutta ajattelua tarvitaan puolueeseen katsomatta.

Käyttäjän VilleKauppinen kuva
Ville Kauppinen

Kirjoitus antaa olettaa, että tilipussin koko ja työuran lakipisteen korkeus on tärkeintä elämässä.

Mutta en ole tähän päivään mennessä kuullut yhdestäkään ihmisestä, joka kuolinvuoteellaan voivotteli, ettei tehnyt tarpeeksi duunia tai että tulipas hukattua kolme vuotta lasta kotihoitaessa. Mutta monta tarinaa niistä, jotka toisen mahdollisuuden saadessaan olisivat enemmän kotona lasten kanssa ja/tai hankkisivat niitä enemmän. Mm. saattohoidossa työskennellyt Bronnie Ware on listannut kirjassaan (Regrets of Dying), että: "the most common regrets we have at the end of our lives. And among the top, from men in particular, is 'I wish I hadn't worked so hard'."

Jos minulta kysytään niin naiset ovat tässäkin suhteessa viisaampia; nauttivat hetkistä kotona pienten lasten kanssa niin ei tarvitse harmitella sitten kellon soidessa. Enkä oikein seuraa logiikkaa, että maksaisin kolmannelle osapuolelle siitä, että saisin käydä töissä. Erityisesti, jos vaihtoehtona olisi olla kotona hoitamassa (omaa) lasta - olettaen, että perheen talous sen mahdollistaisi.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Tilipussin koko ei koskaan korvaa lapsien tuomaa väkevyyttä elämisen ehtojen edessä. Kovin monet havahtuvat asiaaan aivan liian myöhään.

Käyttäjän VilleKauppinen kuva
Ville Kauppinen

Vielä nuorempana miehenä kun nyt viittäkymppiä käydessä tein pieniä ajatusharjoitteluja; mitä jos saan tänään kuulla minulla olevan kaksi viikkoa elinaikaa ja peilasin tehtyjä valintoja/nykytilaa sitä vasten.

Sen verran voin paljastaa, että kertaakaan ei tullut sellainen olo, että nyt nopeasti duuniin tekemään keskeneräiset hommat loppuun. Elämän rajallisuuden kun sisäistää yleensä vasta sitten, kun peräseinä on kosketusetäisyydellä.

Käyttäjän MarkusKorhonen kuva
Markus Korhonen

Koitin lukea Elinan kirjoituksen ajatuksella. Joitain virkkeitä ja niiden sisältöä kokonaisuuteen en välttämättä ymmärtänyt, mutta kommentoin silti. Jos yhteiskunta asettaa tavoitteeksi saada enemmän johtajia yksityiselle sektorille niin meillä on kaksi tietä: a) hoitaa asia määrittelemällä aito tasa-arvo lopputulosten tasa-arvoksi ja lakien ja asetusten avulla määrätä yksityinen sektori palkkaamaan johtajia sukupuolen eikä kompetenssin perusteella, tai, b) muuttaa yhteiskunnan tulonjakoa sellaiseksi, ettei se mahdollista naisille vapaata valintaa kodin ja työelämän välillä vaan pakottaa naiset työelämään nopeasti synnytyksen jälkeen. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa naisjohtajia seuloutuu yksityisten yritysten johtoon enemmän. (vrt. Yhdysvallat) On hämmentävää kuinka vähän on käyty yhteiskunnallista keskustelua siitä, että pohjoismainen tasa-arvo- ja hyvinvointimalli tuottaa suurempaa segregaatiota naisten ja miesten välille työelämässä eikä päinvastoin. On ilmeisesti vain niin, että tämä moneen otteeseen yhteiskuntatieteissä tutkittu ja todistettu fakta on voimassa olevassa diskurssissa yksinkertaisesti väärä. Kuntien- ja valtionhallinnossahan homma on jo osin hoidettu (ja "paranee" kiihtyvällä vauhdilla) valitulla koulutuspolitiikalla joka tuottaa kiihtyvällä vauhdilla enemmän korkeakoulutettuja naisia ja toisaalta määrittelemällä kompetenssi koulutuksen mukaan. Ai niin...tiesittehän, että vahvin kotiäitiyttä ennakoiva "markkeri" naisilla Yhdysvalloissa on tutkinto ns. Ivy League yliopistosta.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Tässä on hyvä esimerkki blogista, jonka aihe varmasti jakaa mielipiteeet, mutta hyvän, uskottavan sisällön takia torjuu kiljuhanhilauman (Ritala, johtohanhena) tulon "reviirille". Tulee mieleen alkuaikojen US Puheenvuoroineen, nyt "pahkasikamaisuus" on tunkion harjalla niin monen muun kohdalla.

Lepomäen asiantuntijuus ja kirjalliset avut ovat ehdotonta mestariluokkaa puheenvuorossa. hyvä blogi saa aina ansaitsemansa kommenttiosion, kuten tässäkin tapauksessa kävi.

ps Muistuta Elina tilataksiin sopivaa Orpon klaania, ettei lähde Sdp:n ja vihreiden vesikelkkaan. Jos näin ilmenisi ennen vaaleja jostakin lähteestä, jäljelle jäisi äänen antaminen protestina persuille.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Materialismi, ahneus, mukavuuden halu ja kunnianhimo alentavat näköjään eniten syntyvyyttä Suomessa.

Käyttäjän IdaPasanen kuva
Ida Pasanen

Tämä oli hyvä kirjoitus, olen samaa mieltä. Mielestäni arkea helpottavien palvelujen käyttämisen pitäisi olla edullisempaa. Keneltä se on pois, jos perhe ostaa ulkopuolelta esimerkiksi siivoojan kotiinsa? Näkisin tämän enemmänkin win-win tilanteena. Siivooja saa töitä ja perhe voi viettää enemmän laatuaikaa keskenään, kun vanhempien ei tarvitse käyttää aikaa siivoamiseen.

Esimerkki lontoolaisnaisesta oli toki aika ääriesimerkki, mutta olisiko tosiaan pahitteeksi, jos perheille olisi nykyistä helpompaa ostaa hoitopalvelua ulkopuolelta? Perheen vanhemmat voisivat viettää tällöin vaikka enemmän laatuaikaa keskenään tai pitää huolta fyysisestä kunnostaan vaikka liikkumalla ja olla sitten parempia vanhempia lapsillensa paremmin levänneinä. Nykyään monilla ei ole sukulaisia lähellä, keiltä pyytää hoitoapua.

Olen yksin asuessani kokeillut itsekin siivouspalvelun ostamista. Hinta ei kotitalousvähennyksen jälkeen ole aivan kohtuuton, kun siivouksen tilaa harvoin. Tulin myös työllistäneeksi ihmisen, joka ei puhunut lainkaan suomea.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset