*

Elina Lepomäki Näin ei voida jatkaa.

Keskussuunnittelijat oikeustajun kimpussa

Ennen vanhaan valtion obligaatioihin sijoittivat mummot ja eläkesäästäjät mutta nykyisin ne alkavat olla puhtaasti hedge fund -kamaa (hedge fundeihin lienee laskettava nykyisin myös Euroopan rosk- kröh- keskuspankki EKP). Tavallinen pulliainen kun ei mitenkään enää pysy lainaehdoissa mukana, semminkin kun niitä voidaan muuttaa jälkikäteen kulloisenkin poliittisen agendan mukaan.

Euroopan keskussuunnittelijat pääsivät siis alkuviikosta sopuun Kreikan apupaketista, jossa yksityisen sektorin saatavia Kreikalta leikataan sekä siirretään yhä enemmän julkisen sektorin taseisiin. Pitkä matka on tultu ja pian ollaan pisteessä, jossa Saksan ja Ranskan pankit on saatu puljattua Kreikka-vastuistaan irti. Kreikka voidaan siis pian päästää rehelliseen konkurssitilaan ja oikeaan velkasaneeraukseen. Tässä ei vielä mitään uutta.

Mutta se mikä järjestelyssä on uutta, on velkojien asettaminen jälkikäteen eriarvoiseen asemaan, mikä on, Roger Wessmanin sanoin, konkurssirikos. Kreikan velkojen arvosta leikataan puolet, mutta EKP päästetään pälkähästä konvertoimalla keskuspankin Kreikka-velka sellaiseksi, jota tämä velkajärjestely ei koske. Tämä on se todellinen uutinen, joka vaikuttaa markkinoihin ja sitä kautta euroalueen talouteen vielä vuosia. Kuitenkin saa hakea suomalaista mediaa joka keskittyisi uutisanalyyseissään tähän.

Eikös sitten ole oikein, että veronmaksajat pääsevät vähemmällä kuin yksityiset "roistot"? Ja niinhän tämä asia meille poliitikkojen toimesta markkinoidaan.

"Markkinat ovat väärässä!"

Ensinnäkin, jos "yksityiset roistot" olisi haluttu pistää tilille, tai ylipäänsä kaikki sijoittajat siinä suhteessa kuin he olivat Kreikan lainottamiseen osallistuneet, niin helpoin ja ainoa ratkaisu tähän olisi ollut jättää Kreikan yhteisvastuulliset pelastustoimet kokonaan tekemättä. Pelastustoimiin ryhtyminen oli kauttaaltaan keskusjohtoinen ja poliittinen päätös. Siitä ovat vapaat markkinat ja kapitalismi kaukana.

Toisekseen. Vuodesta 2010 asti olemme kuulleet poliitikkojen vakuutteluja siitä, kuinka tilanne on hallinnassa ja kuinka eurooppalainen yhteisö tekee kaikkensa palauttaakseen markkinoiden luottamuksen. Paitsi että on mielestäni nurinkurista pitää positiivista markkinavirettä minkään politiikan ensisijaisena tavoitteena, niin melkoisessa ristiriidassa ovat poliitikkojen puheet ja teot. Jos tosiaan joku viimeisen parin vuoden aikana meni ja uskoi nuo vakuuttelut ja osti Kreikan velkaa, niin tässä on tulos.

(Sivuhuomautuksena: keskusjohtoisessa politiikassa keskusjohto on aina oikeassa, ihmiset eli markkinat eivät. Onkin p-ö-y-r-i-s-t-y-t-t-ä-v-ä-ä kuinka markkinat ovat kehdanneet viime vuosina vaatia - kiskoa! - Kreikalta ja kumppaneilta niin korkeita korkoja. Väärässähän niiden on täytynyt olla.)

Kolmas ja tärkein kohta on kuitenkin seuraava. Mitä tapahtuu Euroopan velkamarkkinoille jatkossa? Kuinkahan moni yksityinen sijoittaja on tällä viikolla ollut langan päässä salkunhoitajalleen ja ohjeistamassa, että tämä ostaisi lisää Portugalin, Espanjan ja Italian velkaa eläkepäivien varalle? Mikä estää EKP:a tekemästä saman ilmaveivin Italian velan kanssa? Tässä piilee koko pointti.

Veronmaksajia ei säästetä, ei Suomen eikä Kreikan

Järjestely rampauttaa yksityisen uskon euromaiden velkaan, erityisesti niiltä sijoittajilta joita velkakirjamarkkinoilla on perinteisesti ollut valtaosa: konservatiivisilta säästäjiltä. Markkinoille jää yksityisestä kysynnästä jäljelle ainoastaan ammattimaisten sijoittajien spekulatiivinen intressi. Se intressi, jolla on varaa pyörittää lyhyen tähtäimen juristipajatsoa ja arvuutella kulloistenkin poliittisten päätösten vaikutusta arvopaperien keskinäiseen hierarkiaan ja arvostukseen. Tämän olisi luullut olevan viimeinen asia, jonka poliitikot haluavat saavuttaa.

Eurokriisin vastuun kantavat siis jatkossa suoraan ja epäsuoraan veronmaksajat. Yksityistä rahaa ei kriisimaiden tileille tipu - ellei liikepankkeja lähdetä jälleen reguloimaan siihen suuntaan. Ja kriisimaiden listaan voi lisätä ainakin kaikki euromaat, mukaanlukien Suomen. Eli sikäli kuin Portugalit ja kumppanit haluavat velkojaan jatkossa jälleenrahoittaa, niin EKP:n - eli veronmaksajien - varassa ollaan.

Jännittävä näytelmä tästä on tulossa, sillä järjestelyn kohtalo on vielä auki. Nyt en tarkoita Suomen eduskunnan salikeskustelua. Vaikka Kreikka voi oman jurisdiikkansa alla liikkeellelaskettujen bondien ehtoja säätää jotakuinkin miten lystää, niin osa velkakirjoista on muun muassa Ison-Britannian lain alla, missä sijoittajasuoja on korkeampi. Voi olla että tästä noin 10 prosentin osuudesta muodostuu vielä kompastuskivi keskusjohdon muuten kovin nerokkaaseen suunnitelmaan (kiinnostuneimmat googlaavat "blocking stake").

Tämän pelin yhteydessä on huomionarvoista kuinka yksityinen sektori, vaikka siltä hetki hetkeltä viedään yhä enemmän liikkumatilaa, on aina askeleen edellä keskusjohtoa. Siinä myös syy miksi paraskaan regulaatio ei voi koskaan toimia tarkoituksenmukaisesti. Kävi miten kävi, viimeinen häviäjä tässä sotkussa on kuitenkin kansainvälinen oikeuskäytäntö ja länsimainen moraali. Mikä peli se sellainen on, jossa säännöt rukataan lopussa uusiksi? Oli tarkoitus kuinka hyvä tahansa. Hyvä kysymys onkin, voidaanko sopimusten yksipuolista muuttamista jälkikäteen soveltaa vastedes laajemminkin ja missä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Helpoin tapa kontrolloida valtionlainoilla keinottelua on se, etteivät asianomaiset valtiot, mukaanlukien Suomi, laskisi velkakirjojaan liikkeelle liikaa helpon matalakorkoisen rahan houkutuksesta vaan huolehtisivat budjettinsa tasapainosta.

Erityisesti vasemmistopuolueet ovat hanakoita lainaamaan rahoja solkenaan ja myöhemmin sättivät velkarahojen tarjoajia. Se ei ole loogista. Koko kansan keskimääräinen materiaalinen elintaso on kehittynyt liian leveäksi, jos verotuloilla ei kyetä pitämään pystyssä nykyisen suuruista sosiaaliturvaa ja muuta julkista sektoria.

Olli Pusa

Kiitokset ryhdikkäästä kirjoituksesta. Tässä toiminnassa ei enää aikoihin ole piitattu mistään markkinoiden ja talouden säännöistä. Siksi ei olekaan ihme, että euroalueen kriisimaiden rahoitus lähes kokonaan perustuu nykyään EKP:n operaatioihin, EKP ostaa lainoja jälkimarkkinoilta tai pankit ostavat valtioiden lainoja EKP:n bulvaanina lähes ilmaisella pitkäaikaisella EKP:n rahoituksella (LTRO).

Asiaan liittyy mielenkiintoisia kysymyksiä. Miten tästä sosialismista voidaan joskus palata aitoon markkinarahoitukseen, kun uskottavuus on menetetty hämäräperäisllä operaatioilla ja poliittisella sekoilulla?

Hankkeella on epäilemättä pelastettu ranskalaisia ja saksalaisia pankkeja ja ymmärtää hyvin, että nuo maat suosivat tällaista kriisinhoitotapaa. Saavat maksatettua osan kustannuksista muilla ja voivat peitellä oman pankkivalvontansa epäonnistumista. Mutta miksi Suomi, jonka sijoittajilla ja pankeilla on ollut hyvin pienet sitoumukset Kreikassa ja muissakin kriisimaissa, ovat farssissa mukana valtavilla summilla?

Toki on myönnettävä, että onhan Suomessakin jo tuhottu yritysten kirjanpidon uskottavuus. Kun työeläkeyhtiöt keinottelivat itsensä selvitystilaan, ne pelastettiin valtion toimesta. Niille annettiin anteeksi velkoja ja osa niiden veloista muutettiin pääomiksi. Kumma kun pankinjohtaja ei ilahtunut, kun ehdotin asuntolainan muuttamista talletukseksi? Siis kuka uskoo tuollaisiin "yrityksiin".

Näillä tempuilla on tuhottu toimijoiden vastuu ja julkisen hallinnon uskottavuus. Hauska havaita, että kokoomuksessa on vielä muunlaistakin ajattelua kuin Kataisen lompakko-auki linja.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Mykistävää.

Ehkäpä tuohon olisi voinut lisätä rikosten sarjaan myös selkeän maksukyvyttömyyden kieltäminen, viimeistään tuolloin heinäkuussa 2011.

Yhteistoimintalausekkeen sorvaaminen jälkikäteen Kreikan lakien alla oleviin vanhoihin papereihin voi toki vielä kaatua.

Lisäksi tässä ovat luottoluokittajatkin ottaneet hieman kantaa case Kreikkaan. Voidaan pian nähdä se tilanne, että EKP hyväksyy ehtaa rahaa vastaan myös D-reitatut paperit. Kreikkalaispankeilla, joilla rahan tarve on kaamea ei juuri muuta ole tarjota EKP:lle.

Zimbabwen malliin.

Käyttäjän donnybird kuva
tuula pakarinen-curry

Toimiiko Euroopan keskuspankki saman mallin mukaisesti kuin IMF!
Kaikki maat jotka ovat velkaa suoraan tai välillisesti maailman pankille joutuvat myymään kansallisomaisuutensa, tai velkaa jatketaan loputtomiin aina uusin järjestelyin.
Muistaakseni New Yorkin sopimuksen mukaan IMF lainojen saamiseksi on yksi edellytys, eritoten lainojen takauksien luonne, eli maiden kansallisomaisuus.

Tosiaan, eikö Suomen tilanne voisi pian olla samanlainen kuin Kreikan.
Kaikki teollisuus on häviämässä, kaikki yksityistetään suurkansallisille yhtiöille, ja valtion metsien myynti on jo alkanut velkojen maksamiseksi.
Mistä Suomi ottaa lainaa Kreikan tukipakettiin?

Ihan kuin suunnitelma olisi alentaa kunkin maan yksityisomistusta ja
samalla alentaa elintasoa. Kaikesta tarpeellisesta tulee vähän kerrassaan tosi kallista, kuten asunnot, energia, yritysten aloittaminen...
Kansallisomaisuudesta tulee kunkin maan pitää kiinni, muuten tulot
häviävät maasta, ja kaikki keskiluokka köyhtyy, ja hyvinvointi on enää
vain unelma koko Euroopassa.

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Tämähän tarkoittaa Kreikan keskiluokan tuhoa.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Ei pelkästään keskiluokan. Kyllä tässä menee koko Kreikka, ja sen seurauksena varmasti vähän muutakin.

Heli Hämäläinen

Hyvin kiteytetty. Kuka haluaa ostaa sitruunaa, jonka olennaiset ominaisuudet halutaan pitää salassa?

The market for lemons toimii vielä mikäli markkinoilla tiedetään jotain sijoitustuotteesta. Mutta informaation sulkeminen malliin Suomen ja Kreikan sopimus apupaketin takauksista kertoo että raatoa yritetään pitää piilossa.

Se pelottaa sijoittajat pois. Ilmeisesti pääomamarkkinat halutaan hävittää pois keskusjohtoisen järjestelmän alta. Se ei toimi ilman tulonsiirtounionia, sillä Saksan ylijäämät kasvavat samalla kuin heikkojen maiden alijäämät. EU:hun ei saa rahapolitiikkaa eikä ylijäämiä voi hoitaa sisäisillä tullimuureillakaan. Ainoa keino on yhteisön finanssipolitiikka, joka tulee sen jälkeen kun jäsenvaltioiden itsenäinen kyky ottaa lainaa menee.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Oletko nyt oikea ihminen kertomaan näistä asiantuntijoista joita esim. nykyinen pääministerimme on kuunnellut tähän asti?

Mitä ovat nämä maamme suuret asiantuntijat..

Ja mitä tulee sääntöihin..pankkien sääntöjä tosiaan pitää rukata TAHI sitten mieluummin heittää koko rahajärjestelmä valmiiksi sutena romukoppaan. Eikä todellakaan ottaa tilalle mitään keskitettyä rahajärjestelmää.

tero saarinen

Kyllähän tuo keikaus on mielestäni todella kyseenalaista ja hyvin lähellä rikollista toimintaa ainakin moraalisesti. Tuolla kuprulla on kyllä taatusti laajat vaikutukset.
Varmaankin oikeutta asiassa tullaan vielä käymään. -Toivottavasti!

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Varmasti tullaankin. Ei siksi, että bondinhaltijat voittaisivat juttunsa Ateenan käräjillä. Sen sijaan siksi voi, että muutamat CDS:n (ja maaliskuun bondierän) omistajat koittavat tietysti viivyttää ja venkuttaa maaliskuun 20. asti.

15.4.2010 "Rehn ei suostunut kommentoimaan lainojen mahdollista etuoikeusasemaa markkinoilta haettuihin joukkovelkakirjoihin verrattuna. Rehnin mukaan kysymys ei ole mielekäs, sillä Kreikan ei ole joutumassa vararikkoon."

Nappiin meni, jälleen kerran. Mikkelin Palloilijoiden suuri lahja taloudelle.

Käyttäjän kailintunen kuva
Kai Lintunen

Lyhyesti todettuna nyt ollaan siinä todellisessa velkojien välillä sovittavassa velkasaneeraustilanteessa, siis SOPIMUKSESSA, jossa EKP:n erityisasema lienee tavalla tai toisella hyväksytty ainakin päävelkojien toimesta. Velkojien näkökulmasta mieluummin sekin kuin Kreikan täydellinen maksukyvyttömyys. Kansainvälinen oikeus toimii tunnetusti suvereenien valtioiden kulloistenkin päätösten armoilla, mitään kansainvälisen oikeuden juridista tai moraalista kriisiä ei tästä siis saa syntymään. Sen sijaan uudenlaisen laadullisen velkakriisin aineksethan jatkon kannalta tässä on. Senkin osalta tosin kyse ei pitäisi olla mistään uudesta ilmiöstä: poliittisten/juridisten riskien ja maariskien analysoimisen ja niiden mukaisen hinnoittelun olisi aina pitänyt kuulua valtioihin satsaavien sijoittajien ammattitaitoon. Summa summarum: valtioiden velkoja ja niihin liittyviä riskejä tulee aina tarkastella ei pelkästään talouden, vaan myös politiikan ja juridiikan näkökulmasta. Täydellisiä markkinoita ei niille ole.

Käyttäjän elepomaki kuva
Elina Lepomäki

Hei Kai. Kyse onkin juuri siitä: tuota maariskiä ei viime vuosina ole juuri hinnoiteltu euromaiden velkaan ja tästä eteenpäin niin tehdään. Maariski on itse asiassa sanana varsin rajoittunut, ja mieto, kun mietitään että euromaat ovat kaikkinensa kriisialueessa jossa nyt on moneen kertaan osoitettu ettei sopimuksia noudateta (alkaen Maastrichtin sopimuksesta).

Tokihan valtiot ovat aina ennenkin voineet tehdä lopulta niin kuin huvittaa. Tässä piileekin koko pointti: euromaiden vakaus perustui juuri siihen että markkinoilla oli luottamus etteivät nämä maat niin toimisi. Nyt on tilanne päinvastainen. Ja minun juttuni sanoma oli tämä: jatkossa euromaiden varainhankinta vapailta markkinoilta vaikeutuu entisestään. Kaikkia markkinaosapuolia ei huvita laskea tuota maariskiä auki, heillä ei ole siihen mahdollisuutta ja/tai vähintäänkin he vaativat sille preemiota.

Käyttäjän kailintunen kuva
Kai Lintunen

Hei Elina, etkö nyt itsekin tässä totea, että markkinat todella olivat väärässä ja nyt riskiarviointia korjataan?

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Hyvä pointti.

Toisaalta, riskiarvioinnin korjaus voisi olla luottoriskijohdannaisten ostamista. Eihän Kreikan lainoissa sitä ole nettona ulkona (muiden kuin minun) laskelmien mukaan kuin alta kymmenen miljardin euron edestä. Vaan hintakin lienee hirmuinen, tai käytännössä määrittelemätön myyjien ollessa nollassa.

Euroalueen pankit taisivat joskus hyväksyä EKP:n katteettoman lupauksen. EKP:n mukaan aikoinaan euromaille lainaaminen oli riskitöntä. Pankeille tämä tietysti sopi ja siksi voidaan kyllä sanoa, jotta väärässä olivat.

Käyttäjän elepomaki kuva
Elina Lepomäki

Kai, tarkoitatko siis että markkinat olivat väärässä uskoessaan poliitikkoja sopimusten pitämisestä? Näin sivistysvaltiossa tosiaan yleensä toimitaan sopimusten osalta ja viime vuosina markkinoiden virhe oli siis olettaa että euromaat ovat sitä. Tuo virhe ei varmaan enää toistu.

(Mitä tulee pankkeihin ja muihin reguloituihin rahoitusinstituutioihin, se, että niiden taseet tursusivat viime vuosina euromaiden velkaa 30-40-kertaisesti suhteessa omaan pääomaan kertoo enemmänkin järjestelmästä: jos jokaista euromaan lappua vastaan saa keskuspankilta par'iin rahaa ja pääomavaade on nolla, niin ei ihme että vastaavaan tilanteeseen päädyttiin. Etenkään kun ala ei ole kovin kilpailtu, eli vapaa.)

Käyttäjän kailintunen kuva
Kai Lintunen

Markkinat olivat väärässä uskomalla siihen, että euro pelastaa itse itsensä kaikissa olosuhteissa, noudatettiin euron sääntöjä tai ei. Enemmän markkinat taisivat loppupeleissä pelata juuri sillä, että vaikka euron sääntöjä ei noudateta, pelastaja tulee silti aina, kuin sillä, että sopimuksista ja sitoumuksista pidetään loppuun asti kiinni. Ikään kuin mitään riskejä ei olisi ollut olemassakaan. Moraalikadon opetus ulottuu siis myös markkinoille asti.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset