*

Elina Lepomäki Näin ei voida jatkaa.

Typistetty euro ja Euroopan roskapankki

  • ERVV:n ja Ranskan korkoero Saksaan (lähde: Thomson Reuters Datastream)
    ERVV:n ja Ranskan korkoero Saksaan (lähde: Thomson Reuters Datastream)

Eurokriisi on ajautunut tilanteeseen, jossa jokainen tunti on merkitsevä. Tilanne on samankaltainen kuin hyperinflaatiossa: kahvikuppi maksaa enemmän jo siinä vaiheessa kun viimeinen hörppy on ryystetty. Toistaiseksi jälkimmäisestä ei ole vaaraa: saksalaiset eivät suostu kytkemään keskuspankin europrintteriä virtalähteeseen, vaikka taksikuskitkin jo puhuvat että se on ainoa keino pitää euro pystyssä. Likviditeetillä ostaa aikaa, joskaan ei lopullista hoitoa velkaongelmaan, jonka syyt ovat syvemmällä. Katsotaan tarkemmin.

Nyt kun Italia on virallisesti ajautunut pelastusta ja armahdusta kaipaavien maiden joukkoon (valtion korot yli 7%), niin Euroopan rahoitusvakausvälineen ERVV:n koko ei riitä mitenkään päin vivutettuna näihin talkoisiin. ERVV:n edes pieni kasvattaminen edellyttäisi suurempia takauksia jäljellä olevilta AAA-mailta, mikä on poliittinen mahdottomuus. Lisäksi AAA-leiristä näyttäisi lähiaikoina vapautuvan muutenkin yksi jakkara, jos Ranskan luottokelpoisuus ihan oikeasti ja oikeutetusti alaskirjataan, ei vain vahingossa. ERVV:n vivuttaminen lienee yhä virallisella työkalulistalla, mutta kuten aikaisemmin kirjoitin, niin se ei saa hyvää aikaan.

ERVV maksaa korkoa nyt kaksi prosenttiyksikköä yli Saksan 10-vuotisen valtionlainan. ERVV:n uuden velan liikkeeseenlaskua jouduttiin aiemmin tässä kuussa ensin siirtämään ja sittemmin kierros onnistui vasta kun väline osti itse (!) osan omasta velastaan. Yhä kauemmas on siis karkaamassa alkuperäinen ajatus, jonka mukaan rahasto imuroisi halpaa rahaa markkinoilta ja lennättäisi ne heikkojen maiden taseisiin kuin Petteri Punakuono ikään. ERVV:n lainakorko on lähellä Ranskan, heikoimmain AAA-takaajamaan, korkoa.

Teoriassa ERVV:n maksaman koron tulisi olla pienempi kuin sen takaajamaiden painotettu keskikorko: kaikki ERVV:n liikkeeseenlaskema velka on nimittäin 100-prosenttisesti AAA-maiden takaamaa ja tämän päälle se on vielä muiden ei-AAA-maiden takaamaa, millä on joku arvo silläkin. Markkinat siis tuntuvat odottelevan ERVV:n jälleen uutta muodonmuutosta... joka voi olla sen hajoaminen. Markkinat ovat jo jonkin aikaa hinnoitelleet euroalueen valtioita yksilöinä - viime päivinä Suomenkin lainakorko on noussut yli 20 korkopistettä suhteessa Saksaan. Kävi miten kävi, hyvä että Suomessa osataan viimein laskea ERVV:n kokonaisvastuu oikein.

EKP:sta Euroopan roskapankki?

Euroopan vakausväline ajautunee siis toimettomaksi: jos sillä ei kerran osteta euroalueen vakautta, niin tuskin sillä kannattaa ostaa palasiakaan. Euroopan keskuspankki voi ottaa vakausvälineen omaan rahoitusikkunaansa, mutta siinä tapauksessa ollaan käytännössä samassa tilanteessa kuin jos EKP ostaisi kriisimaiden velkaa suoraan: suurissa määrin ja ilmasta luotua rahaa vastaan. EKP:ta huudellaan nyt pelastajaksi, sillä se on ainoa toimija jolla on mahdollisuus ostaa vaikka kaikki velat markkinoilta. Se ei myöskään joudu välittämään sellaisista pienistä muodollisuuksista kuin paikallisten parlamenttien hyväksynnästä. Sopimukset on näköjään tehty rikottaviksi. On kuitenkin lyhytnäköistä olettaa että ongelmat olisi tällä ratkaistu.

Hyperinflaation seuraukset olisivat karmeat, mutta sen riski on toistaiseksi pieni, mikäli elvytys tehdään maltilla. Maltilla tätä pakkaa ei kuitenkaan siistitä: se on nähty viimeisen parin vuoden aikana kun poliitikot ovat tarttuneet kriisiin liian heiveröisin ottein. Mikäli EKP ostaisi bondeja vain vähän ja silti vaatisi senioriteettivelkojan roolin, pienentäisi se velan yksityistä kysyntää entisestään. Rahallinen elvytys tulisi muutenkin tehdä siten, että pelimerkkejä lisätään markkinoille tasaisesti. Minun oikeustajuuni ei mahdu, että EKP ostaisi markkinoilta vain kriisimaiden velkaa: ylläpitäen näin sitä markkinavääristymää joka alunperinkin johti koko kriisiin. Tämä ei myöskään kannusta kriisimaita pistämään omia talouksiaan kuntoon, mikä onkin varmaan yksi Saksan tärkeimmistä syistä pitää europrintterin siveysvyö lukossa.

On siis mahdollista ettei EKP (vielä) rahanprinttaustalkoisiin lähde. Sillä on vielä tilaa nakuttaa ohjauskorkoa (1,25%) alaspäin, ostella kohdistetusti ongelmamaiden bondeja kuten tähän asti ja näyttää siltä että se tekisi jotain, olkoonkin ettei sen vaikutus tässä tilanteessa olisi suuren suuri. Mikäli rahallista pelastusta ei laajemmin kuulu, voi lähikuukausina olla että kriisimaat huomaavat, että peli on menetetty ja suvereniteetin säilyttääkseen ne alkavat rimpuilla irti saksalaisten virkamiesten syleilystä. Eurosta on erottava, jotta saa inflaatiotyökalun käyttöönsä. Näin siksi, etteivät maat ehdi tehdä poliittisesti vaikeita säästöjä sekä sisäistä devalvaatiota (palkkojen laskua) niin nopeasti, että sillä olisi merkitystä velkojen jälleenrahoittamisen kannalta.

Tämä tulee tietenkin lyhyellä tähtäimellä kalliiksi: uusi valuutta menettää arvonsa, kansalaisten ostovoima romahtaa, valtiolla ei ole varaa maksaa palkkoja, työttömyys nousee ja kansantuote supistuu. Velat järjestellään uusiksi, ulkomaiset velkojat jäävät nuolemaan näppejään, ja omat pankit kaatuvat. Säästö- ja rakenneuudistustarpeet eivät katoa minnekään, mutta nyt on ruori taas omissa käsissä, oli edessä kuinka karikkoinen väylä tahansa. Oma veikkaukseni on, että tämä on lopulta kansallisten päättäjien suosima vaihtoehto.

Mikäli euro jatkaa taivaltaan typistettynä, niin inflaatio tulee tarpeeseen edelleen, sillä toistaiseksi vahvalta näyttävät valtiot eivät sitä kauan ole: siitä pitää pankkijärjestelmän kaatuminen huolen. (Sikäli ei ole suurta pelkoa siitä, että euro vahvistuisi saksalaisten kannalta liikaa.) EKP voisi ostaa jäsenpankeiltaan pilaantuneet velat pois ja jättää ne omaan taseeseensa mätänemään: kunnon roskapankin roolissa tappioita ei siirrettäisi edelleen jäsenkeskuspankeille. Suomen ei kannataisi tähän(-kään) pelastusprojektiin osallistua, sillä se tarkoittaisi EKP:n kautta muiden maiden ja muiden maiden pankkien velkojen nettomääräistä tukemista - käytännössä rajattomalla piikillä.

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin

Viime vuosien jälkeen on virkistävää olla vaihteeksi optimisti, ja kaiken uhallakin aion sitä nyt olla. Meillä on läntisessä maailmassa loistava tilanne reformoida elähtänyt julkinen sektorimme - vaikkakin pakon ja vaikean kautta. Velkaan perustuva ja edulliseen ikärakenteeseen nojaava hyvinvointivaltio ei ole viimeisen kahden vuosikymmenen aikana saanut aikaan muuta kuin pöhöttyneen taseen: ihmiset voivat huonosti, syy-seuraus-suhteita ei tunneta tai kunnioiteta eikä yksilön rooli yhteiskunnassa ole ollut kovinkaan inhimillinen.

Tiedossa on elintason lasku, ellei tapahdu merkittävää teknologista innovaatiota. Tänään Elinkeinoelämän valtuuskunnan julkaiseman raportin mukaan tuottavuus on pikemminkin jämähtämässä alhaiseksi kuin nousukiidossa. Tämä tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että sen sijaan että nyt jeesustellaan tuloeroja ("Porsche vs. Mazda"), niin muutaman vuoden päästä ruvetaan puhumaan ihan suorasta köyhyydestä ja puutteesta ("ei Mazdaakaan"). Meillä on suuri haaste auttaa toinen toistamme, mutta sen lisäksi on työkykyisten ihmisten tehtävä enemmän töitä saman hyvinvoinnin aikaansaamiseksi kuin nykyisin.

Olisi toivottavaa, että tämä todettaisiin esimerkiksi Suomessa jo nyt ja toimittaisiin sen mukaisesti. Pian joudumme oikeasti myymään valtionvelkaamme hattu kourassa aasialaisille. Tarvitsemme 2010-luvun Iiro Viinasen: valtion budjetti olisi vähintään tasapainotettava, ja muun muassa eläkejärjestelmä luotava uusiksi. Eläkeikää tulee nostaa ja samalla tilkitä muita kanavia siirtyä sivuun yhteiskunnan tukemana mutta työkykyisenä. Samalla pitäisi aloittaa eläkejärjestelmän täysremontti, joka tarkoittaisi suurempaa rahastointiastetta ja omavastuuta eläkkeistä. Tätä reformia ei tehdä hetkessä, ja sitä suuremmalla syyllä olisi siirtymäaika aloitettava nyt. Kaiken lisäksi olisi kaikki työn tekemisen ja teettämisen esteet purettava, ennen muuta palkkaveroja laskemalla. Töitä kyllä riittää, jos niitä vain kannattaa tehdä ja teettää.

Mallia tästä yhteiskuntajärjestelmän murroksesta voidaan katsoa esimerkiksi Virosta, missä 1990-luvun alussa lähdettiin liikkeelle tyhjästä. Ei siellä lähdetty rakentamaan korttitaloa hiekalle (eli länsimaista hyvinvointiyhteiskuntaa tulevien polvien rahoilla), vaan vapaata yhteiskuntaa, jossa jokaisella kansalaisella on oma keskeinen roolinsa oman ja läheistensä hyvinvoinnin luomisessa.

PS. Meillä on niin ikään oivallinen tilaisuus järjestää raha- ja pankkijärjestelmä uusiksi, mutta tämä aihe on oman kirjoituksensa väärti

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen
Lauri T

Eläkejärjestelmän täysremontti jossa olisi suurempi rahastointiaste merkitsisi kai entistä suurempia eläkemaksuja ellei niitä eläke-etuja samalla leikattaisi. Vaikea nähdä sellaista poliittista konsensusta jolla saataisiin aikaan kumpaakaan. Paitsi ehkä täyden kriisiytymisen kautta.

Käyttäjän elepomaki kuva
Elina Lepomäki

Poliittisen konseksuksen löytyminen on kiven takana aika moneen muuhunkin tärkeään uudistukseen. Sitä odotellessa harva asia maailmassa muuttuu.
Eläkeremontti tulisi toteuttaa pitkähkön siirtymäajan puitteissa jossa rahastointiastetta hiljalleen lisätään. Lisäksi voidaan realisoida jotain valtionomaisuutta, jotta vaje saadaan katettua. Tällaista valtionomaisuutta voisivat olla mm. Sellaiset valtion omistamat pörssiosakkeet sellaisissa yhtiöissä joissa omistus ei ole strateginen.

Antti Heinonen

Taitaa olla aika epäuskottavaa puhua yksilön roolin epäinhimillisyydestä (kapitalistisessa) yhteiskunnassa ja samalla janota yhä pidemmälle vietyä kapitalismia. Lepomäki antaa tässä nyt sellaisen kuvan, että korkeiden tuloerojen maissa kaikilla ihmisillä on paljon ruusuisempaa ja hyvä olla. Miksei sitten samantien lopeteta koko valtiota?

Otetaan faktoja. Virossa tuloerot on selvästi korkeammat, mutta työttömyysprosentti on 13.3 %. USA:ssa on tunnetusti Suomea matalampi kokonaisveroaste ja ohuempi sosiaaliturva, työttömyys on siellä nyt 9% (eikä tähän lasketa vankeja, n 1% väkiluvusta). Julkisen sektorin pienentäminen ja verojen alentaminen eivät itsessään tarkoita, että ihmiset tekisivät enemmän töitä tai että työttömiä olisi vähemmän. Suomessa työttömyys on viimeisimmän tiedon mukaan 6,9%, joten miten tämä pitäisi selittää?

On aivan totta, että tuottavuuden kasvu on globaalisti hidastunut, pääoman tuotto laskenut, eivätkä kapitalistit eivät saa ylivoittoja kuten ennen. Siksi yhä isompi osa ihmisistä on syöksettävä, ei enää suhteelliseen, vaan absoluuttiseen köyhyyteen, että kapitalistien voitot kasvaisivat aina samaa tahtia.

Ministeri Viinasen, sairaan miehen, marssittaminen menneisyyden aaveena vaateiden tueksi on minusta kummallista. Jos kaikki ongelmat olisivat nauloja, saman vasaran käyttöä voisi kyllä suositella. Mutta tämän kriisin syyt ovat paljon monimutkaisemmat, eikä vaikuta johdonmukaiselta käyttää kapitalismia lääkkeeksi kapitalismiin.

Anssi Luoma-aho

Hieno kirjoitus Elina, jälleen kerran. EKP:n rooli on jäänyt tässä hälyssä jo nyt liian pienelle huomiolle, sillä se on jo aloittanut tulonsiirtounionin ja liittovaltion rakentamisen, ilman parlamentaarista hyväksyntää jäsenmailta.

Koko sosiaaliturva-järjestelmämme kaipaisi täysremontin, jossa kaikki ns. saavutetut etuudet täytyisi laittaa kriittisen tarkastelun alle. Esimerkiksi eläkejärjestelmämme suurin ongelma ei nähdäkseni ole eläköitymisikä, vaan liian pieni ero eläkkeen ja palkansaajan nettotulojen välillä. Tämä johtaa työkykyisten henkilöiden aikaiseen eläköitymiseen, koska taloudelliset kannustimet työnteon jatkamiselle ovat mitättömät.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset