Elina Lepomäki Näin ei voida jatkaa.

Kaikki blogit puheenaiheesta Nälänhätä

Ruoan tuotannon lisäymä on kehitysavun syvin tavoite

Suomen kymmenestä, eniten vuonna 2017 tuetusta kehitysavun maasta kärjessä on Etiopia, kun maita mitataan YK:n inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI, Human Development Index). Laskuri yhdistää kolme tekijää: kansantulon kasvun, terveydentilan paranemisen ja koulutuksen lisääntymisen.

Inhimillinen kehitys on jaksolla 2000-2017 kohentunut Etiopiassa 63 prosentilla. Toisena on Mosambik (47) ja kolmantena Tansania 36 prosentilla.

Ilmastokamppailun kehitysapua syteen ja saveen

YK:n ilmastokokouksissa ja koko maapallon hiilitutkimuksissa on käynyt vuosi vuodelta selvemmäksi, että ilmastokamppailussa ei riitä pelkästään päästöjen vähentäminen. Kasvihuoneilmiön torjunta tarvitsee monipuolisempia menetelmiä.

Kehitysavun suurta linjaa kannattaa jatkaa

Afrikkaan antamaamme kehitysapua on vuosikausia mollattu tehottomaksi. Sitä on verrattu Kankkulan kaivoon. Rahaa vain kaadetaan Afrikkaan vuodesta toiseen.

Kehitysavun suuri linja on mollaajilta hämärtynyt. Se vedettiin 60 vuotta sitten. YK:n ruoka- ja maatalousjärjestön (FAO:n) pääjohtaja varoitti että kaksi kolmasosaa ihmiskunnasta on ajautumassa nälänhätään.

Nälänhädästä oli silloin tuoreita muistoja Neuvostoliitosta. Siihen kuuluneessa Ukrainassa kuoli 1920- ja 1930-luvuilla miljoonia ihmisiä.

Omavaraisuudella turvataan myös reviirit – loppuuko ravinto?

Tänään otsikoihin on ponnahtanut kaksi asiaa - ”koko maan asuttuna pitäminen” [1 ja ravinnon riittävyys meille ihmisille, siis huonot satonäkymät [2 – Suomessakin, myös Ruotsissa.

Tunnetusti emme elä ilman vettä ja ruokaa – hengittääkin pitää. Nautimme vuosisadan helteestä, myös maailmalla – Algeriassa jopa Afrikan ennätys + 51,1 astetta C.

 

Onni olla suomalainen. Vai onko?

Täältä Suomesta on menty pakoon köyhyyttä, epätoivoa, kurjuutta. On lähdetty hakemaan parempaa arkea ja elämää hyvin moniin muihin maihin. Miehet etunenässä jo 1800-luvun lopulla kun maa ei ollut vielä itsenäinenkään ja myöhemmin. Jenkkeihin, Ruotsiin, Kanadaan, Australiaan. 1960 ja 1970 luvuilla oli oikein muutto aalto. Eikö sanonta ollutkin jossakin vaiheessa, että suomi-pojat tekevät autot ruotsalaisille…

Pelastavatko taloustieteilijät maailman

 

Pelastavatko taloustieteilijät maailman?

 

Uskooko koko maailma oikeasti taloustieteilijöiden maailman pelastamisneuvoihin? Niiden mukaanhan maailma pelastuu tuottavuutta lisäämällä ja Euroopan – ja toki muunkin maailman – keskuspankkien liikkeelle laskevilla miljardeilla miljardeilla. Tässä ei ole kirjoitusvirhe. Liikkeelle laskeminen tarkoittaa joko paperilappusia, joihin on präntätty numeroita tai pelkkiä numeroita. Tätä kutsutaan elvytykseksi.

Taas yksi turha A-Studio Afrikasta ja Välimeren tilanteesta

Taas yksi tulokseton A-Studio Välimeren / Afrikan tilanteesta, osallistuja suolsivat puolueensa kantoja ilman mitään lopputulosta, yhteisymmärrystä - ei vaan ymmärretä, että Puhuvat päät näköradiossa -menetelmä nyt ei vaan toimi.
Aihepiirin jäsentäminen ei ole ylivoimaista, on vaan katsottava pipertämisen sijaan kaukaa ja kauas:
Vaihtoehdot

Voisimmeko lievittää nälänhätää?

Vuonna 1984 Etiopiassa oli ennätyskuivaa ja maa kärsii nälänhädästä. Silloin noin miljoona ihmistä kuoli nälkään. Muistamme vielä kuvat kuolevista lapsista. Maailma reagoi. Etiopialaiset pääsivät pois nälänhädästä.

Maailman katsoessa muualle Jemen kulkee kohti katastrofia

Länsimaiden siunauksella ihmisten huomion kiinnittyessä toisaalle, Jemen kulkee kohti katastrofia, joka voi saavuttaa mittasuhteet, jollaisia ei olla aikoihin nähty. Erityisen surullista tilanteessa on se, että se on suurelta osin  länsimaiden liittolaisten ja länsimaiden itsensä tekosia. Eikä tällä kertaa Suomikaan ole viaton sivustaseuraaja. Olisi jo korkea aika herätä siihen mitä on tapahtumassa, sillä kyse on tuhansista ihmishengistä ja se, ettemme tienneet ei ole tekosyy aikakautena, jolloin maailma on pienempi kuin koskaan.

Syytä pysähtyä ajattelemaan, kun heität ruokaa roskiin.

Taas pieni pysäyttävä uutinen aamun lahdestä. Eurooppalaiset heittää haaskuun kolmasosan ruoastaan eli 173 kiloa henkeä kohti vuodessa.

Sitten valitetaan ja vatuloidaan joka asiasta ja kerrotaan miten kurjaa on.

Onko esim. meillä suomalaisilla todellista köyhyyttä olemassakaan?  Ruokahävikki jo meillä on kaikkiaan 62-86 kiloa vuodessa henkeä kohti.

En  minä ihan niin lapsellinen ole, että tuon noin yksi oikoisesti ymmärtäisin.  Joku syö hyvin, toinen joutuu pihistämään, kolmannella on varaa nirsoilla ja heittää sapuskaansa roskiin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Julkaise syötteitä