Kansanedustaja ja ajatuspaja Liberan hallituksen puheenjohtaja. Valtiovarainvaliokunnan ja verojaoston jäsen. Yli 10 vuotta rahoitusalalla, useita vuosia elämästä ulkomailla. Tietotekniikan diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri kansantaloustieteestä. Kansalaisyhteiskunnan, kansainvälisyyden ja yksilönvapauksien kannattaja!
EU komissio antoi itsenäisyyspäivänä ehdotuksensa rahaliiton syventämiseksi aimo harppauksin. Monet EMU:n kehittämiseen tähtäävistä avauksista ovat Suomen kannalta vähintään haasteellisia, osa jopa vahingollisia.
Eilen täysistunnossa keskusteltiin pääministerin ilmoituksen pohjalta EU:n tulevaisuudesta. Erityisesti tässä aiheessa on “hieman” haasteellista tiivistää omat ajatukset minuutin debattipuheenvuoroon, jonka itse sain keskustelun loppuvaiheilla. Siis aihetta, joka kattaa muun muassa turvallisuuden, puolustusyhteistyön, muuttoliikkeen, sisämarkkinat, vapaakaupan ja rahaliiton. Pelkästään rahaliitosta olisi voinut puhua minuuttitolkulla ja on selvää, ettei sellaista luksusta voi tarjota rivikansanedustajille.
Kunnioitettu Päämisteri Juha Sipilä eilen kertoi näpertelystä ja siitä, että miten hieno asia on, että meille tuli yhteisvaluutta. Kuinka paljon se on helpottanut kaupankäyntiä, yritysten toimintaa jne.Kuinka Hän on kierrellyt yrittäjänä Euroopassa, että meillä on yhteiset arvot. Vaikka arvoisa Päämisteri on näitä kokenut entisinä hyvinä aikoina, jotka ovat jo historiaa, niin tilastot puhuvat aivan toista.
Euro on kovempi liitto kuin NATO. Se on kovempi ja raaempi pakkositouttaja kuin sotilasliitto 5. artiklan solidaarisuuslausekkeineen.
Natossa sentään kukin jäsenmaa tekee yleisen kumppanuusklausuulin puitteissa yksilöllisen ja tapauskohtaisen ratkaisunsa, missä muodossa ja missä laajuudessa jäsenmaa kyseisen apunsa antaa.
EUROssa olevat maat joutuvat osallistumaan rahaliiton taakanjakoon kollektivisesti ja käytännössä jatkuvasti, ilman todellista ja tosiasiallista itsenäistä päätösvaltaa.
Tässä vaiheessa voidaan varmasti jo sanoa, että eliitin ja järjestelmän vastainen populismi on tullut jäädäkseen Euroopan politiikkaan: Ranskan presidentinvaalien neljän kärkiehdokkaan joukossa on kaksi järjestelmänvastaista ehdokasta, jotka kyselyissä yhteensä ovat saamassa reilun 40% prosentin äänisaldon ensimmäisellä kierroksella. Asetelma Ranskan presidentinvaalien aattona Euroopassa on kutkuttava. Vuonna 2016 poliittiset mannerlaatat järisivät ensin Euroopassa keskikesän Brexit kansanäänestyksessä ja toisen kerran Donald Trumpin valinnan yhteydessä Yhdysvalloissa.
Kansalaisaloite eurosta nytkähti eteenpäin, kun perustuslakivaliokunta kuunteli asiantuntijoita. Mutta miksi tähän tilanteeseen on tultu ? Eikö euro tyydytä kaikkia ? Mitkä ovat euron hyvät ja heikot puolet. Mikä olisi Suomelle parasta ? Näitä olisi hyvä pohtia ja keskustella.
Euro ja Euroopan Unioni ovat eri asia. EU voisi parhaimmillaan olla kukoistava vapaakauppa-alue, jossa ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja pääomien liikkuminen on mutkatonta. Siinä on edelleen paljon tekemistä ja osittain, muun muassa turvapaikkatilanteen ja Iso-Britannian eropohdinnan vuoksi asioissa on otettu myös takapakkia. Vahva vapaakauppa-alue edistäisi kaikkien EU-maiden vaurautta, ennen kaikkea pienen ulkomaankaupasta riippuvaisen maan, kuten Suomen. Itsekin Iso-Britanniassa asuneena pitäisin Brexitiä erittäin valitettavana.
Arvostan yleensä Sixten Korkmanin näkemyksiä, mutta jos huteja tapahtuu (HS 11.2.2016), niin niihin on hyvä puuttua.
Aloitetaan asioista, joissa Sixten on kirjoituksessaan oikeassa:
1)Rahaliitosta eroaminen on merkittävä ulkopoliittinen riski, koska Venäjä 2)Rahaliitosta eroaminen ei ole helppoa 3)Työmarkkinajärjestöjen pitää opetella elämään rahaliiton vaatimusten kanssa 4)Väyrynen on väärässä
Kansanedustaja ja ajatuspaja Liberan hallituksen puheenjohtaja. Valtiovarainvaliokunnan ja verojaoston jäsen. Yli 10 vuotta rahoitusalalla, useita vuosia elämästä ulkomailla. Tietotekniikan diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri kansantaloustieteestä. Kansalaisyhteiskunnan, kansainvälisyyden ja yksilönvapauksien kannattaja!