Raha http://seppinenj.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132386/all Wed, 28 Mar 2018 22:31:24 +0300 fi Raha, mitä se on? http://juhavuoriooulu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253013-raha-mita-se-on <p><strong>Raha, mitä se on?</strong></p><p>Aihe tuntuu olevan kiinnostava muillekin ja aina silloin tällöin herättää keskustelua. Itse kiinnostuin aiheesta suunnilleen vuosituhannen vaihteen tienoilla.</p><p>Koulu- tai opiskeluaikoina mielestäni opetettiin, että kun joku tallettaa rahaa pankkiin, niin se on sitten toiselle käytettävissä lainan nostamisessa. Kuitenkin aloin törmäämään kirjoituksiin, joissa väitettiin, että tämä ainakaan noin kerrottuna ei pidä paikkaansa. Yritin perehtyä asiaan vaikkapa lukemalla taloustieteen oppikirjoja aiheesta. Jostain syystä mitään järkevää rahan syntymisen selitystä ei oikein löytynyt oppikirjoistakaan.</p><p><strong>Raha on velkaa [1] [2]</strong></p><p>Heti alkuun yhteenveto. Suurin osa liikkellä olevasta rahasta on yksityisten pankkien tyhjästä luomaa rahaa (liikepankkirahaa), joka syntyy aina samalla hetkellä kun pankki myöntää jollekin asiakkaalle lainan. Yhteiskunnassa oleva rahamäärä tällöin lisääntyy.<br /><br />Rahaa puolestaan häviää samalla hetkellä olemasta, kun joku asiakas lyhentää ottamaansa lainaa jollain summalla. Yhteiskunnassa oleva rahamäärä tällöin laskee.<br /><br />Käyn asiaa läpi historian osalta vain muutamaan asiaan tarttuen, mutta tämän päivän rahan kannalta sitten tarkemmin.</p><p><strong>V</strong><strong>anhempi historia</strong></p><p>Aloitamme alusta. Kun ennen muinoin esihistoriallisena aikana oli vaihdantatalous, oli monia käytännön ongelmia tehokkaan talouden kannalta; erityisesti arvonmääritykset olivat hankalia.</p><p>Usein vaihdantatalouksissa oli kuitenkin myös vakiintunut joitakin arvon siirtoon soveltuvia välineitä, jotka yleensä olivat ainakin jostakin näkökulmasta arvokkaita, niillä oli ollut käyttöarvoa, ne olivat hyvin säilyviä ja/tai helposti siirrettäviä. Kuten orvannahat ja kauniit, mutta myös johonkin tarkoitukseen käyttökelpoiset simpukankuoret. Myös viljaa ja karjaa on käytetty eri aikoina ja paikoissa arvon mittana.<br /><br />Kaupunkien ja yhteiskuntien sekä kirjoitustaidon kehittymisen myötä rahan käyttö alkoi muotoutumaan vanhalla ajalla Lähi-idässä vaikkapa verojen keräämisen myötä. Siirryttäessä antiikin Kreikkaan keksittiin suunnilleen 2 600 vuotta sitten vakioda vaihdannassa käytettyjen jalometallinkappaleiden koot ja alkaa leimaamaan niitä juuri tässä vaihdon helpottamisen tarkoituksessa. Oli siis syntynyt raha.</p><p>Antiikissa huomattiin varhain tarve käyttää halvempia metalleja pienempiarvoisia vaihtorahoja valmistettaessa. Noiden metalliarvo oli käytännössä yleensä pieni suhteessa rahan ostovoimaan.</p><p>Velka ja korko keksittiin vanhalla ajalla jo ennen varsinaisen rahan käyttöä, mutta rahan myötä nuo ja muut rahaan liittyvät instituutiot yleistyivät. Antiikin Rooman aikana oli käytössä muitakin rahaan liittyviä instituutiota, kuten maksumääräykset ja jonkinlaiset pankkitilit [3]. Lisäksi lyödyn rahan myötä &rdquo;keksittiin&rdquo; inflaatio [7].</p><p>Myöhäiskeskiajan Euroopan uuden yhteiskunnallisen nousun myötä keksittiin lisää talouteen liittyviä instituutiota kuten pankkilaitos, sekit ja osakeyhtiön esiaste, joista jälkimmäinen jalostui nykyaikaiseen muotoonsa Napoleonin toimesta.<br /><br />Näistä oli loppujen lopuksi lyhyt matka seteleihin; siis jos 30-vuotisessa sodassa joku ruotsalainen sotapäällikkö maksoi saamistaan tarvikkeista velkakirjalla, jossa luvattiin tämän tositteen esittäjälle tietty määrä kultaa tai hopeaa jossain Amsterdamilaisesta pankissa. Niin tämän paperinpalan saaja saattoi antaa sen jollekin toiselle saamiaan tavaroita tai palveluita vastaan [4]. Tästä saadun oivalluksen myötä Ruotsi ottikin 1600-luvulla Euroopan ensimmäiset varsinaiset setelit käyttöön. Kiinalaiset olivat tosin ehtineet edetä tässäkin asiassa huomattavasti aikaisemmin.<br /><br />Useimmissa eurooppalaisen sivilisaation maissa, oli jalometallikanta käytössä 1800 luvulla ensimmäiseen maailmansotaan asti. Suomessakin oli lyöty kultakolikkoja pankin taseen vahvistamiseksi. Hopeakolikkoja lyötiin käyttörahaksi. Lisäksi oli pienempiarvoisia kuparikolikoita. Seteleissä puolestaan luki, että Suomen Pankki maksaa tästä setelistä niin ja niin monta markkaa kullassa. Vaihtosuhde oli tosin jätetty mainitsematta seteleissä, mutta hopea- ja kultakolikkoihin oli merkitty niissä käytetty jalometallimäärä (kuva 1). Ihan alunperinhän markka on ollut eurooppalainen painomitta, jolla on mitattu nimenomaan hopeamääriä.<br /><br />Erityisesti tuo 1800 &ndash; 1900 lukujen vaihteen molemminpuolinen aika muutaman kymmenen vuoden aikana oli toisiinsa yhteensopivien valuuttojen juhlaa. Tämä toteutui, koska vaihtosuhteet voitiin aina suhteuttaa kullan määrään. Lisäksi sekä valuutat, että ihmiset ja tavarat saivat liikkua suhteellisen vapaasti ilman rajoituksia. Tämä oli kansainvälistä kauppaa ja talouden kehittymistä edistävä asia [5]. Menestyksekäs ja laaja keskinäinen kauppa ei kuitenkaan estänyt kauppakumppaneita aloittamasta vuonna 1914 sen astisen maailmanhistorian verisintä sotaa toisiaan vastaan.</p><p><strong>Moderni aika</strong></p><p>Maailmansotien välissä kultakantaan yritettiin palata huonolla menestyksellä. Rahajärjestelmiin liittyvät ongelmat saattoivat jopa olla myötävaikuttamassa uuden maailmansodan syntymisessä.<br /><br />Kuitenkin toisen maailmansodan läntiset voittajavaltiot muodostivat vuonna 1944 Bretton Woodsin kaupungissa uuden valuuttajärjestelmän, jossa Yhdysvaltojen dollari oli kansainvälisenä reservivaluuttana kultakantaan sidottunu suhteella 35 dollaria kultaunssia kohden. USA lupasi pitää riittävän kultamäärän tallessa dollarin vakauttamiseksi. Muut valuutat puolestaan olivat sidottuja dollariin.</p><p>Bretton Woodsin sopimusten mukaisesti perustettiin myös Kansainvälinen valuuttarahasto sekä Maailmanpankki ja hieman myöhemmin kansainvälinen tullijärjestö. Yhdysvaltojen talouden heikennyttyä kultakanta purettiin 70-luvun alussa ja valuutat lähtivät omille teilleen ja siiryttiin vähitellen nykyiseen kelluvaan valuuttajärjestelmään. Kokonaisuutena katsottuna Bretton Woods -aikana tapahtui varsin menestyksekäs sodan jälkeinen jälleenrakennus, jolloin mm. maailman pankkikriisit loistivat poissalolollaan (kuva 2. Wikipedia).</p><p>Bretton Woodsin purkauduttua Yhdysvaltojen dollari on onnistunut säilyttämään de facto&nbsp; maailman reservaluutan aseman. Koska dollareilla ei ole tuon jälkeen mitään konkreettista vakuutta on Yhdysvallat saanut valuutastaan uuden vientituotteen (kuva 3. Wikipedia).</p><p>Britannian edustaja oli Bretton Woods kokouksessa John Maynard Keynes, joka muun ansiokkaan toiminnan lisäksi ehdotti perustettavaksi bancor -nimistä maailman reservivaluuttaa. Tuohon valuuttaan olisi ollut muun muassa sisäänrakennettuna vaihtotaseen epätasapainojen korjaukset.</p><p>Ehdotus siis hylättiin kultaan sidotun dollarin hyväksi ja nykyään vain yleiseen luottamukseen perustuva fiat-dollari hoitaa tuota tehtävää. Nähdäkseni juuri tähän Keynesin ehdotukseen on nyky-Kiinan johto viitannut ehdottaessaan maailmanvaluutan käyttöönottoa.</p><p><strong>Niin, mutta mitä siis nykyainen raha on?</strong></p><p>Setelin tai kolikon omistaminen tarkoittaa, että ennen Suomen Pankki, nykyään EKP takaa kyseisen rahamäärän. Nähdäkseni tuon takuun ainoa merkitys on, että keskuspankki hyväksyy tuon keskuspankkirahaksi. Lisäksi rahoituslaitoiksilla voi olla talletuksia keskuspankissa ja myös keskuspankkilainaa.<br /><br />Talletuksilla oleva raha on ns. liikepankkirahaa. Tuo raha on puolestaan yksityisten pankkien sisäistä rahaa, joka ei ole suoraan siirrettävissä muihin rahoituslaitoksiin. Tästä lisää hetken päästä.</p><p><strong>Ja kun jollakulla on rahaa pankissa niin mitä se sitten tarkoittaa? </strong></p><p>Se tarkoittaa, (i) että kyseisen pankin sisällä tuota rahaa voi käyttää pankin sisäisessä liikenteessä hyvin suoraviivaisesti, lisäksi (ii) pankki lupaa maksaa asiakkaalle keskuspankin rahaa eli seteleitä jos asiakas niin haluaa. Mutta niin kauan kuin järjestelmään luotetaan, kaikki hyväksyvät pankin lupauksen, niin (iii) ihmiset voivat maksaa ostoksensa pankin rahalla eli vaikkapa pankkikortilla, tilisiirrolla tai muilla vastaavilla välineillä ilman seteleitä.</p><p>Pankilla ei kuitenkaan ole tarpeeksi seteleitä, jos pienehkökin osa asiakkaita haluaisi nostaa talletuksensa yhtä aikaa. Periaatteessa sama tilanne syntyy, kun asiakkaat siirtävät yhtä aikaa talletuksiaan toisiin pankkeihin; tästäkin lisää hetken päästä.<br /><br />Tällainen tilanne voi syntyä, jos pankiin tai pankkeihin alkaa syntyä epäluottamusta. Tällöin yleensä valtiot eli veronmaksajat alkavat tulla hätiin, kuten tehtiin vuonna 2008 Britanniassa subprime-kriisin yhteydessä. Tunnetuimpana tapauksena oli Royal Bank of Scotlandin noin kymmenen miljardin euron arvoinen kriisipaketti. Tämä tapahtui, kun Yhdysvalloissa olleet kyseisen kyseisen pankin sijoitukset menettivät arvonsa ja pankin kykyyn vastata talletuksista ei luotettu.</p><p><strong>Mutta mistä syntyy sitten kierrossa oleva raha, siis muu kuin nuo setelit ja kolikot.</strong></p><p>Tästä aihepiiristä Ville Iivarinen kertoo kirjassaan [6] osuvasti, että kun yleensä ajatellaan, että lainat syntyvät pankkitalletuksista, niin todellisuudessa talletukset syntyvät pankkilainoista.</p><p>Tässä se tulee. Suurin osa liikkeellä olevasta rahasta syntyy samalla hetkellä, kun pankkien asiakkaat nostavat pankin heille myöntämiä lainoja. Tällöin pankki luo tyhjästä tuon lainamäärän. Se ei siis ole pois kenenkään asiakkaan tai muultakaan tililtä. Yhteiskunnassamme oleva rahamäärä kasvaa juuri tuolla nostetun velan määrällä.<br /><br />Pankki muodostaa lainaa myöntäessään tasetililleen samansuuruisen panon, joka määrittää pankin saamisia asiakkailta ja edustaa pankin lisääntynyttä varallisuutta. Asiakkaan tilille siis siirtyy nostettu lainamäärä, joka on puolestaan pankin velkaa asiakkaalle. Pankin saatavien ja vastattavien erotus säilyy ennallaan. Toki pankki perii lainasta toimitusmaksuja ja korkoja, jotka periaatteessa tarkoittavat, että asiakkaan on maksettava pankille enemmän, kuin mitä asiakas on pankilta saanut. Nämä rahat ovat käytettävissä esimerkiksi pankin henkilökunnan palkkoihin ja pankin voitonjakoon.<br /><br />Kun pankin tase kasvaa, niin se yleensä tarkoittaa, että pankki on lisännyt antolainaustaan. Kun pankin tase pienenee, niin se vastaavasti tarkoittaa että asiakkaat maksavat velkojaan pois.<br /><br /><strong>Liikkeellä oleva rahamäärä</strong></p><p>Kun joku asiakas maksaa velkaansa, niin kyseinen raha poistuu pankin tasetililtä. Tuo tarkoittaa, että olemassa oleva rahamäärä on yhteiskunnassamme vähentynyt.</p><p>Yleensä kansantalousteorioiden mukaan rahanmäärän riittävä koko on välttämätön talouskasvun ja ylipäätään talouden toiminnan onnistumiseksi. Jos rahan määrä yhteiskunnassa laskee, niin melkein väistämättä taloustilanne heikkenee. Tämän takia keskuspankit pitävät tällä hetkellä keskuspankkikorkoja hyvin alhaisena. Se on vuoden 2008 subprime -kriisin jälkeen muodostunut tavaksi ylläpitää rahan liikkuvuutta. Tämä on myös keskeinen syy, miksi yhteiskunta lähes aina pelastaa pankit. Jotkut pitävät tätä rahamäärän muuttumisen ominaisuutta myös perustavaa laatua olevana epästabiilisuuden lähteenä rahajärjeselmässämme.<br /><br /><strong>Keskuspankin toimet rahan työntämiseksi markkinoille</strong></p><p>LTRO, long term refunding operation ja QE, quantitive easing, ovat nimityksiä ohjelmille, jossa keskuspankki lisää rahan tarjontaa poikkeavin menetelmin. Joitain vuosia sitten EKP tarjosi ja jakeli yli tuhat miljardia (yli biljoona) euroa markkinoille. Käytännössä EKP osti jopa yritysten velkakirjoja, vaikka tämän ei pitänyt sääntöjen mukaan olla mahdollista. Mainittakoon, että yhdysvaltalainen FED käytti jo hieman aiemmin heti vuoden 2008 subprime -kriisin myötä tällaisia tapoja työntää rahaa markkinoille liikkeellä olevan rahamäärän ylläpitämiseksi. Nämä edesauttavat ohjauskorkojen alenimisia.<br /><br />Alhaisilla, nollan lähettyvillä olevilla ohjauskoroilla pyritään estämään rahan määrän väheneminen. Käytännössä tämä, jopa negatiivisten korkojen olemassaolo on historiassa poikkeuksellinen tilanne. Usein tällaiset maailman muuttumiset kansantalouksissa ovat osoittautuneet väliaikaisiksi, joten ainakin itse uskon tämän loppuvan jossain vaiheessa tavalla tai toisella. Mutta milloin ja millä tavoin; siinäpä kysymys. Nyt tämä hyvin alhaisten korkojen tilanne on jatkunut jo pitkään. Kuva 4. Suomen Pankin kuviopankki [9].</p><p>Todettakoon, että alhainen ohjauskorko tarkoittaa nykyisellään poikkeuksellisen alhaisia rahoituskuluja vakavaraisille toimijoille, kuten esimerkiksi Oulun kaupungille, jossa toimin kaupunginvaltuutettuna. Mutta vaikkapa uusille aloittaville yrityksille siitä ei ole välttämättä paljoakaan iloa.</p><p><strong>Keskuspankkiraha</strong></p><p>Keskuspankkien merkitys on setelien ja kolikkojen liikkeellelaskemisen lisäksi toimia pankkien pankkina. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka tämä ei ole ilmeistä, niin jokaisella liikepankilla on tavallaan oma rahansa, jota pankkien asiakkaat käyttävät. Kun pankkien asiakkaat maksavat rahaa toisen pankin asiakkaalle, niin pankkien on hoidettava tällaiset siirrot keskuspankin kautta keskuspankkirahalla.</p><p>Tämä myös selittää, miksi Suomessakin 1800-luvulla pankit saattoivat laskea liikkeelle omia seteleitä. Tälläkin hetkellä esimerkiksi Britanniassa seteleiden liikkeellelaskentaoikeutta on muillakin tahoilla kuin Englannin pankilla.</p><p><strong>Netto</strong><strong>velan määrä. </strong>Periaatteessa, jos kaikki velka maksettaisiin pois, pitäisi kaiken rahan hävitä maailmasta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että velkaa on jopa enemmän kuin rahaa, eli vaikka kaikki raha käytettäisiin velan maksuun, jäisi osa velasta vielä maksamatta. Esimerkiksi Suomen Pankin tilastoissa tämän vuoden tammikuulla kotitalouksilla oli velkaa noin puolitoistakertainen rahamäärä talletuksiin verrattuna (kuva 5. Suomen Pankki). Sama pätee yleensä myös yrityksiin ja julkiseen sektoriin.</p><p><strong>Keskuspankkirahan merkitys, miksi tilinsiirrot vievät aikaa. </strong></p><p>Kun Matti ostaa uuden auton 20 000 eurolla, niin äveriäs Matti tekee sen pankkitilillään olevalla rahalla. Jos autokauppias on samassa pankissa asiakkaana ja Matti maksaa summan autokauppiaan tilille, niin asia on sillä selvä. Kun raha siirtyy pankin sisällä, niin pankin taseessa ei tapahdu muutoksia ja siirto näkyy yleensä saman tien myös saajan tilillä sekä arkena että pyhänä.<br /><br />Jos kuitenkin Matti on vaikkapa S-pankin asiakas ja autokauppias on Osuuspankin asiakas, niin nyt pankkien on hoidettava keskinäinen rahasiirtonsa keskuspankkirahalla. Jos S-pankilla on runsaasti rahaa keskuspankin tilillään, niin rahasiirto hoidetaan siirtämällä tuolta tililtä 20 000 euroa Osuuspankin keskuspankissa olevalle tilille ja tämän jälkeen Osuuspankki siirtää rahat autokauppiaan tilille omassa pankissaan.</p><p>Jos ja kun paljon asiakkaita maksaisi S-pankista maksuja muiden pankkien asiakkaille, niin tällöin S-pankin pitäisi hankkia lisää keskuspankkirahaa tililleen, jotta toimintakyky säilyisi. Nämä hankinnat aiheuttavat kuluja tai vaativat vakuuksien siirtämistä keskuspankkiin. Tämä seikka estää yksittäistä pankkia myöntämästä liikaa lainoja asiakkailleen verrattuna muihin pankkeihin. Pankille voi siis tulla ongelmia jos rahaa jaetaan kovin holtittomasti ulos.<br /><br />Ja jos taas kaikki pankit lisäävät lainanantoaan suunnilleen samassa suhteessa, niin keskimäärin pankkien väliset tilinsiirrot pysyvät vähäisenä ja tällöin myös kansantalous voi kasvaa tasaisesti.<br /><br />Koska samana päivänä tapahtuu minkä tahansa kahden pankin välillä molempiin suuntiin rahaliikennettä runsaasti, niin tarve tehdä keskuspankin tileillä siirtoja on suhteellisen pieni verrattuna koko rahaliikenteen määrään. Käytännössä pankit tasaavat tilanteen esimerkiksi päivittäin ja juuri tämä on syy, miksi nämä digitaaliset operaatiot pankkien välillä eivät tapahdu sekunnissa, vaan vievät yleensä vähintään sen yhden pankkipäivän. Saman pankin asiakkaiden väliset tilinsiirrot tapahtuvat yleensä samantien jopa sekunneissa.<br /><br />Ja vielä kerran rautalangasta. Meidän tavallisten ihmisten pankkitileillä käyttämämme raha on liikepankkirahaa. Ja toisaalta pankit tekevät keskinäiset rahansiirrot pelkästään keskuspankkirahalla. Eli aina kun siirrämme rahaa toisen pankin asiakkaalle, tai päinvastoin, niin pankit hoitavat tämän siirron keskuspankin kautta. Toki siten, että tasataan rahaliikenne päittäin ja vain erotusta siirretään keskupankkitilillä.</p><p>Jos valuutta-alueella olisi vain yksi pankki, keskuspankkia ei tarvittaisi. Tai keskuspankki olisi se yksi pankki, mikä olisi sama asia.</p><p><strong>Kryptovaluutat</strong></p><p>Kryptovaluutat kuten bitcoin perustuvat hajautettuihin lohkoketjuihin, joissa julkiseen ja ykstyiseen salausavaimeen perustuen muodostuu julkisia tietueketjuja, joita käytännössä ei voi väärentää. Tällöin rahat säilyvät käyttäjien &rdquo;lompakoissa&rdquo; turvassa, kunnes käyttäjä päättää tehdä niille jotain.<br /><br />Näihin kryptovaluuttoihin liittyy eräs mielenkiintoinen näkökohta. Bitcoin edustaa pysyväisluontoista rahaa, jonka määrä ei riipu siitä, kuinka paljon lainoille on kysyntää ja millä ehdoilla ja kuinka paljon pankit milloinkin lainoja myöntävät. Tämä avaa mielestäni uusia näkökohtia suhtautumisessa kryptovaluuttoihin. En tietenkään kehoita ketään hankkimaan bitcoineja enkä kyllä muitakaan valuuttoja kuin omalla vastuulla.</p><p>Kirjoittaja on diplomi-insinööri sekä Oulun Numismaattisen kerhon ja Suomen Numismaattisen yhdistyksen jäsen. Kirjoittaja on kiinnostunut luonnontieteistä ja yhteiskunnallisista asioista.</p><p>&nbsp;</p><p>Lähteet ja lukemista:</p><p>1. Suomen Pankin verkkojulkaisu: Lyhyt johdatus rahaan, Karlo Kauko (2011)</p><p>2. Englannin pankin verkkojulkaisu: Money creation in the modern economy (2014 Q1)</p><p>3. Daron Acemoglu ja James A. Robinson: Miksi maat kaatuvat? (Terra Cognita, 2013)</p><p>4. Peter Englund: Suuren sodan vuodet (WSOY, 1996)</p><p>5. Bengt Fagerhom: Arvottomat miljoonat (Gummerus, 2015)</p><p>6. Ville Iivarinen: Raha, mitä se on ja mitä sen tulisi olla? (Into, 2015)</p><p>7. Jani Oravaisjärvi: Rahan synty (2014)</p><p>8. <a href="https://areena.yle.fi/1-604465" target="_blank">Yle Areena; Yle Areena 5-osainen kuunnelma: Oravannahkoja ja obligaatioita </a></p><p>9. <a href="https://www.suomenpankki.fi/fi/Tilastot/kuviopankki/" target="_blank">http://www.suomenpankki.fi/fi/Tilastot/kuviopankki/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Raha, mitä se on?

Aihe tuntuu olevan kiinnostava muillekin ja aina silloin tällöin herättää keskustelua. Itse kiinnostuin aiheesta suunnilleen vuosituhannen vaihteen tienoilla.

Koulu- tai opiskeluaikoina mielestäni opetettiin, että kun joku tallettaa rahaa pankkiin, niin se on sitten toiselle käytettävissä lainan nostamisessa. Kuitenkin aloin törmäämään kirjoituksiin, joissa väitettiin, että tämä ainakaan noin kerrottuna ei pidä paikkaansa. Yritin perehtyä asiaan vaikkapa lukemalla taloustieteen oppikirjoja aiheesta. Jostain syystä mitään järkevää rahan syntymisen selitystä ei oikein löytynyt oppikirjoistakaan.

Raha on velkaa [1] [2]

Heti alkuun yhteenveto. Suurin osa liikkellä olevasta rahasta on yksityisten pankkien tyhjästä luomaa rahaa (liikepankkirahaa), joka syntyy aina samalla hetkellä kun pankki myöntää jollekin asiakkaalle lainan. Yhteiskunnassa oleva rahamäärä tällöin lisääntyy.

Rahaa puolestaan häviää samalla hetkellä olemasta, kun joku asiakas lyhentää ottamaansa lainaa jollain summalla. Yhteiskunnassa oleva rahamäärä tällöin laskee.

Käyn asiaa läpi historian osalta vain muutamaan asiaan tarttuen, mutta tämän päivän rahan kannalta sitten tarkemmin.

Vanhempi historia

Aloitamme alusta. Kun ennen muinoin esihistoriallisena aikana oli vaihdantatalous, oli monia käytännön ongelmia tehokkaan talouden kannalta; erityisesti arvonmääritykset olivat hankalia.

Usein vaihdantatalouksissa oli kuitenkin myös vakiintunut joitakin arvon siirtoon soveltuvia välineitä, jotka yleensä olivat ainakin jostakin näkökulmasta arvokkaita, niillä oli ollut käyttöarvoa, ne olivat hyvin säilyviä ja/tai helposti siirrettäviä. Kuten orvannahat ja kauniit, mutta myös johonkin tarkoitukseen käyttökelpoiset simpukankuoret. Myös viljaa ja karjaa on käytetty eri aikoina ja paikoissa arvon mittana.

Kaupunkien ja yhteiskuntien sekä kirjoitustaidon kehittymisen myötä rahan käyttö alkoi muotoutumaan vanhalla ajalla Lähi-idässä vaikkapa verojen keräämisen myötä. Siirryttäessä antiikin Kreikkaan keksittiin suunnilleen 2 600 vuotta sitten vakioda vaihdannassa käytettyjen jalometallinkappaleiden koot ja alkaa leimaamaan niitä juuri tässä vaihdon helpottamisen tarkoituksessa. Oli siis syntynyt raha.

Antiikissa huomattiin varhain tarve käyttää halvempia metalleja pienempiarvoisia vaihtorahoja valmistettaessa. Noiden metalliarvo oli käytännössä yleensä pieni suhteessa rahan ostovoimaan.

Velka ja korko keksittiin vanhalla ajalla jo ennen varsinaisen rahan käyttöä, mutta rahan myötä nuo ja muut rahaan liittyvät instituutiot yleistyivät. Antiikin Rooman aikana oli käytössä muitakin rahaan liittyviä instituutiota, kuten maksumääräykset ja jonkinlaiset pankkitilit [3]. Lisäksi lyödyn rahan myötä ”keksittiin” inflaatio [7].

Myöhäiskeskiajan Euroopan uuden yhteiskunnallisen nousun myötä keksittiin lisää talouteen liittyviä instituutiota kuten pankkilaitos, sekit ja osakeyhtiön esiaste, joista jälkimmäinen jalostui nykyaikaiseen muotoonsa Napoleonin toimesta.

Näistä oli loppujen lopuksi lyhyt matka seteleihin; siis jos 30-vuotisessa sodassa joku ruotsalainen sotapäällikkö maksoi saamistaan tarvikkeista velkakirjalla, jossa luvattiin tämän tositteen esittäjälle tietty määrä kultaa tai hopeaa jossain Amsterdamilaisesta pankissa. Niin tämän paperinpalan saaja saattoi antaa sen jollekin toiselle saamiaan tavaroita tai palveluita vastaan [4]. Tästä saadun oivalluksen myötä Ruotsi ottikin 1600-luvulla Euroopan ensimmäiset varsinaiset setelit käyttöön. Kiinalaiset olivat tosin ehtineet edetä tässäkin asiassa huomattavasti aikaisemmin.

Useimmissa eurooppalaisen sivilisaation maissa, oli jalometallikanta käytössä 1800 luvulla ensimmäiseen maailmansotaan asti. Suomessakin oli lyöty kultakolikkoja pankin taseen vahvistamiseksi. Hopeakolikkoja lyötiin käyttörahaksi. Lisäksi oli pienempiarvoisia kuparikolikoita. Seteleissä puolestaan luki, että Suomen Pankki maksaa tästä setelistä niin ja niin monta markkaa kullassa. Vaihtosuhde oli tosin jätetty mainitsematta seteleissä, mutta hopea- ja kultakolikkoihin oli merkitty niissä käytetty jalometallimäärä (kuva 1). Ihan alunperinhän markka on ollut eurooppalainen painomitta, jolla on mitattu nimenomaan hopeamääriä.

Erityisesti tuo 1800 – 1900 lukujen vaihteen molemminpuolinen aika muutaman kymmenen vuoden aikana oli toisiinsa yhteensopivien valuuttojen juhlaa. Tämä toteutui, koska vaihtosuhteet voitiin aina suhteuttaa kullan määrään. Lisäksi sekä valuutat, että ihmiset ja tavarat saivat liikkua suhteellisen vapaasti ilman rajoituksia. Tämä oli kansainvälistä kauppaa ja talouden kehittymistä edistävä asia [5]. Menestyksekäs ja laaja keskinäinen kauppa ei kuitenkaan estänyt kauppakumppaneita aloittamasta vuonna 1914 sen astisen maailmanhistorian verisintä sotaa toisiaan vastaan.

Moderni aika

Maailmansotien välissä kultakantaan yritettiin palata huonolla menestyksellä. Rahajärjestelmiin liittyvät ongelmat saattoivat jopa olla myötävaikuttamassa uuden maailmansodan syntymisessä.

Kuitenkin toisen maailmansodan läntiset voittajavaltiot muodostivat vuonna 1944 Bretton Woodsin kaupungissa uuden valuuttajärjestelmän, jossa Yhdysvaltojen dollari oli kansainvälisenä reservivaluuttana kultakantaan sidottunu suhteella 35 dollaria kultaunssia kohden. USA lupasi pitää riittävän kultamäärän tallessa dollarin vakauttamiseksi. Muut valuutat puolestaan olivat sidottuja dollariin.

Bretton Woodsin sopimusten mukaisesti perustettiin myös Kansainvälinen valuuttarahasto sekä Maailmanpankki ja hieman myöhemmin kansainvälinen tullijärjestö. Yhdysvaltojen talouden heikennyttyä kultakanta purettiin 70-luvun alussa ja valuutat lähtivät omille teilleen ja siiryttiin vähitellen nykyiseen kelluvaan valuuttajärjestelmään. Kokonaisuutena katsottuna Bretton Woods -aikana tapahtui varsin menestyksekäs sodan jälkeinen jälleenrakennus, jolloin mm. maailman pankkikriisit loistivat poissalolollaan (kuva 2. Wikipedia).

Bretton Woodsin purkauduttua Yhdysvaltojen dollari on onnistunut säilyttämään de facto  maailman reservaluutan aseman. Koska dollareilla ei ole tuon jälkeen mitään konkreettista vakuutta on Yhdysvallat saanut valuutastaan uuden vientituotteen (kuva 3. Wikipedia).

Britannian edustaja oli Bretton Woods kokouksessa John Maynard Keynes, joka muun ansiokkaan toiminnan lisäksi ehdotti perustettavaksi bancor -nimistä maailman reservivaluuttaa. Tuohon valuuttaan olisi ollut muun muassa sisäänrakennettuna vaihtotaseen epätasapainojen korjaukset.

Ehdotus siis hylättiin kultaan sidotun dollarin hyväksi ja nykyään vain yleiseen luottamukseen perustuva fiat-dollari hoitaa tuota tehtävää. Nähdäkseni juuri tähän Keynesin ehdotukseen on nyky-Kiinan johto viitannut ehdottaessaan maailmanvaluutan käyttöönottoa.

Niin, mutta mitä siis nykyainen raha on?

Setelin tai kolikon omistaminen tarkoittaa, että ennen Suomen Pankki, nykyään EKP takaa kyseisen rahamäärän. Nähdäkseni tuon takuun ainoa merkitys on, että keskuspankki hyväksyy tuon keskuspankkirahaksi. Lisäksi rahoituslaitoiksilla voi olla talletuksia keskuspankissa ja myös keskuspankkilainaa.

Talletuksilla oleva raha on ns. liikepankkirahaa. Tuo raha on puolestaan yksityisten pankkien sisäistä rahaa, joka ei ole suoraan siirrettävissä muihin rahoituslaitoksiin. Tästä lisää hetken päästä.

Ja kun jollakulla on rahaa pankissa niin mitä se sitten tarkoittaa?

Se tarkoittaa, (i) että kyseisen pankin sisällä tuota rahaa voi käyttää pankin sisäisessä liikenteessä hyvin suoraviivaisesti, lisäksi (ii) pankki lupaa maksaa asiakkaalle keskuspankin rahaa eli seteleitä jos asiakas niin haluaa. Mutta niin kauan kuin järjestelmään luotetaan, kaikki hyväksyvät pankin lupauksen, niin (iii) ihmiset voivat maksaa ostoksensa pankin rahalla eli vaikkapa pankkikortilla, tilisiirrolla tai muilla vastaavilla välineillä ilman seteleitä.

Pankilla ei kuitenkaan ole tarpeeksi seteleitä, jos pienehkökin osa asiakkaita haluaisi nostaa talletuksensa yhtä aikaa. Periaatteessa sama tilanne syntyy, kun asiakkaat siirtävät yhtä aikaa talletuksiaan toisiin pankkeihin; tästäkin lisää hetken päästä.

Tällainen tilanne voi syntyä, jos pankiin tai pankkeihin alkaa syntyä epäluottamusta. Tällöin yleensä valtiot eli veronmaksajat alkavat tulla hätiin, kuten tehtiin vuonna 2008 Britanniassa subprime-kriisin yhteydessä. Tunnetuimpana tapauksena oli Royal Bank of Scotlandin noin kymmenen miljardin euron arvoinen kriisipaketti. Tämä tapahtui, kun Yhdysvalloissa olleet kyseisen kyseisen pankin sijoitukset menettivät arvonsa ja pankin kykyyn vastata talletuksista ei luotettu.

Mutta mistä syntyy sitten kierrossa oleva raha, siis muu kuin nuo setelit ja kolikot.

Tästä aihepiiristä Ville Iivarinen kertoo kirjassaan [6] osuvasti, että kun yleensä ajatellaan, että lainat syntyvät pankkitalletuksista, niin todellisuudessa talletukset syntyvät pankkilainoista.

Tässä se tulee. Suurin osa liikkeellä olevasta rahasta syntyy samalla hetkellä, kun pankkien asiakkaat nostavat pankin heille myöntämiä lainoja. Tällöin pankki luo tyhjästä tuon lainamäärän. Se ei siis ole pois kenenkään asiakkaan tai muultakaan tililtä. Yhteiskunnassamme oleva rahamäärä kasvaa juuri tuolla nostetun velan määrällä.

Pankki muodostaa lainaa myöntäessään tasetililleen samansuuruisen panon, joka määrittää pankin saamisia asiakkailta ja edustaa pankin lisääntynyttä varallisuutta. Asiakkaan tilille siis siirtyy nostettu lainamäärä, joka on puolestaan pankin velkaa asiakkaalle. Pankin saatavien ja vastattavien erotus säilyy ennallaan. Toki pankki perii lainasta toimitusmaksuja ja korkoja, jotka periaatteessa tarkoittavat, että asiakkaan on maksettava pankille enemmän, kuin mitä asiakas on pankilta saanut. Nämä rahat ovat käytettävissä esimerkiksi pankin henkilökunnan palkkoihin ja pankin voitonjakoon.

Kun pankin tase kasvaa, niin se yleensä tarkoittaa, että pankki on lisännyt antolainaustaan. Kun pankin tase pienenee, niin se vastaavasti tarkoittaa että asiakkaat maksavat velkojaan pois.

Liikkeellä oleva rahamäärä

Kun joku asiakas maksaa velkaansa, niin kyseinen raha poistuu pankin tasetililtä. Tuo tarkoittaa, että olemassa oleva rahamäärä on yhteiskunnassamme vähentynyt.

Yleensä kansantalousteorioiden mukaan rahanmäärän riittävä koko on välttämätön talouskasvun ja ylipäätään talouden toiminnan onnistumiseksi. Jos rahan määrä yhteiskunnassa laskee, niin melkein väistämättä taloustilanne heikkenee. Tämän takia keskuspankit pitävät tällä hetkellä keskuspankkikorkoja hyvin alhaisena. Se on vuoden 2008 subprime -kriisin jälkeen muodostunut tavaksi ylläpitää rahan liikkuvuutta. Tämä on myös keskeinen syy, miksi yhteiskunta lähes aina pelastaa pankit. Jotkut pitävät tätä rahamäärän muuttumisen ominaisuutta myös perustavaa laatua olevana epästabiilisuuden lähteenä rahajärjeselmässämme.

Keskuspankin toimet rahan työntämiseksi markkinoille

LTRO, long term refunding operation ja QE, quantitive easing, ovat nimityksiä ohjelmille, jossa keskuspankki lisää rahan tarjontaa poikkeavin menetelmin. Joitain vuosia sitten EKP tarjosi ja jakeli yli tuhat miljardia (yli biljoona) euroa markkinoille. Käytännössä EKP osti jopa yritysten velkakirjoja, vaikka tämän ei pitänyt sääntöjen mukaan olla mahdollista. Mainittakoon, että yhdysvaltalainen FED käytti jo hieman aiemmin heti vuoden 2008 subprime -kriisin myötä tällaisia tapoja työntää rahaa markkinoille liikkeellä olevan rahamäärän ylläpitämiseksi. Nämä edesauttavat ohjauskorkojen alenimisia.

Alhaisilla, nollan lähettyvillä olevilla ohjauskoroilla pyritään estämään rahan määrän väheneminen. Käytännössä tämä, jopa negatiivisten korkojen olemassaolo on historiassa poikkeuksellinen tilanne. Usein tällaiset maailman muuttumiset kansantalouksissa ovat osoittautuneet väliaikaisiksi, joten ainakin itse uskon tämän loppuvan jossain vaiheessa tavalla tai toisella. Mutta milloin ja millä tavoin; siinäpä kysymys. Nyt tämä hyvin alhaisten korkojen tilanne on jatkunut jo pitkään. Kuva 4. Suomen Pankin kuviopankki [9].

Todettakoon, että alhainen ohjauskorko tarkoittaa nykyisellään poikkeuksellisen alhaisia rahoituskuluja vakavaraisille toimijoille, kuten esimerkiksi Oulun kaupungille, jossa toimin kaupunginvaltuutettuna. Mutta vaikkapa uusille aloittaville yrityksille siitä ei ole välttämättä paljoakaan iloa.

Keskuspankkiraha

Keskuspankkien merkitys on setelien ja kolikkojen liikkeellelaskemisen lisäksi toimia pankkien pankkina. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka tämä ei ole ilmeistä, niin jokaisella liikepankilla on tavallaan oma rahansa, jota pankkien asiakkaat käyttävät. Kun pankkien asiakkaat maksavat rahaa toisen pankin asiakkaalle, niin pankkien on hoidettava tällaiset siirrot keskuspankin kautta keskuspankkirahalla.

Tämä myös selittää, miksi Suomessakin 1800-luvulla pankit saattoivat laskea liikkeelle omia seteleitä. Tälläkin hetkellä esimerkiksi Britanniassa seteleiden liikkeellelaskentaoikeutta on muillakin tahoilla kuin Englannin pankilla.

Nettovelan määrä. Periaatteessa, jos kaikki velka maksettaisiin pois, pitäisi kaiken rahan hävitä maailmasta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että velkaa on jopa enemmän kuin rahaa, eli vaikka kaikki raha käytettäisiin velan maksuun, jäisi osa velasta vielä maksamatta. Esimerkiksi Suomen Pankin tilastoissa tämän vuoden tammikuulla kotitalouksilla oli velkaa noin puolitoistakertainen rahamäärä talletuksiin verrattuna (kuva 5. Suomen Pankki). Sama pätee yleensä myös yrityksiin ja julkiseen sektoriin.

Keskuspankkirahan merkitys, miksi tilinsiirrot vievät aikaa.

Kun Matti ostaa uuden auton 20 000 eurolla, niin äveriäs Matti tekee sen pankkitilillään olevalla rahalla. Jos autokauppias on samassa pankissa asiakkaana ja Matti maksaa summan autokauppiaan tilille, niin asia on sillä selvä. Kun raha siirtyy pankin sisällä, niin pankin taseessa ei tapahdu muutoksia ja siirto näkyy yleensä saman tien myös saajan tilillä sekä arkena että pyhänä.

Jos kuitenkin Matti on vaikkapa S-pankin asiakas ja autokauppias on Osuuspankin asiakas, niin nyt pankkien on hoidettava keskinäinen rahasiirtonsa keskuspankkirahalla. Jos S-pankilla on runsaasti rahaa keskuspankin tilillään, niin rahasiirto hoidetaan siirtämällä tuolta tililtä 20 000 euroa Osuuspankin keskuspankissa olevalle tilille ja tämän jälkeen Osuuspankki siirtää rahat autokauppiaan tilille omassa pankissaan.

Jos ja kun paljon asiakkaita maksaisi S-pankista maksuja muiden pankkien asiakkaille, niin tällöin S-pankin pitäisi hankkia lisää keskuspankkirahaa tililleen, jotta toimintakyky säilyisi. Nämä hankinnat aiheuttavat kuluja tai vaativat vakuuksien siirtämistä keskuspankkiin. Tämä seikka estää yksittäistä pankkia myöntämästä liikaa lainoja asiakkailleen verrattuna muihin pankkeihin. Pankille voi siis tulla ongelmia jos rahaa jaetaan kovin holtittomasti ulos.

Ja jos taas kaikki pankit lisäävät lainanantoaan suunnilleen samassa suhteessa, niin keskimäärin pankkien väliset tilinsiirrot pysyvät vähäisenä ja tällöin myös kansantalous voi kasvaa tasaisesti.

Koska samana päivänä tapahtuu minkä tahansa kahden pankin välillä molempiin suuntiin rahaliikennettä runsaasti, niin tarve tehdä keskuspankin tileillä siirtoja on suhteellisen pieni verrattuna koko rahaliikenteen määrään. Käytännössä pankit tasaavat tilanteen esimerkiksi päivittäin ja juuri tämä on syy, miksi nämä digitaaliset operaatiot pankkien välillä eivät tapahdu sekunnissa, vaan vievät yleensä vähintään sen yhden pankkipäivän. Saman pankin asiakkaiden väliset tilinsiirrot tapahtuvat yleensä samantien jopa sekunneissa.

Ja vielä kerran rautalangasta. Meidän tavallisten ihmisten pankkitileillä käyttämämme raha on liikepankkirahaa. Ja toisaalta pankit tekevät keskinäiset rahansiirrot pelkästään keskuspankkirahalla. Eli aina kun siirrämme rahaa toisen pankin asiakkaalle, tai päinvastoin, niin pankit hoitavat tämän siirron keskuspankin kautta. Toki siten, että tasataan rahaliikenne päittäin ja vain erotusta siirretään keskupankkitilillä.

Jos valuutta-alueella olisi vain yksi pankki, keskuspankkia ei tarvittaisi. Tai keskuspankki olisi se yksi pankki, mikä olisi sama asia.

Kryptovaluutat

Kryptovaluutat kuten bitcoin perustuvat hajautettuihin lohkoketjuihin, joissa julkiseen ja ykstyiseen salausavaimeen perustuen muodostuu julkisia tietueketjuja, joita käytännössä ei voi väärentää. Tällöin rahat säilyvät käyttäjien ”lompakoissa” turvassa, kunnes käyttäjä päättää tehdä niille jotain.

Näihin kryptovaluuttoihin liittyy eräs mielenkiintoinen näkökohta. Bitcoin edustaa pysyväisluontoista rahaa, jonka määrä ei riipu siitä, kuinka paljon lainoille on kysyntää ja millä ehdoilla ja kuinka paljon pankit milloinkin lainoja myöntävät. Tämä avaa mielestäni uusia näkökohtia suhtautumisessa kryptovaluuttoihin. En tietenkään kehoita ketään hankkimaan bitcoineja enkä kyllä muitakaan valuuttoja kuin omalla vastuulla.

Kirjoittaja on diplomi-insinööri sekä Oulun Numismaattisen kerhon ja Suomen Numismaattisen yhdistyksen jäsen. Kirjoittaja on kiinnostunut luonnontieteistä ja yhteiskunnallisista asioista.

 

Lähteet ja lukemista:

1. Suomen Pankin verkkojulkaisu: Lyhyt johdatus rahaan, Karlo Kauko (2011)

2. Englannin pankin verkkojulkaisu: Money creation in the modern economy (2014 Q1)

3. Daron Acemoglu ja James A. Robinson: Miksi maat kaatuvat? (Terra Cognita, 2013)

4. Peter Englund: Suuren sodan vuodet (WSOY, 1996)

5. Bengt Fagerhom: Arvottomat miljoonat (Gummerus, 2015)

6. Ville Iivarinen: Raha, mitä se on ja mitä sen tulisi olla? (Into, 2015)

7. Jani Oravaisjärvi: Rahan synty (2014)

8. Yle Areena; Yle Areena 5-osainen kuunnelma: Oravannahkoja ja obligaatioita

9. http://www.suomenpankki.fi/fi/Tilastot/kuviopankki/

]]>
43 http://juhavuoriooulu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253013-raha-mita-se-on#comments Raha Velka Wed, 28 Mar 2018 19:31:24 +0000 Juha Vuorio http://juhavuoriooulu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253013-raha-mita-se-on
Nyt olisi kansanedustajille käyttöä http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251679-nyt-olisi-kansanedustajille-kayttoa <p>Asumiskustannukset ovat Suomessa tunnetusti korkeat. Olisi luullut, että kaikki viranomaiset tekevät parhaansa, jotta asumisen hinta ei nouse nykytasosta. Verottaja on kuitenkin ollut sitkeä ja on onnistunut luomaan asuntomarkkinoille asumisen hintaa nostavan verotuspommin. Tähän pommiin astuvat tuhannet suomalaiset. Ansalankaa alettiin virittämään jo vuonna 2012 ja nyt se on lauennut: ensimmäiset verotuspäätökset ja täysin turhat lisälaskut lähtevät verovelvollisille lähiviikkoina.</p><p><strong>Mistä on kysymys?</strong></p><p>Harva ostaa asuntoa käteisellä, vaan tarvitsee siihen lainarahoitusta. Viime vuosina perinteisen henkilökohtaisen pankkilainan kilpailijaksi on tullut taloyhtiön ottama laina, ns. yhtiölaina. Se on kätevä rahoitusmuoto: laina neuvotellaan taloyhtiön toimesta ja kukin osakas vastaa lainasta omalla osuudellaan.&nbsp; Tuhannet kotitaloudet ovat sitoutuneet yhtiölainoihin asuntoa ostaessaan. Sama käytäntö on putkiremonttien ja muiden isojen investointien kohdalla: taloyhtiö ottaa lainan ja kukin osakas vastaa omasta osuudestaan.</p><p>Kun asunnosta joskus luovutaan, niin myyntivoiton määrä lasketaan myyntihinnan ja hankintahinnan &nbsp;erotuksena. Syntyneestä myyntivoitosta maksetaan pääomaveroa (30-34%).</p><p>Aikaisemmin oli käytäntö, että tätä veroa määrättäessä hankintahintaan lasketaan mukaan alkuperäinen sijoitus sekä pois maksettu lainaosuus. Korkein hallinto-oikeus (KHO) on kuitenkin tehnyt marraskuussa 2016 käsittämättömän päätöksen, minkä johdosta asunto-osakkeiden myynnistä maksettavan myyntivoittoveron käsittely muuttuu.</p><p>KHO:n päätöksen mukaan pois maksettua lainaosuutta ei automaattisesti voikaan laskea mukaan hankintahintaan. Tämä yllättää monet ja tämä yllätys on kallis. Uuden päätöksen soveltaminen on aloitettu verohallinnossa ja yllätyslaskuja on jo postissa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Korkein hallinto-oikeus on tehnyt <a href="http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1478257956386.html">päätöksen</a>, jota ei arkijärjellä voi ymmärtää</strong></p><p>Siinä ei ole mitään uutta, että tuloverolain 45 &sect;:n 1 momentin mukaan omaisuuden luovutuksesta saatu voitto on &nbsp;veronalaista pääomatuloa. Se, mikä muuttui oli luovutusvoiton laskentakaava. Uuden tulkinnan mukaan lyhennettyä velkaa ei saa enää laskea osaksi hankintahintaa, mikäli taloyhtiön kirjanpidossa rahoitusvastikkeet (eli yhtiövelan lyhennykset) on kirjattu tuloslaskelmaan. Toinen vaihtoehto olisi kirjata ne taseeseen.</p><p><strong><em>Taloyhtiön kirjanpitokäytännöstä riippuen asunnon myyjälle voi tulla turha kymmenien tuhansien eurojen lisälasku &rdquo;myyntivoitosta&rdquo;, jota hän ei oikeasti ole saanut.</em></strong></p><p>Esimerkki:&nbsp; 300.000 euron arvoisessa asunnossa on ostohetkellä yhtiölainaa 210.000 euroa ja ostajan muuten rahoittamaa osuutta 90.000 euroa. Ostaessaan asunnon ostaja sitoutuu lyhentämään yhtiölainaa &rdquo;kuten omaansa&rdquo; ja maksamaan siitä aiheutuvat korot ja muut kulut. Näin tapahtuukin ja ostaja lyhentää velkaa rahoitusvastikkeen muodossa kuukausittain. Oheisessa taulukossa on osoitettu, että ongelmia saattaa olla edessä, kun asunnosta jossain vaiheessa luovutaan.</p><p>Tässä esimerkissä asunto myydään samaan hintaan, kun se oli aikanaan ostettu, eli aitoa myyntivoittoa ei synny euroakaan. Myyntivoittoveron määrä vaihtelee kuitenkin merkittävästi. Molemmissa tapauksissa asunnossa oli ostohetkellä yhtiölainaa 210.000 euroa ja myyntihetkellä asunto oli velaton eli velka oli kokonaan maksettu.</p><ul><li>Tapaus A: Myyntivoittoveron määrä on 0 &euro;.</li><li>Tapaus B: Myyntivoittoveron määrä on 70.200 euroa.</li></ul><p>Tapaus A: Taloyhtiö kirjasi kerätyt rahoitusvastikkeet taseeseen, kun taas tapauksessa B ne kirjattiin tuloslaskelmaan. Tulokseen kirjaaminen eli ns. &rdquo;tulouttaminen&rdquo; tarkoittaa sitä, että rahoitusvastikkeiden katsotaan teknisesti olevan taloyhtiön tilikauden tuloa. Oikeasti ne eivät ole tuloa, vaan pelkkä läpikulkuerä, sillä taloyhtiö lyhentää näillä varoilla yhtiölainaa pankille sovitussa aikataulussa.</p><p>Jokainen rahoitusvastiketta maksava maksaa siis asuntoonsa kuuluvaa velkaa pois. Kyse ei missään tapauksessa ole siitä, että taloyhtiö saisi tuloja osakkailta &ndash; käytännössä taloyhtiö toimii vain rahojen kokoajana ja tilittäjänä pankkiin päin.</p><p>On aika raju lopputulos, että taloyhtiön kirjauskäytännöstä johtuen toisen perheen asumiskulut nousevat 70.200&nbsp; euroa (23%).</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Miksi kirjauskäytäntöjä on kahdenlaisia?</strong></p><p>Käsitykseni mukaan tämä uusi tulouttamiskäytäntö on mieluinen malli asuntosijoittajille. Se antaa niille mahdollisuuden vähentää kuukausittain maksetut rahoitusvastikkeet saamistaan vuokratuotoista. Tämä lienee pääsyy siihen, että kirjanpitokäytäntöjä on alettu taivuttelemaan.</p><p>Taivuttelemisesta on kyse, koska tarkkaan ottaen rahoitusvastikkeita ei saisi kirjata tuloksi, kun ne eivät tosiasiallisesti sitä ole. Onkin ihme, että tilintarkastajat eivät tähän asiaan ole laajemmin puuttuneet.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ketkä tällä miinakentällä joutuvat kulkemaan?</strong></p><p>Jos asunnon omistaja asuu itse kyseisessä asunnossa yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuotta, ei hän joudu maksamaan myyntivoitosta veroa lainkaan, joten on ihan sama miten kirjaukset on tehty. Häntä tämä asia ei siis koske. Jokaisen kannattaa varmaan kuitenkin toivoa, että ei tule avioeroa tai jotain muuta syytä, mikä pakottaisi myymään asunnon ennen tuota kahden vuoden määräaikaa.</p><p>Jos omistaa asunnon taloyhtiöstä, jossa rahoitusvastikkeet tuloutetaan, eikä itse asu vakituisesti tuossa asunnossa, niin maksetut rahoitusvastikkeet haihtuvat savuna ilmaan. Velka tietysti tulee lyhennettyä, mutta maksettua summaa ei saa laskea mukaan hankintahintaan, vaan niistä maksetaan aikanaan asunnosta luovuttaessa valtiolle &rdquo;myyntivoittoveroa&rdquo;. Käytännössä siis maksetaan ensin velka pois ja sitten vielä pääomaveron muodossa lisälaskua valtiolle. Mitään vastinetta tuosta tilityksestä ei saa.</p><p>Tässä tilanteessa ovat esimerkiksi omaan käyttöönsä kakkosasunnon ostaneet henkilöt. He eivät saa kohteesta vuokratuottoja, maksavat yhtiövelkaa kuukausittain ja lopulta huomaavat että he eivät saa lisätä maksamaansa velkaosuutta hankintahintaan. Melkoisia &rdquo;myyntivoittoja&rdquo; on tiedossa. Kannattaisi varmaan kakkosasunnon sijaan asua vaikka hotellissa.</p><p>Sijoittajien tilanne on helpoin. He voivat vähentää rahoitusvastikkeet vuokratuotoista, mutta heidänkin on hyvä ymmärtää, että kokonaistuotto heikkenee, kun asunnosta joskus luopuu. Silloin tulee maksettavaksi myyntivoittovero eikä hankintahintaan saa lisätä maksetun velan osuutta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Oikeustaju on koetuksella</strong></p><p>Mielestäni KHO:n päätös on sellainen, että sitä ei olisi koskaan pitänyt tehdä. Varmasti teknisesti löytyy perustelut, mutta asiallisesti niitä ei ole. Oikeustaju on koetuksella, kun lain tulkitsijat eivät uskalla katsoa asian todellista tilaa, vaan menevät teknisen pilkunviilauksen puolelle.</p><p>KHO:n päätöksestä ei voi valittaa. Verohallinnon on laitettava se toimeen nyt kun vuoden 2017 verotusta valmistellaan. Kysyin verhohallinnosta perusteluita tälle päätökselle ja pari virkamiestä totesi minulle, että heistäkin tuntuu todella pahalta toteuttaa tätä päätöstä käytännössä. Arkijärkisiä perusteluita ei löydy. Asioita ei ole mietitty ihan loppuun asti ja tuloksena on paljon harmia ja isoja laskuja ihan tavallisille kotitalouksille.</p><p>Oikeustaju on myös koetuksella, kun käy läpi ne vaiheet, jonka lopputuloksena tämä KHO:n kiistanalainen päätös on syntynyt.</p><ul><li>Vuonna 2012 eräs kansalainen valitti myyntivoittoverotusta koskevasta päätöksestä. Siinä verottaja oli katsonut, että luovutusvoittoa laskettaessa hankintahintaan ei voinut sisällyttää maksettuja yhtiölainaosuuksia.</li><li>Verotuksen oikaisulautakunta hyväksyi kansalaisen tekemän valituksen. Maksetut yhtiölainaosuudet sai sittenkin laskea mukaan hankintahintaan.</li><li>Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö (eli käytännössä verottaja itse) ei tätä sulattanut ja valitti oikaisulautakunnan päätöksestä hallinto-oikeuteen.</li><li>Vuonna 2015 hallinto-oikeus hylkäsi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen. Hallinto-oikeus oli Verotuksen oikaisulautakunnan kanssa samaa mieltä ja totesi, että yhtiölainaosuus on osa osakkeiden hankintamenoa.</li><li>Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö ei vieläkään sulattanut tätä asiaa, vaan haki valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Se vaati alkuperäistä päätöstä palautettavaksi ja perusteli sitä mm. seuraavasti:</li></ul><p><em>Jos rahoitusvastike on luettu asunto-osakeyhtiön kirjanpidossa tulosvaikutteiseksi eräksi, kysymys ei ole osakkeenomistajan suorittamasta pääomasijoituksesta yhtiöön eikä suoritettu määrä siten lisää osakkeiden hankintamenoa.</em></p><ul><li>Marraskuussa 2016 korkein hallinto-oikeus hyväksyi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen. Tuloutettuja yhtiölainaosuuksia ei saa lisätä hankintahintaan luovutusvoiton verotusta määrättäessä.</li></ul><p>Perustelu on tekninen ja olisi mukava kuulla, mitä verottaja tai KHO ajattelee osakkeenomistajan maksujen pankille sitten olevan, jos ne pelkästä kirjaamiskäytännöstä johtuen eivät olekaan asunnon hankintaan liittyviä kulueriä. Olisi myös tärkeä kuulla, mikä on se yhteiskunnallinen etu, jota tällä verottajan ajattelumallilla ajetaan.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kansanedustajia tarvitaan nyt apuun</strong></p><p>Verottaja on nyt omasta halustaan pakotettu toimimaan KHO:n päätöksen mukaisesti. Toivon, että kansanedustajat perehtyvät tähän asiaan ja huomaavat siinä olevat valuviat ja ryhtyvät pikaisesti lainsäädännöllisiin toimiin asian korjaamiseksi. Millään muulla tavalla tästä ei päästä eteenpäin.&nbsp;</p><p>Tukitoimenpiteenä toivon, että kirjanpitolautakunta antaa ohjeistuksen taloyhtiöille siitä, millä edellytyksillä tapahtumia voidaan kirjata tilikauden tuloksi. Aika pian huomattaisiin, että pankille kuuluvat läpivirtauserät eivät ole aidosti tilikaudelle kuuluvaa tulosta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Asumiskustannukset ovat Suomessa tunnetusti korkeat. Olisi luullut, että kaikki viranomaiset tekevät parhaansa, jotta asumisen hinta ei nouse nykytasosta. Verottaja on kuitenkin ollut sitkeä ja on onnistunut luomaan asuntomarkkinoille asumisen hintaa nostavan verotuspommin. Tähän pommiin astuvat tuhannet suomalaiset. Ansalankaa alettiin virittämään jo vuonna 2012 ja nyt se on lauennut: ensimmäiset verotuspäätökset ja täysin turhat lisälaskut lähtevät verovelvollisille lähiviikkoina.

Mistä on kysymys?

Harva ostaa asuntoa käteisellä, vaan tarvitsee siihen lainarahoitusta. Viime vuosina perinteisen henkilökohtaisen pankkilainan kilpailijaksi on tullut taloyhtiön ottama laina, ns. yhtiölaina. Se on kätevä rahoitusmuoto: laina neuvotellaan taloyhtiön toimesta ja kukin osakas vastaa lainasta omalla osuudellaan.  Tuhannet kotitaloudet ovat sitoutuneet yhtiölainoihin asuntoa ostaessaan. Sama käytäntö on putkiremonttien ja muiden isojen investointien kohdalla: taloyhtiö ottaa lainan ja kukin osakas vastaa omasta osuudestaan.

Kun asunnosta joskus luovutaan, niin myyntivoiton määrä lasketaan myyntihinnan ja hankintahinnan  erotuksena. Syntyneestä myyntivoitosta maksetaan pääomaveroa (30-34%).

Aikaisemmin oli käytäntö, että tätä veroa määrättäessä hankintahintaan lasketaan mukaan alkuperäinen sijoitus sekä pois maksettu lainaosuus. Korkein hallinto-oikeus (KHO) on kuitenkin tehnyt marraskuussa 2016 käsittämättömän päätöksen, minkä johdosta asunto-osakkeiden myynnistä maksettavan myyntivoittoveron käsittely muuttuu.

KHO:n päätöksen mukaan pois maksettua lainaosuutta ei automaattisesti voikaan laskea mukaan hankintahintaan. Tämä yllättää monet ja tämä yllätys on kallis. Uuden päätöksen soveltaminen on aloitettu verohallinnossa ja yllätyslaskuja on jo postissa.

 

Korkein hallinto-oikeus on tehnyt päätöksen, jota ei arkijärjellä voi ymmärtää

Siinä ei ole mitään uutta, että tuloverolain 45 §:n 1 momentin mukaan omaisuuden luovutuksesta saatu voitto on  veronalaista pääomatuloa. Se, mikä muuttui oli luovutusvoiton laskentakaava. Uuden tulkinnan mukaan lyhennettyä velkaa ei saa enää laskea osaksi hankintahintaa, mikäli taloyhtiön kirjanpidossa rahoitusvastikkeet (eli yhtiövelan lyhennykset) on kirjattu tuloslaskelmaan. Toinen vaihtoehto olisi kirjata ne taseeseen.

Taloyhtiön kirjanpitokäytännöstä riippuen asunnon myyjälle voi tulla turha kymmenien tuhansien eurojen lisälasku ”myyntivoitosta”, jota hän ei oikeasti ole saanut.

Esimerkki:  300.000 euron arvoisessa asunnossa on ostohetkellä yhtiölainaa 210.000 euroa ja ostajan muuten rahoittamaa osuutta 90.000 euroa. Ostaessaan asunnon ostaja sitoutuu lyhentämään yhtiölainaa ”kuten omaansa” ja maksamaan siitä aiheutuvat korot ja muut kulut. Näin tapahtuukin ja ostaja lyhentää velkaa rahoitusvastikkeen muodossa kuukausittain. Oheisessa taulukossa on osoitettu, että ongelmia saattaa olla edessä, kun asunnosta jossain vaiheessa luovutaan.

Tässä esimerkissä asunto myydään samaan hintaan, kun se oli aikanaan ostettu, eli aitoa myyntivoittoa ei synny euroakaan. Myyntivoittoveron määrä vaihtelee kuitenkin merkittävästi. Molemmissa tapauksissa asunnossa oli ostohetkellä yhtiölainaa 210.000 euroa ja myyntihetkellä asunto oli velaton eli velka oli kokonaan maksettu.

  • Tapaus A: Myyntivoittoveron määrä on 0 €.
  • Tapaus B: Myyntivoittoveron määrä on 70.200 euroa.

Tapaus A: Taloyhtiö kirjasi kerätyt rahoitusvastikkeet taseeseen, kun taas tapauksessa B ne kirjattiin tuloslaskelmaan. Tulokseen kirjaaminen eli ns. ”tulouttaminen” tarkoittaa sitä, että rahoitusvastikkeiden katsotaan teknisesti olevan taloyhtiön tilikauden tuloa. Oikeasti ne eivät ole tuloa, vaan pelkkä läpikulkuerä, sillä taloyhtiö lyhentää näillä varoilla yhtiölainaa pankille sovitussa aikataulussa.

Jokainen rahoitusvastiketta maksava maksaa siis asuntoonsa kuuluvaa velkaa pois. Kyse ei missään tapauksessa ole siitä, että taloyhtiö saisi tuloja osakkailta – käytännössä taloyhtiö toimii vain rahojen kokoajana ja tilittäjänä pankkiin päin.

On aika raju lopputulos, että taloyhtiön kirjauskäytännöstä johtuen toisen perheen asumiskulut nousevat 70.200  euroa (23%).

 

Miksi kirjauskäytäntöjä on kahdenlaisia?

Käsitykseni mukaan tämä uusi tulouttamiskäytäntö on mieluinen malli asuntosijoittajille. Se antaa niille mahdollisuuden vähentää kuukausittain maksetut rahoitusvastikkeet saamistaan vuokratuotoista. Tämä lienee pääsyy siihen, että kirjanpitokäytäntöjä on alettu taivuttelemaan.

Taivuttelemisesta on kyse, koska tarkkaan ottaen rahoitusvastikkeita ei saisi kirjata tuloksi, kun ne eivät tosiasiallisesti sitä ole. Onkin ihme, että tilintarkastajat eivät tähän asiaan ole laajemmin puuttuneet.

 

Ketkä tällä miinakentällä joutuvat kulkemaan?

Jos asunnon omistaja asuu itse kyseisessä asunnossa yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuotta, ei hän joudu maksamaan myyntivoitosta veroa lainkaan, joten on ihan sama miten kirjaukset on tehty. Häntä tämä asia ei siis koske. Jokaisen kannattaa varmaan kuitenkin toivoa, että ei tule avioeroa tai jotain muuta syytä, mikä pakottaisi myymään asunnon ennen tuota kahden vuoden määräaikaa.

Jos omistaa asunnon taloyhtiöstä, jossa rahoitusvastikkeet tuloutetaan, eikä itse asu vakituisesti tuossa asunnossa, niin maksetut rahoitusvastikkeet haihtuvat savuna ilmaan. Velka tietysti tulee lyhennettyä, mutta maksettua summaa ei saa laskea mukaan hankintahintaan, vaan niistä maksetaan aikanaan asunnosta luovuttaessa valtiolle ”myyntivoittoveroa”. Käytännössä siis maksetaan ensin velka pois ja sitten vielä pääomaveron muodossa lisälaskua valtiolle. Mitään vastinetta tuosta tilityksestä ei saa.

Tässä tilanteessa ovat esimerkiksi omaan käyttöönsä kakkosasunnon ostaneet henkilöt. He eivät saa kohteesta vuokratuottoja, maksavat yhtiövelkaa kuukausittain ja lopulta huomaavat että he eivät saa lisätä maksamaansa velkaosuutta hankintahintaan. Melkoisia ”myyntivoittoja” on tiedossa. Kannattaisi varmaan kakkosasunnon sijaan asua vaikka hotellissa.

Sijoittajien tilanne on helpoin. He voivat vähentää rahoitusvastikkeet vuokratuotoista, mutta heidänkin on hyvä ymmärtää, että kokonaistuotto heikkenee, kun asunnosta joskus luopuu. Silloin tulee maksettavaksi myyntivoittovero eikä hankintahintaan saa lisätä maksetun velan osuutta.

 

Oikeustaju on koetuksella

Mielestäni KHO:n päätös on sellainen, että sitä ei olisi koskaan pitänyt tehdä. Varmasti teknisesti löytyy perustelut, mutta asiallisesti niitä ei ole. Oikeustaju on koetuksella, kun lain tulkitsijat eivät uskalla katsoa asian todellista tilaa, vaan menevät teknisen pilkunviilauksen puolelle.

KHO:n päätöksestä ei voi valittaa. Verohallinnon on laitettava se toimeen nyt kun vuoden 2017 verotusta valmistellaan. Kysyin verhohallinnosta perusteluita tälle päätökselle ja pari virkamiestä totesi minulle, että heistäkin tuntuu todella pahalta toteuttaa tätä päätöstä käytännössä. Arkijärkisiä perusteluita ei löydy. Asioita ei ole mietitty ihan loppuun asti ja tuloksena on paljon harmia ja isoja laskuja ihan tavallisille kotitalouksille.

Oikeustaju on myös koetuksella, kun käy läpi ne vaiheet, jonka lopputuloksena tämä KHO:n kiistanalainen päätös on syntynyt.

  • Vuonna 2012 eräs kansalainen valitti myyntivoittoverotusta koskevasta päätöksestä. Siinä verottaja oli katsonut, että luovutusvoittoa laskettaessa hankintahintaan ei voinut sisällyttää maksettuja yhtiölainaosuuksia.
  • Verotuksen oikaisulautakunta hyväksyi kansalaisen tekemän valituksen. Maksetut yhtiölainaosuudet sai sittenkin laskea mukaan hankintahintaan.
  • Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö (eli käytännössä verottaja itse) ei tätä sulattanut ja valitti oikaisulautakunnan päätöksestä hallinto-oikeuteen.
  • Vuonna 2015 hallinto-oikeus hylkäsi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen. Hallinto-oikeus oli Verotuksen oikaisulautakunnan kanssa samaa mieltä ja totesi, että yhtiölainaosuus on osa osakkeiden hankintamenoa.
  • Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö ei vieläkään sulattanut tätä asiaa, vaan haki valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Se vaati alkuperäistä päätöstä palautettavaksi ja perusteli sitä mm. seuraavasti:

Jos rahoitusvastike on luettu asunto-osakeyhtiön kirjanpidossa tulosvaikutteiseksi eräksi, kysymys ei ole osakkeenomistajan suorittamasta pääomasijoituksesta yhtiöön eikä suoritettu määrä siten lisää osakkeiden hankintamenoa.

  • Marraskuussa 2016 korkein hallinto-oikeus hyväksyi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen. Tuloutettuja yhtiölainaosuuksia ei saa lisätä hankintahintaan luovutusvoiton verotusta määrättäessä.

Perustelu on tekninen ja olisi mukava kuulla, mitä verottaja tai KHO ajattelee osakkeenomistajan maksujen pankille sitten olevan, jos ne pelkästä kirjaamiskäytännöstä johtuen eivät olekaan asunnon hankintaan liittyviä kulueriä. Olisi myös tärkeä kuulla, mikä on se yhteiskunnallinen etu, jota tällä verottajan ajattelumallilla ajetaan.

 

Kansanedustajia tarvitaan nyt apuun

Verottaja on nyt omasta halustaan pakotettu toimimaan KHO:n päätöksen mukaisesti. Toivon, että kansanedustajat perehtyvät tähän asiaan ja huomaavat siinä olevat valuviat ja ryhtyvät pikaisesti lainsäädännöllisiin toimiin asian korjaamiseksi. Millään muulla tavalla tästä ei päästä eteenpäin. 

Tukitoimenpiteenä toivon, että kirjanpitolautakunta antaa ohjeistuksen taloyhtiöille siitä, millä edellytyksillä tapahtumia voidaan kirjata tilikauden tuloksi. Aika pian huomattaisiin, että pankille kuuluvat läpivirtauserät eivät ole aidosti tilikaudelle kuuluvaa tulosta.

]]>
7 http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251679-nyt-olisi-kansanedustajille-kayttoa#comments Kotimaa Asuminen Raha Taloyhtiö Yhtiölaina Fri, 02 Mar 2018 17:42:31 +0000 Minna Isoaho http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251679-nyt-olisi-kansanedustajille-kayttoa
Ratkaisua leipäjonojen sietämättömään keveyteen. http://pontusjankristiansderblom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250827-leipajonojen-sietamaton-keveys Olen usein tuonut blogissani esiin leipäjonoja, ne kun on minunkin sydämmellä kuten Presidentin ja päättäjen myös( Hyvää näytelmää kuitenkin vain) Nyt on ehdotettu leipäjonojen piilottamista silmistä pois ja tilalle kirkkojen tarjoamaa yhteismuonitusta. Sikäli aivan varteenotetta lisä tähän systeemiin köyhien ja vähävaraisien auttamiseksi, mutta kyseenalaistan mallin kuitenkin kun se ei ole ratkaisu ongelmaan. Olen itse käynyt tutkimassa näitä, ja siellä on silmäni avautuneet. Tuolla käy aivan tavallisia ihmisiä, eläkeläisiä, yksinhuoltajia, työssäkäyviä pienipalkkaisia ja jopa perheitä lapsien kanssa, hätää on siis montaa muotoa. Tähän perustuen en usko tuon yhteisruokailun olevan ratkaisu tähän. Ensinnäkin kuinka moni niihin lähtisi naamaansa näyttämään koko perheen kera, saatikkaan että yksi ruoka päivässä ei ole riittävä.Ruokajonoissa saa kassillisen, joissain jopa kaksi kassia hyviä ja ravitsevia perustarpeita joista voi itse kotonaan valmistaa ravintoa perheelleen, ta vaikka vain itselle.Tuo esimerkkipaikka on täällä lahdessa ja pyysinkin pitäjää kirjoittamaan puheen tuonne leipäjonotilaisuuteen taannoin, tekniikka petti ja en kyennyt sitä tuolla lukemaan. Toimitin sen kuitenkin Eduskuntaan ja toivottavasti aiheuttaa toimia. Lisäksi minulla on idea näiden tukemiseksi ja laitan tästä vielä kirjelmän tänään Presidentille, toivottavasti hän tarttuu asiaan ja puoltaa sitä.<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 0 http://pontusjankristiansderblom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250827-leipajonojen-sietamaton-keveys#comments Eliitti köyhyys Leipäjonot Raha Mon, 12 Feb 2018 07:48:05 +0000 Pontus Söderblom http://pontusjankristiansderblom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250827-leipajonojen-sietamaton-keveys Pörssikurssien nousu ja tulossa oleva lasku http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250595-porssikurssien-nousu-ja-tulossa-oleva-lasku <p>Mikä menee ylös tulee myös alas, sanoo ns. Galbaithin laki, jonka minä olen sen yleispätevyyden peusteella Galbraithin laiksi nimennyt. Siihen sisältyy myös pörssiromahduksen mahdollisuus.</p><p>&nbsp;</p><p>Käynnissä on maailman kaikkien aikojen suurin pyramidihuijaus: bitcoin-nimisen nettirahan liikkeellelasku. Sen määrää kasvatetaan kymmenen minuutin välein, ja vanhasta rahasta synnytettävän uuden rahan saajat ratkaistaan arpomalla.</p><p>&nbsp;</p><p>Pyramidihuijauksen tästä rahan tuotantomuodosta tekee se, että järjestelmästä hyötyvät eniten ne, jotka ovat olleet mukana sen alusta alkaen.</p><p>&nbsp;</p><p>On totuttu ajatukseen, että rahan määrän hallitsematon kasvu johtaa reaalitaloudessa inflaatioon: rahan arvon huononemiseen niin että enemmällä rahalla saa vähemmän.</p><p>&nbsp;</p><p>Bitcoineilla ei tehdä rahapolitiikkaa eikä taistella inlaatiota vastaan. Niiden määrä lisääntyy joka kymmenes minuutti, satoi tai paistoi.</p><p>&nbsp;</p><p>Rahapolitiikkaa tehdään julkiseen valtaan kuuluvissa mutta poliitikkojen tahdosta riippumattomissa keskuspankeissa. Ne vaikuttavat sekä liikkeellä olevan rahan määrään että sen hintaan (korkoon), mutta ne eivät yksin päätä kummastakaan, eivät rahan määrästä, eivät rahan hinnasta. Keskuspankit toimivat markkinoilla yksityisten pankkien kautta. Pankit ovat markkinavoimia, jotka kykenevät luomaan uutta rahaa tyhjästä siinä missä keskuspankitkin.</p><p>&nbsp;</p><p>Tunnettu taloustieteilijä John Kenneth Galbraith ilmaisi asian yksiselitteisesti: &rdquo;Prosessi, jolla <em>pankit luovat rahaa,</em> on niin yksinkertainen, että ihmismieli hylkii sitä.&rdquo; (Galbraith ei koskaan saanut Ruotsin keskuspankin jakamaa Nobelin muistopalkintoa siitä syystä, että hän kirjoitti taloustieteestä liian ymmärrettävästi ja kansanomaisesti.)</p><p>&nbsp;</p><p>Ihmismieli hylkii sitä ajatusta, että kaikki keskuspankkien ja kaikki yksityisten pankkien luoma raha on itseisarvoltaan arvotonta. Paperirahalla sen paremmin kuin bittirahallakaan ei ole mitään &ndash; kokonaisuuden näkökulmasta mitättömän pientä kultamäärää lukuun ottamatta &ndash; reaalimaailman vakuutta tai katetta.</p><p>&nbsp;</p><p>Itse asiassa kaikki maailmassa liikuteltava raha on yhtä vellovalla pohjalla kuin ovat ne noin 2000 valtioiden vallan ulottumattomissa olevaa kryptovaluuttaakin, joiden mannekiinina on viime aikoina ollut paljon esillä bitcoin, varalla ethereum.</p><p>&nbsp;</p><p>Bitcoin-kauppiaat ovat oikeassa, kun he sanovat, että rahan vakuudettomuus ei ole kelvollinen näkökohta privaattirahan käyttöönottoa vastaan; onhan myös kansalliset valuutat luotu tyhjästä ilman vakuuksia kansalaisten saada pankeista omansa pois, jos suuri joukko tallettajia on niitä samaan aikaan pois ottamassa. EU:n talletussuojakin on pelkkä uskon asia, eivätkä kaikki jäsenmaat ole valmiita korvaamaan keinottelupankkien romahdusten menetyksiä toisten maiden tallettajille.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun ihmiskunta ei voi jättää rahankierron ylläpitoa arpajaisten varaan, rahaa pitää tyhjästä tuottaa mutta julkisesti. Niin kauan kuin ihmismieli hylkii sen nykyistä tuotantotapaa, valtion raha (ja maailman ainoa valtioton raha euro) kelpaa valtion sisässä maksuvälineeksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Sen sijaan arvon säilyttämisen roolissa keskuspankkien ja yksityisten pankkien rahasymbioosi tuottaa maailmaan ongelman, jota olemme taas todistamassa pörssimarkkinoilla.</p><p>&nbsp;</p><p>Keskuspankit ovat bittielvyttäneet taloutta laskemalla liikkeelle uutta tyhjästä luotua rahaa biljoonien dollareiden ja biljoonien eurojen arvosta (biljoonassa on 12 nollaa). Se on annettu ensin yksityisille pankeille, jotka ovat myyneet sen edelleen velkaantneille valtoille ja finanssikapitalismin muodon saaneen systeemin ikiliikkujille: sijoittajille. Suomen valtuin velasta jo yli 20 prosentttia on tätä Euroopan keskuspankin bittielvytysrahaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun uutta reaalitalouden arvonlisäystä ei ole tapahtunut vastaavassa määrin, sama reaaliomaisuus on jakautunut osakkeiden omistuksen perusteella entistä isomman rahamäärän mukaan. Se on ajanut pörssikursseja ylös Sen ohella pankit ovat tuottaneet kokonaan uudenlaisia reaalisia ja virtuaalisia finanssituotteita myytäväksi paitsi toisilleen myös sijoittajille, ja raha on käynyt kaupaksi tuottamatta reaalitalouteen inflaatiota.</p><p>&nbsp;</p><p>Harjoitetun politiikan arvioinnissa ei porvarillisesta kansantaloustieteestä ole ihmiskunnalle minkäänlaista apua. Siinä ei nimittäin tunneta käsitettä finanssitalouden inflaatio, joka kuvaisi pörssikurssien holtitonta nousua ja sitä kautta tapahtuvaa pääomamarkkinoiden ja reaalitalouden arvojen eriytymistä.</p><p>&nbsp;</p><p>Niinpä keskuspankit ovat jatkaneet rahan luomista tyhjästä ja ajaneet kansantaloutensa tilanteeseen, josta ne eivät nyt pääse vaurioitta ulos. On nimittäin niin, että keskuspankit eivät tiedä, miten tämä arvoton raha kerätään markkinoilta pois.</p><p>&nbsp;</p><p>Sitä, mitä näissä ympyröissä rupeaa pikku hiljaa tapahtumaan, ei ennusteta porvarillisen kansantaloustieteen ennustemenetelmin, sillä niissä ei oteta huomioon - saati pyritä torjumaan - finanssitalouden kehitystä ja siihen liittynyttä ja liittyvää pääomamarkkinoiden inflaatiota. Pääomamarkkinoiden inflaatioteorian puuttuminen on poliittinen kysymys ja kuvaa taloustieteilijöiden luokka-asemoitumista.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Myrkky on nyt joka tapauksessa markkinoille jaettu ja se on pohjaan saakka nautittu. Siitä lisää ensi viikolla ulostulevassa kirjassani &rdquo;Rauhan ja rahan geopolitiikka&rdquo; (Into-kustannus).</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mikä menee ylös tulee myös alas, sanoo ns. Galbaithin laki, jonka minä olen sen yleispätevyyden peusteella Galbraithin laiksi nimennyt. Siihen sisältyy myös pörssiromahduksen mahdollisuus.

 

Käynnissä on maailman kaikkien aikojen suurin pyramidihuijaus: bitcoin-nimisen nettirahan liikkeellelasku. Sen määrää kasvatetaan kymmenen minuutin välein, ja vanhasta rahasta synnytettävän uuden rahan saajat ratkaistaan arpomalla.

 

Pyramidihuijauksen tästä rahan tuotantomuodosta tekee se, että järjestelmästä hyötyvät eniten ne, jotka ovat olleet mukana sen alusta alkaen.

 

On totuttu ajatukseen, että rahan määrän hallitsematon kasvu johtaa reaalitaloudessa inflaatioon: rahan arvon huononemiseen niin että enemmällä rahalla saa vähemmän.

 

Bitcoineilla ei tehdä rahapolitiikkaa eikä taistella inlaatiota vastaan. Niiden määrä lisääntyy joka kymmenes minuutti, satoi tai paistoi.

 

Rahapolitiikkaa tehdään julkiseen valtaan kuuluvissa mutta poliitikkojen tahdosta riippumattomissa keskuspankeissa. Ne vaikuttavat sekä liikkeellä olevan rahan määrään että sen hintaan (korkoon), mutta ne eivät yksin päätä kummastakaan, eivät rahan määrästä, eivät rahan hinnasta. Keskuspankit toimivat markkinoilla yksityisten pankkien kautta. Pankit ovat markkinavoimia, jotka kykenevät luomaan uutta rahaa tyhjästä siinä missä keskuspankitkin.

 

Tunnettu taloustieteilijä John Kenneth Galbraith ilmaisi asian yksiselitteisesti: ”Prosessi, jolla pankit luovat rahaa, on niin yksinkertainen, että ihmismieli hylkii sitä.” (Galbraith ei koskaan saanut Ruotsin keskuspankin jakamaa Nobelin muistopalkintoa siitä syystä, että hän kirjoitti taloustieteestä liian ymmärrettävästi ja kansanomaisesti.)

 

Ihmismieli hylkii sitä ajatusta, että kaikki keskuspankkien ja kaikki yksityisten pankkien luoma raha on itseisarvoltaan arvotonta. Paperirahalla sen paremmin kuin bittirahallakaan ei ole mitään – kokonaisuuden näkökulmasta mitättömän pientä kultamäärää lukuun ottamatta – reaalimaailman vakuutta tai katetta.

 

Itse asiassa kaikki maailmassa liikuteltava raha on yhtä vellovalla pohjalla kuin ovat ne noin 2000 valtioiden vallan ulottumattomissa olevaa kryptovaluuttaakin, joiden mannekiinina on viime aikoina ollut paljon esillä bitcoin, varalla ethereum.

 

Bitcoin-kauppiaat ovat oikeassa, kun he sanovat, että rahan vakuudettomuus ei ole kelvollinen näkökohta privaattirahan käyttöönottoa vastaan; onhan myös kansalliset valuutat luotu tyhjästä ilman vakuuksia kansalaisten saada pankeista omansa pois, jos suuri joukko tallettajia on niitä samaan aikaan pois ottamassa. EU:n talletussuojakin on pelkkä uskon asia, eivätkä kaikki jäsenmaat ole valmiita korvaamaan keinottelupankkien romahdusten menetyksiä toisten maiden tallettajille.

 

Kun ihmiskunta ei voi jättää rahankierron ylläpitoa arpajaisten varaan, rahaa pitää tyhjästä tuottaa mutta julkisesti. Niin kauan kuin ihmismieli hylkii sen nykyistä tuotantotapaa, valtion raha (ja maailman ainoa valtioton raha euro) kelpaa valtion sisässä maksuvälineeksi.

 

Sen sijaan arvon säilyttämisen roolissa keskuspankkien ja yksityisten pankkien rahasymbioosi tuottaa maailmaan ongelman, jota olemme taas todistamassa pörssimarkkinoilla.

 

Keskuspankit ovat bittielvyttäneet taloutta laskemalla liikkeelle uutta tyhjästä luotua rahaa biljoonien dollareiden ja biljoonien eurojen arvosta (biljoonassa on 12 nollaa). Se on annettu ensin yksityisille pankeille, jotka ovat myyneet sen edelleen velkaantneille valtoille ja finanssikapitalismin muodon saaneen systeemin ikiliikkujille: sijoittajille. Suomen valtuin velasta jo yli 20 prosentttia on tätä Euroopan keskuspankin bittielvytysrahaa.

 

Kun uutta reaalitalouden arvonlisäystä ei ole tapahtunut vastaavassa määrin, sama reaaliomaisuus on jakautunut osakkeiden omistuksen perusteella entistä isomman rahamäärän mukaan. Se on ajanut pörssikursseja ylös Sen ohella pankit ovat tuottaneet kokonaan uudenlaisia reaalisia ja virtuaalisia finanssituotteita myytäväksi paitsi toisilleen myös sijoittajille, ja raha on käynyt kaupaksi tuottamatta reaalitalouteen inflaatiota.

 

Harjoitetun politiikan arvioinnissa ei porvarillisesta kansantaloustieteestä ole ihmiskunnalle minkäänlaista apua. Siinä ei nimittäin tunneta käsitettä finanssitalouden inflaatio, joka kuvaisi pörssikurssien holtitonta nousua ja sitä kautta tapahtuvaa pääomamarkkinoiden ja reaalitalouden arvojen eriytymistä.

 

Niinpä keskuspankit ovat jatkaneet rahan luomista tyhjästä ja ajaneet kansantaloutensa tilanteeseen, josta ne eivät nyt pääse vaurioitta ulos. On nimittäin niin, että keskuspankit eivät tiedä, miten tämä arvoton raha kerätään markkinoilta pois.

 

Sitä, mitä näissä ympyröissä rupeaa pikku hiljaa tapahtumaan, ei ennusteta porvarillisen kansantaloustieteen ennustemenetelmin, sillä niissä ei oteta huomioon - saati pyritä torjumaan - finanssitalouden kehitystä ja siihen liittynyttä ja liittyvää pääomamarkkinoiden inflaatiota. Pääomamarkkinoiden inflaatioteorian puuttuminen on poliittinen kysymys ja kuvaa taloustieteilijöiden luokka-asemoitumista. 

 

Myrkky on nyt joka tapauksessa markkinoille jaettu ja se on pohjaan saakka nautittu. Siitä lisää ensi viikolla ulostulevassa kirjassani ”Rauhan ja rahan geopolitiikka” (Into-kustannus).

 

 

]]>
51 http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250595-porssikurssien-nousu-ja-tulossa-oleva-lasku#comments Inflaatio Pörssi Raha Wed, 07 Feb 2018 09:20:14 +0000 Esko Seppänen http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250595-porssikurssien-nousu-ja-tulossa-oleva-lasku
SS joukkojen varustajat http://kajgran.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250096-ss-joukkojen-varustajat <p>Kun Suomea vaaditaan tutkimaan juutalaisvainoja, niin kohtuudella pitäisi vaatia Ruotsilta selvitys maan vaikutuksesta maailmansotaan. 1930 - 1940-luvuilla SKF valmisti 80 % maailmassa myytävistä kuulalaakereista ja niiden tuotannosta meni 60 % Natsi-Saksan varusteluun. Ilman kuulalaakereita ei pyöri yksikään kone, vaan niitä tarvittiin tankkeihin, moottoripyöriin, autoihin ja lentokoneisiin.</p><p>SKF:n yhteistyö meni jopa niin pitkälle, että Schweinfurtin tehdas perustettiin noina aikoina. Taustavaikuttajina oli luonnollisesti Wall..</p><p>Boforsin merkityksestä Natsi-Saksan varusteluun voidaan vain arvailla .. No se rahasta ja puolueettomuudesta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun Suomea vaaditaan tutkimaan juutalaisvainoja, niin kohtuudella pitäisi vaatia Ruotsilta selvitys maan vaikutuksesta maailmansotaan. 1930 - 1940-luvuilla SKF valmisti 80 % maailmassa myytävistä kuulalaakereista ja niiden tuotannosta meni 60 % Natsi-Saksan varusteluun. Ilman kuulalaakereita ei pyöri yksikään kone, vaan niitä tarvittiin tankkeihin, moottoripyöriin, autoihin ja lentokoneisiin.

SKF:n yhteistyö meni jopa niin pitkälle, että Schweinfurtin tehdas perustettiin noina aikoina. Taustavaikuttajina oli luonnollisesti Wall..

Boforsin merkityksestä Natsi-Saksan varusteluun voidaan vain arvailla .. No se rahasta ja puolueettomuudesta.

]]>
6 http://kajgran.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250096-ss-joukkojen-varustajat#comments 2. maailmansota Raha Tue, 30 Jan 2018 10:36:37 +0000 Kaj Granlund http://kajgran.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250096-ss-joukkojen-varustajat
Kansa köyhtyy ja rikkaat porskuttavat http://kajgran.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248053-kansa-koyhtyy-ja-rikkaat-porskuttavat <p>Päydälleni tipahti tekemästäni nettiostoksesta erään rahoitusyhtiön sopimus, jossa ilmoitettiin , että voin maksaa ostokseni sitten kun minulla on rahaa. Minulla on aina sen verran rahaa, että sen minkä ostan myös maksan saman tien - ja tämän myös maksoin.</p><p>Huomioni kiinnittyi sopimustekstiin. Laskun summa oli 3071,54 euroa ja jos panttaisin maksamista vuoden, maksaisin 27,65 % todellista vuosikorkoa. Vuoden Euribor oli 20.12 n. -0,188, joten raha ei maasamme ole kallista.</p><p>Koska kyseinen rahoitusyhtiö porskuttaa ja voi hyvin, niin maastamme ilmeisesti löytyy sekä rutiköyhiä että rutityhmiä, jotka suostuvat maksamaan lainoistaan tällaisia korkoja.</p><p>Mitä me tästä opimme? Niin kauan kuin tällaisia rahoitusyhtiöitä ruokitaan huippukoroilla markkinoilla, niin kauan ei maassamme kannata puhua rikkaista ja köyhistä vaan viisaista ja tyhmistä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Päydälleni tipahti tekemästäni nettiostoksesta erään rahoitusyhtiön sopimus, jossa ilmoitettiin , että voin maksaa ostokseni sitten kun minulla on rahaa. Minulla on aina sen verran rahaa, että sen minkä ostan myös maksan saman tien - ja tämän myös maksoin.

Huomioni kiinnittyi sopimustekstiin. Laskun summa oli 3071,54 euroa ja jos panttaisin maksamista vuoden, maksaisin 27,65 % todellista vuosikorkoa. Vuoden Euribor oli 20.12 n. -0,188, joten raha ei maasamme ole kallista.

Koska kyseinen rahoitusyhtiö porskuttaa ja voi hyvin, niin maastamme ilmeisesti löytyy sekä rutiköyhiä että rutityhmiä, jotka suostuvat maksamaan lainoistaan tällaisia korkoja.

Mitä me tästä opimme? Niin kauan kuin tällaisia rahoitusyhtiöitä ruokitaan huippukoroilla markkinoilla, niin kauan ei maassamme kannata puhua rikkaista ja köyhistä vaan viisaista ja tyhmistä.

]]>
5 http://kajgran.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248053-kansa-koyhtyy-ja-rikkaat-porskuttavat#comments Raha Talous Fri, 22 Dec 2017 09:17:28 +0000 Kaj Granlund http://kajgran.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248053-kansa-koyhtyy-ja-rikkaat-porskuttavat
Hyödytön, tylsä http://aaltoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244866-hyodyton-tylsa <p>Viime viikkoina on puhuttu paljon työttömyydestä ja ns muiden rahoilla elämisestä. Kaikki lähti Hesarin 13.10. julkaisemasta Ossi Nymanin&nbsp;henkilökuvasta. Jutussa esiteltiin mies, joka kieltäytyy tekemästä töitä. Monen mielestä&nbsp;miehen asenne on röyhkeä. Onhan hän nostanut työmarkkinatukea koko aikuisikänsä tekemättä juuri mitään rahojen vastineeksi.&nbsp;</p><p>Hesarin jutulla oli selkeä näkökulma siihen, mitä on ja mitä ei ole oikea työ: työ josta saa palkkaa, on oikeaa työtä. Netissä moni keskustelija on kääntänyt oletuksen muotoon: oikeaa työtä tekevä ihminen ei elä toisten rahoilla. Harvempaa kiinnostaa,&nbsp;mitä Nyman on yrittänyt tehdä leipänsä eteen. Nyman on kirjailija. Hänen esikoisteoksensa&nbsp;<em>Röyhkeys</em>&nbsp;nappasi hyvät kritiikit (mm. Hesarilta). Julkisessa keskustelussa Nymanin ammatti on sivuutettu. Miksi?</p><p>Koska taiteen arvot ovat hankalasti mitattavissa, liitetään taidetyöhön sitkaan mielikuva hyödyttömyydestä. Tätä mielikuvaa ei ole osattu tai haluttu muuttaa. Suomessa on olemassa instituutio, jolla periaattessa olisi valtaa vaikuttaa tähän mielikuvaan. Tuo instituutio on Suomen Opetus- ja Kulttuuriministeriö. Se ei ole kuitenkaan kommentoinut esimerkiksi Nymanin tapausta millään tapaa. &nbsp;Syytä hiljaisuudelle voi vain arvailla.&nbsp;</p><p>Työttömänä taidealan ammattilaisena haluan rikkoa hiljaisuuden kertoa mitä tuo hyödyttömyys mielestäni on. Se on hauduttelua ja kypsyttelyä. Monelle lienee vaikeaa ymmärtää, miten paljon tyhjää aikaa luova työ vaatii. Mikään taideteos ei synny sellaisenaan. Musiikki, kuvataide, elokuva, koreografia - jokainen minuutti valmista materiaalia vaatii kymmeniä ellei satoja työtunteja. Taiteilija ei pidä lomia. Luovan työn ammattilaisen työ on tehdä havaintoja, joita hän käyttää työssään rakennuspalikoina. Kirjailijan työssä kirjoittaminen on vain jäävuoren huippu. Sitä on edeltänyt kirjoittamaton aika - taustatiedon etsiminen, kirjoittamattoman näkeminen. Lukeminen. Nykyisessä järjestelmässä tuo kaikki aika on kuitenkin luksusta tai suoranaista utopiaa. Itse olen valinnut tehdä kolmea eri palkkatyötä ostaakseni aikaa luovalle työlle. Koen, että olemme Nymanin sekä kaikkien työttömien taidealan ammattilaisten kanssa puun ja kuoren välissä. Jos emme tee luovaa työtä, emme elä, mutta jos emme tee palkkatöitä, emme saa rahoja elämiseen. Oletus, että meidän tulisi työllistää itse itsemme, on mahdotonta lunastaa ilman yhteiskunnallista tukea. Taiteilija ei ole yleensä markkinoinnin ammattilainen. Taiteilija on yleensä hyödytön. Hyvä taiteilija saa työllään katsojan näkemään tuon hyödyttömyyden itsessään. On kiinnostavaa, että taidealan työttömyys ei kiinnostanut juuri ketään ennen kuin Nyman ikään kuin avasi taiteilijuuteen liitetyn hyödyttömyyden myytin.</p><p>Te-toimisto katkaisi tuet Nymanilta hesarin jutun jälkeen. Vaihtoehtoja tukien katkaisemiselle tietenkin olisi, tai niitä voitaisiin kehittää. Kirjailijan työ voitaisiin esimerkiksi lukea &quot;oikeaksi työksi&quot;, jonka harjoittamiseen saa tukea. Te-toimisto ja apurahojen myöntäjät voisivat kehittää mallin, jossa&nbsp;te-keskus voisi harkinnanvaraisesti toimia apurahan hakijan suosittelijana. Olisi mielekästä, jos jonkinlaisia erityisjärjestelyä edes kokeiltaisiin. Tukien katkaisemiseen kuitenkin päädyttiin siitä edes Nymanille ilmoittamatta. Tapaus todentaa Hesarin näkökulman työhön olleen valtavirran mukainen. Näkökulma ei ehkä kuitenkaan ole paras tai oikea. Se saattaa jopa olla vahingoittava ja ihmistä hylkivä. Ihmisellä on täysi oikeus olla tylsä ja hyödytön, vaikka sitten lainarahoilla. Kyseisen havainnon ei tarvitse olla radikaali, hyödyttömiin taiteilijoihin liitettävä anekdootti (vallitseva näkökulma uteliaisuuden puutteessaan kyllä ylläpitää myyttejä taiteilijoiden hyödyttömyydestä). Työn ja palkkatyön lukeminen synonyymiksi estää näkemästä, että taiteilija voisi olla tylsä ja rahattomuudessaan ahtaalla oleva tavallinen ihminen.</p> Viime viikkoina on puhuttu paljon työttömyydestä ja ns muiden rahoilla elämisestä. Kaikki lähti Hesarin 13.10. julkaisemasta Ossi Nymanin henkilökuvasta. Jutussa esiteltiin mies, joka kieltäytyy tekemästä töitä. Monen mielestä miehen asenne on röyhkeä. Onhan hän nostanut työmarkkinatukea koko aikuisikänsä tekemättä juuri mitään rahojen vastineeksi. 

Hesarin jutulla oli selkeä näkökulma siihen, mitä on ja mitä ei ole oikea työ: työ josta saa palkkaa, on oikeaa työtä. Netissä moni keskustelija on kääntänyt oletuksen muotoon: oikeaa työtä tekevä ihminen ei elä toisten rahoilla. Harvempaa kiinnostaa, mitä Nyman on yrittänyt tehdä leipänsä eteen. Nyman on kirjailija. Hänen esikoisteoksensa Röyhkeys nappasi hyvät kritiikit (mm. Hesarilta). Julkisessa keskustelussa Nymanin ammatti on sivuutettu. Miksi?

Koska taiteen arvot ovat hankalasti mitattavissa, liitetään taidetyöhön sitkaan mielikuva hyödyttömyydestä. Tätä mielikuvaa ei ole osattu tai haluttu muuttaa. Suomessa on olemassa instituutio, jolla periaattessa olisi valtaa vaikuttaa tähän mielikuvaan. Tuo instituutio on Suomen Opetus- ja Kulttuuriministeriö. Se ei ole kuitenkaan kommentoinut esimerkiksi Nymanin tapausta millään tapaa.  Syytä hiljaisuudelle voi vain arvailla. 

Työttömänä taidealan ammattilaisena haluan rikkoa hiljaisuuden kertoa mitä tuo hyödyttömyys mielestäni on. Se on hauduttelua ja kypsyttelyä. Monelle lienee vaikeaa ymmärtää, miten paljon tyhjää aikaa luova työ vaatii. Mikään taideteos ei synny sellaisenaan. Musiikki, kuvataide, elokuva, koreografia - jokainen minuutti valmista materiaalia vaatii kymmeniä ellei satoja työtunteja. Taiteilija ei pidä lomia. Luovan työn ammattilaisen työ on tehdä havaintoja, joita hän käyttää työssään rakennuspalikoina. Kirjailijan työssä kirjoittaminen on vain jäävuoren huippu. Sitä on edeltänyt kirjoittamaton aika - taustatiedon etsiminen, kirjoittamattoman näkeminen. Lukeminen. Nykyisessä järjestelmässä tuo kaikki aika on kuitenkin luksusta tai suoranaista utopiaa. Itse olen valinnut tehdä kolmea eri palkkatyötä ostaakseni aikaa luovalle työlle. Koen, että olemme Nymanin sekä kaikkien työttömien taidealan ammattilaisten kanssa puun ja kuoren välissä. Jos emme tee luovaa työtä, emme elä, mutta jos emme tee palkkatöitä, emme saa rahoja elämiseen. Oletus, että meidän tulisi työllistää itse itsemme, on mahdotonta lunastaa ilman yhteiskunnallista tukea. Taiteilija ei ole yleensä markkinoinnin ammattilainen. Taiteilija on yleensä hyödytön. Hyvä taiteilija saa työllään katsojan näkemään tuon hyödyttömyyden itsessään. On kiinnostavaa, että taidealan työttömyys ei kiinnostanut juuri ketään ennen kuin Nyman ikään kuin avasi taiteilijuuteen liitetyn hyödyttömyyden myytin.

Te-toimisto katkaisi tuet Nymanilta hesarin jutun jälkeen. Vaihtoehtoja tukien katkaisemiselle tietenkin olisi, tai niitä voitaisiin kehittää. Kirjailijan työ voitaisiin esimerkiksi lukea "oikeaksi työksi", jonka harjoittamiseen saa tukea. Te-toimisto ja apurahojen myöntäjät voisivat kehittää mallin, jossa te-keskus voisi harkinnanvaraisesti toimia apurahan hakijan suosittelijana. Olisi mielekästä, jos jonkinlaisia erityisjärjestelyä edes kokeiltaisiin. Tukien katkaisemiseen kuitenkin päädyttiin siitä edes Nymanille ilmoittamatta. Tapaus todentaa Hesarin näkökulman työhön olleen valtavirran mukainen. Näkökulma ei ehkä kuitenkaan ole paras tai oikea. Se saattaa jopa olla vahingoittava ja ihmistä hylkivä. Ihmisellä on täysi oikeus olla tylsä ja hyödytön, vaikka sitten lainarahoilla. Kyseisen havainnon ei tarvitse olla radikaali, hyödyttömiin taiteilijoihin liitettävä anekdootti (vallitseva näkökulma uteliaisuuden puutteessaan kyllä ylläpitää myyttejä taiteilijoiden hyödyttömyydestä). Työn ja palkkatyön lukeminen synonyymiksi estää näkemästä, että taiteilija voisi olla tylsä ja rahattomuudessaan ahtaalla oleva tavallinen ihminen.

]]>
39 http://aaltoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244866-hyodyton-tylsa#comments Kotimaa Opetus- ja kulttuuriministeriö Raha Taide Työ Työttömyys Sun, 22 Oct 2017 20:52:58 +0000 Terho Aalto http://aaltoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244866-hyodyton-tylsa
Sote on vallan ja rahan uusjako! http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244201-sote-on-vallan-ja-rahan-uusjako <p>Uudistus on tuonut mukanaan muun muassa jo nyt ilmiön, jonka myötä osa potilaista pääsee palveluun etu-ovesta, kun se syrjäytetty osa jonottaa taka-ovella. Näin on, etenkin työterveyden hoidon uudelleen järjestelyn myötä käynyt. Ajan myötä tämä ero tulee vain kasvamaan kaikessa muussakin terveydenhuollossa.</p><p>Tyhmä kansa on äänestänyt vielä itseään tyhmemmät päättäjät. Tästä voi syyttää vain itseään. Näköjään minäkin erehdyin näin tekemään. Halusin etsiä äänestämäieni henkilöiden tekemiä ratkaisuja eduskunnassa käydyistä äänestyksistä ja totesin olevani suorastaan idiootti! Vuosien mittaan olen toistuvasti äänestänyt vääriä henkilöitä. Tai sitten valitut ovat kääntäneet takkinsa vaalipuheiden jälkeen. On myös olemassa sellainen vaihtoehto, etteivät nämä kansanedustajat ole viitsineet perehtyä käsiteltävään asiaan, vaan painaneet nappia lobbareiden mukana ollakseen olevinaan asioista perillä. Valitettavasti!</p><p>Kävipä niin, että valtio myi työterveyshuoltonsa kansainväliselle pörssiyhtiölle. Ajattelin jo tuolloin, että miten voittoa tavoittelevan pörssiyhtiön kautta kannattavuus paranee ja palvelun taso säilyy ilman sijoittajien vaatimaa voittoa? Yksi tapa on tietysti eriarvoistamalla. Toinen tapa on tietysti karsia kuluja tai siirtää ne muiden maksettavaksi, siirtää veroeurot veroparatiisien kautta omistajille jne... Noh, valtio on iso kokonaisuus jossa helposti tulee näitä &quot;pieniä&quot; virheitä kuten ostamalla 4 miljardilla ilmaa saksasta, GrowHow:n &quot;lahjoittaminen&quot;, Fortumin sähköverkon myynti ulkomaiselle Carunalle, Ylen lähetysverkon myynti Digitalle ja Suomen luovuttaminen EU:lle. Näitä miljardiluokan siirtoja voisi jatkaa, mutta otetaan mielummin lisää velkaa, niin ei tarvitse miettiä mistä kaikesta sitä veroa yhä enemmän halutaan periä.<br />&nbsp;<br />Perse edellä puuhun mennään nyt myös täällä Pohjois-Karjalassa. En ihmettele lopputulemaa yhtään tällä kokemuksella jonka sain istuessani PKSSK:n valtuustossa ja Siun soten ohjausryhmässä 1/2 kautta. Se riitti hyvin kuitenkin avaamaan silmät. Luovuin paikoista puoluepoliittisista selkäänpuukottamisista johtuvista syistä. Harmittaa, ettei siellä ketään kuunneltu, vaan &quot;ruoka&quot; tuotiin lautasella jo valmiiksi pureskeltuna. Sen kun nielet- vaikka väkisin! Sattuipa siellä joku kysymään, että miten Siun soten valmistelussa on huomioitu työterveyshuolto? Vastaus oli ohjaavalta taholta &quot;hyvä kysymys&quot;! Sen jälkeen siitä ei koskaan mitään mainittu.&nbsp;</p><p>Tosi asiassa näitä hankkeita koordinoi sellaiset tahot, joilla on oma jalka syvällä mm. tuossa yksityistämisen suossa. Karrikoidusti voisi sanoa, että koordinoimassa on ollut toisten tahojen &quot;asiantuntijoita&quot;. Asiantuntijoiksi voi nimetä vaikkapa lääkärit, mutta ei pidä yleistää! Näitä lääkäreitäkin on kahta eri sorttia. On niitä lääkäreitä jotka tekevät kliinistä työtä potilaiden kanssa ja niitä, jotka eivät. (Tässä kohti poltilas voi päätellä kummatko lääkärit määräävät Sote-uudistuksessa tai Siun sotessa suuntaviivoista)? Aivan oikein, ne lääkärit jotka eivät &quot;kerkeä&quot; olla auttamassa potilaita osastolla.</p><p>Nämä ei-kliinistä työtä tekevät lääkärit etc. lobbarit ovat sitoutuneet vallankäyttäjiin, lääkefirmoihin, sekä yksityisiin terveydenhuoltopalveluja tuottaviin yrityksiin. Uudistusta ajetaan mm. pelottelemalla, ettei julkisen terveydenhuollon ylläpitämiseen riitä verotulot. Saanko kysyä miten ne sitten riittävät, kun yksityiset palvelun tarjoajat vievät rahat veroparatiiseihin? Saan toki kysyä, mutta en vastausta.</p><p>Nyt täällä paljon hehkutetussa edelläkävijänä Siun sotessa ollaan jo puilla paljailla. &quot;Jotta koko Siun sote pysyisi talousarviossaan, vaaditaan keskussairaalaltakin lisäsäästöjä. Henkilökuntaa on patistettu lomille ja loppuvuoden toimintaa aiotaan supistaa, vaikka erikoissairaanhoito on pysynyt tiukassa budjetissaan. Ennakkotietojen mukaan ensi vuodelle on tulossa entistäkin niukempi talousarvio&quot;. <a href="https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/158108-ylilaeaekaerit-saeaestoet-uhkaavat-kuihduttaa-pohjois-karjalan-keskussairaalan-toiminnan-lue-kannanotto-kokonaisuudessaan" title="https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/158108-ylilaeaekaerit-saeaestoet-uhkaavat-kuihduttaa-pohjois-karjalan-keskussairaalan-toiminnan-lue-kannanotto-kokonaisuudessaan">https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/158108-yli...</a></p><p>Kovin selväsanaisen kirjoituksen allekirjoittajina on yllätys-yllätys kliinistä työtä poltilaiden kanssa tekevät 20 Pohjois-Karjalan keskussairaalan ylilääkäriä!</p><p>Yksityistämiseen tähtäävä ilmiö ei tietenkään ole uusi, vaan se alkoi jo paljon ennen nykyistä Sote-uudistusta. Ihan esimerkkinä vaikkapa tämä Terveystalo joka listautui Helsingin pörssiin ensimmäisen kerran vuonna 2007, mutta hakeutui pörssistä pois jo kahden vuoden päästä. Tuolloin Star Healthcare osti 97,7 prosenttia yhtiön osakkeista ja äänistä. Nyt Terveystalo on kuitenkin aivan eri yhtiö. Terveystalo on tehnyt vuoden 2007 jälkeen yli 150 yrityskauppaa ja sitä on useasti syytetty myös verojen maksamisen välttelemisestä ja aggressiivisesta verosuunnittelusta. Omistajapohjaa kannatta myös käydä kurkkaamassa.&nbsp;</p><p>Huvittavinta kuitenkin lienee se, että jopa kilpailuvirasto on huolissaan alan keskittymisestä. Onko oikeasti vai onko sekin osa tätä samaa yksityistämisen ajavien lobbareiden äänitorvista? Toistaiseksi ei ole näkynyt yhtään kiellettävää kauppaa. Päätelköön siitä kukin mitä haluaa.</p><p>Valinnanvapaus sisältää myös EU:n potilasdirektiivin. Onko tosiaankin niin, että raskaana oleva puolisoni voisi valita synnytyssairaalaksi Groupe Hospitalier Diaconesses Croix St Simonin Ranskassa? Onko tällainen EU:n potilasdirektiivin mukainen EU:n määräämä oikeus saada hoitoa toisessa jäsenmaassa samoin perustein kuin hän saisi vastaavaa hoitoa kotimaassaan jotenkin terveydenhuollon kustannuksia säästävä? En tiedä keille tällainen mahdollisuus on kohdistettu, mutta ei sitä ole yksikään valinnanvapautta ajava taho mainostanut sivuillaan. Ei ainakaan tavalliselle veronmaksajalle!</p><p>Nyt tämä kaikki on joka tapauksessa siinä pisteessä, että veronmaksajien terveys viedään pörssiin voittojen toivossa ja joka aamu. Kun pörssit avautuvat kauluspaitojen keinottelulle klo.10.00 siellä kysytään puku päällä ja kravatti suorassa kohtelijaasti &quot;Huomenta, kuinka sairas tämä kansa on tänään&quot;!&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Uudistus on tuonut mukanaan muun muassa jo nyt ilmiön, jonka myötä osa potilaista pääsee palveluun etu-ovesta, kun se syrjäytetty osa jonottaa taka-ovella. Näin on, etenkin työterveyden hoidon uudelleen järjestelyn myötä käynyt. Ajan myötä tämä ero tulee vain kasvamaan kaikessa muussakin terveydenhuollossa.

Tyhmä kansa on äänestänyt vielä itseään tyhmemmät päättäjät. Tästä voi syyttää vain itseään. Näköjään minäkin erehdyin näin tekemään. Halusin etsiä äänestämäieni henkilöiden tekemiä ratkaisuja eduskunnassa käydyistä äänestyksistä ja totesin olevani suorastaan idiootti! Vuosien mittaan olen toistuvasti äänestänyt vääriä henkilöitä. Tai sitten valitut ovat kääntäneet takkinsa vaalipuheiden jälkeen. On myös olemassa sellainen vaihtoehto, etteivät nämä kansanedustajat ole viitsineet perehtyä käsiteltävään asiaan, vaan painaneet nappia lobbareiden mukana ollakseen olevinaan asioista perillä. Valitettavasti!

Kävipä niin, että valtio myi työterveyshuoltonsa kansainväliselle pörssiyhtiölle. Ajattelin jo tuolloin, että miten voittoa tavoittelevan pörssiyhtiön kautta kannattavuus paranee ja palvelun taso säilyy ilman sijoittajien vaatimaa voittoa? Yksi tapa on tietysti eriarvoistamalla. Toinen tapa on tietysti karsia kuluja tai siirtää ne muiden maksettavaksi, siirtää veroeurot veroparatiisien kautta omistajille jne... Noh, valtio on iso kokonaisuus jossa helposti tulee näitä "pieniä" virheitä kuten ostamalla 4 miljardilla ilmaa saksasta, GrowHow:n "lahjoittaminen", Fortumin sähköverkon myynti ulkomaiselle Carunalle, Ylen lähetysverkon myynti Digitalle ja Suomen luovuttaminen EU:lle. Näitä miljardiluokan siirtoja voisi jatkaa, mutta otetaan mielummin lisää velkaa, niin ei tarvitse miettiä mistä kaikesta sitä veroa yhä enemmän halutaan periä.
 
Perse edellä puuhun mennään nyt myös täällä Pohjois-Karjalassa. En ihmettele lopputulemaa yhtään tällä kokemuksella jonka sain istuessani PKSSK:n valtuustossa ja Siun soten ohjausryhmässä 1/2 kautta. Se riitti hyvin kuitenkin avaamaan silmät. Luovuin paikoista puoluepoliittisista selkäänpuukottamisista johtuvista syistä. Harmittaa, ettei siellä ketään kuunneltu, vaan "ruoka" tuotiin lautasella jo valmiiksi pureskeltuna. Sen kun nielet- vaikka väkisin! Sattuipa siellä joku kysymään, että miten Siun soten valmistelussa on huomioitu työterveyshuolto? Vastaus oli ohjaavalta taholta "hyvä kysymys"! Sen jälkeen siitä ei koskaan mitään mainittu. 

Tosi asiassa näitä hankkeita koordinoi sellaiset tahot, joilla on oma jalka syvällä mm. tuossa yksityistämisen suossa. Karrikoidusti voisi sanoa, että koordinoimassa on ollut toisten tahojen "asiantuntijoita". Asiantuntijoiksi voi nimetä vaikkapa lääkärit, mutta ei pidä yleistää! Näitä lääkäreitäkin on kahta eri sorttia. On niitä lääkäreitä jotka tekevät kliinistä työtä potilaiden kanssa ja niitä, jotka eivät. (Tässä kohti poltilas voi päätellä kummatko lääkärit määräävät Sote-uudistuksessa tai Siun sotessa suuntaviivoista)? Aivan oikein, ne lääkärit jotka eivät "kerkeä" olla auttamassa potilaita osastolla.

Nämä ei-kliinistä työtä tekevät lääkärit etc. lobbarit ovat sitoutuneet vallankäyttäjiin, lääkefirmoihin, sekä yksityisiin terveydenhuoltopalveluja tuottaviin yrityksiin. Uudistusta ajetaan mm. pelottelemalla, ettei julkisen terveydenhuollon ylläpitämiseen riitä verotulot. Saanko kysyä miten ne sitten riittävät, kun yksityiset palvelun tarjoajat vievät rahat veroparatiiseihin? Saan toki kysyä, mutta en vastausta.

Nyt täällä paljon hehkutetussa edelläkävijänä Siun sotessa ollaan jo puilla paljailla. "Jotta koko Siun sote pysyisi talousarviossaan, vaaditaan keskussairaalaltakin lisäsäästöjä. Henkilökuntaa on patistettu lomille ja loppuvuoden toimintaa aiotaan supistaa, vaikka erikoissairaanhoito on pysynyt tiukassa budjetissaan. Ennakkotietojen mukaan ensi vuodelle on tulossa entistäkin niukempi talousarvio". https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/158108-ylilaeaekaerit-saeaestoet-uhkaavat-kuihduttaa-pohjois-karjalan-keskussairaalan-toiminnan-lue-kannanotto-kokonaisuudessaan

Kovin selväsanaisen kirjoituksen allekirjoittajina on yllätys-yllätys kliinistä työtä poltilaiden kanssa tekevät 20 Pohjois-Karjalan keskussairaalan ylilääkäriä!

Yksityistämiseen tähtäävä ilmiö ei tietenkään ole uusi, vaan se alkoi jo paljon ennen nykyistä Sote-uudistusta. Ihan esimerkkinä vaikkapa tämä Terveystalo joka listautui Helsingin pörssiin ensimmäisen kerran vuonna 2007, mutta hakeutui pörssistä pois jo kahden vuoden päästä. Tuolloin Star Healthcare osti 97,7 prosenttia yhtiön osakkeista ja äänistä. Nyt Terveystalo on kuitenkin aivan eri yhtiö. Terveystalo on tehnyt vuoden 2007 jälkeen yli 150 yrityskauppaa ja sitä on useasti syytetty myös verojen maksamisen välttelemisestä ja aggressiivisesta verosuunnittelusta. Omistajapohjaa kannatta myös käydä kurkkaamassa. 

Huvittavinta kuitenkin lienee se, että jopa kilpailuvirasto on huolissaan alan keskittymisestä. Onko oikeasti vai onko sekin osa tätä samaa yksityistämisen ajavien lobbareiden äänitorvista? Toistaiseksi ei ole näkynyt yhtään kiellettävää kauppaa. Päätelköön siitä kukin mitä haluaa.

Valinnanvapaus sisältää myös EU:n potilasdirektiivin. Onko tosiaankin niin, että raskaana oleva puolisoni voisi valita synnytyssairaalaksi Groupe Hospitalier Diaconesses Croix St Simonin Ranskassa? Onko tällainen EU:n potilasdirektiivin mukainen EU:n määräämä oikeus saada hoitoa toisessa jäsenmaassa samoin perustein kuin hän saisi vastaavaa hoitoa kotimaassaan jotenkin terveydenhuollon kustannuksia säästävä? En tiedä keille tällainen mahdollisuus on kohdistettu, mutta ei sitä ole yksikään valinnanvapautta ajava taho mainostanut sivuillaan. Ei ainakaan tavalliselle veronmaksajalle!

Nyt tämä kaikki on joka tapauksessa siinä pisteessä, että veronmaksajien terveys viedään pörssiin voittojen toivossa ja joka aamu. Kun pörssit avautuvat kauluspaitojen keinottelulle klo.10.00 siellä kysytään puku päällä ja kravatti suorassa kohtelijaasti "Huomenta, kuinka sairas tämä kansa on tänään"! 

]]>
1 http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244201-sote-on-vallan-ja-rahan-uusjako#comments Raha Sote Uusjako Valta Mon, 09 Oct 2017 23:57:13 +0000 Seppo Lavikainen http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244201-sote-on-vallan-ja-rahan-uusjako
Vapaa markkinatalous tiensä päässä? http://heikkipeltola1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242923-vapaa-markkinatalous-tiensa-paassa <p>Vapaa markkinatalous tiensä päässä?</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Vai miten pitäisi suhtautua kehitykseen, jossa yhä pienempi ihmisryhmä omistaa lähes kaiken ja rikkaat rikastuvat, muut köyhtyvät. HS:ssa viime kesänä ollut Ele Aleniuksen vieraskynä juttu &rdquo;Ihmiskunta tarvitsee selviytymisstrategian&rdquo; ja sunnuntain 29/1-17 artikkeli &rdquo;Laulu kahdeksasta miehestä&rdquo; olivat hyviä silmien avaajia ja innoitti itseäni tiivistämään vuosikymmenien ajatuksiani, jotka osittain ovat lähellä Aleniuksen mielipiteitä. &rdquo;Kahdeksan miehen laulu&rdquo; totesi mm:ssa &rdquo;Ei eriarvoistuminen ole globalisaation ja teknologian kehityksen luonnonlaki...&rdquo; Ei tosiaankaan ole.</p><p>9/7 professori Lamberg totesi HS:ssa &rdquo;...käytännössä kaikki teoriat ja mallit lähtevät kasvun logiikasta&rdquo; ja kysyy &rdquo;Jos ei ole talouskasvua, mitä sitten tapahtuu?&rdquo; Eli keskustelua aiheesta on yritelty. Oma lähtökohtani ponnistaa historiasta ja perusfysiikasta/termodynamiikasta.</p><p>&nbsp;</p><p>Aurinkokuntame perusasiat ovat alkuaineet, mitkä eivät häviä mihinkään ja energia. Luonnollinen energia tulee auringosta. Sekä aineet että energia voivat toki muuttaa muotoa, mutta ei hävitä eikä lisääntyä itsestään.</p><p>Kaikki energian ja aineen kanssa tompulointi on työtä, jopa pelkkä hengittäminen. On määrittely-kysymys, mikä työ katsotaan työksi, mikä on ajankulua.</p><p>&nbsp;</p><p>Raha on aikoinaan keksitty vaihdon välineeksi, jolla voitiin vaihtaa työn tuloksia. Aluksi rahan arvo oli sidottu metalleihin, myöhemmin rahanarvometalliksi valikoitui kulta. 1900-luvun alkupuolella luovuttiin kultakannasta eikä siirrytty mihinkään. Tai siirryttiin&rdquo;virtuaalirahaan&rdquo;, mikä voi olla paperilapulle kirjoitettuja numeroita tai nollia nettiavaruudessa, mitä keskuspankit jakavat velkaa annettaessa.</p><p>&nbsp;</p><p>Perusluonnottomuus on tapahtunut sallittaessa työn vaihtovälineen muuttaminen elämään omaa elämää (=kasvamaan/pienenemään ilman ainetta/energiaa). Luonnonlakien mukaan tämä on mahdotonta, koska &rdquo;tyhjästä on paha nyhjästä&rdquo; (= termodynamiikan ensimmäinen pääsäntö kansankielellemme käännettynä).</p><p>Ns pääomatulo, mikä ei perustu kohtuulliseen tehdyn työpanoksen palkkaan, on täysin luonnonlakien vastaista ja perustuu ainoastaan ahneuteen. Luontoa ei voi huijata luonnottomuuksilla (vrt raju ilmastonmuutos = luonnon &rdquo;reset&rdquo;. Emme nyt elä energian puutteessa vaan - luonnottoman energian aiheuttamassa &ndash; ähkyssä).</p><p>&nbsp;</p><p>Tärkein vaikuttava eriarvoistumiskehityksen estäjä on pääomatulokäsitteestä täydellinen luopuminen, eli rahan palauttamine työn vaihtoon. Käytännössä tämä tarkoittaa yhteiskunnan pelisääntöjen tarkistamista. Esimerkiksi kielletään toisten työllä rikastuminen eli firmat muutetaan osuuskunniksi.</p><p>Tämä on useissa kehittyneissä yhteiskunnissa &ndash; kuten Suomessakin &ndash; jo kielletty elävän luonnon tärkeimmän tarpeen eli sukupuolivietin kaupallisessa tyydyttämisessä. Aivan sama voidaan toteuttaa kaikkien tarpeiden &ndash; todelliset tai keksityt &ndash; kohdalla.</p><p>Kysynnän ja tarjonnan &rdquo;laki&rdquo; voidaan unohtaa, kun yhteiskunnan ensisijainen tehtävä on valvoa, että kysyntä ja tarjonta pysyvät tasapainossa. Samaan sarjaan kuuluu inflaation 0-taso. Mikään luonnonlaki ei inflaatio ole.</p><p>&nbsp;</p><p>Mitäköhän kauheaa tapahtuisi, jos raha sidottaisiin työhön, jolloin jokaisella henkilöllä olisi lähes samat eväät elämään. Toki siirtymä nykyisestä järjestelmästä tasapuolisempaan pitää pystyä hoitamaan rauhanomaisesti, siis ilman aseita. Malli voisi olla nykyisen omaisuuden arviointi työksi, mikä muutetaan uudeksi &rdquo;Workmoneyksi&rdquo;. Oleellista on, että muutoksessa omaisuus (ostovoima) säilyy, mutta lopettaa itsestään kasvamisen. Veroluonteisia maksuja voitaisiin keventää vaihtoehtoisella velvoitetyöllä. Tämä tarkoittaa, että yhteiskunnan oikeuksien lisäksi ihmisille kuuluisi velvollisuus opiskelun (=oppimisen) ja asevelvollisuuden lisäksi yhteiskunnan palvelu velvollisuustöissä. Näitä olisi yhteiskunnan rutiinien pyörittäminen osan työajastaan. Esimerkiksi 10-vuoden jaksoissa eli 30%:n verotasolla velvoitetyötä olisi 3v/jakso. Käteisestä rahasta luovutaan ja kaikki &rdquo;W-m&rdquo;-liikenne pyöritetään yhteiskunnan pankin kautta. Yksityisiä pankkeja ei olisi. Myös vakuutustoiminta olisi yhteiskunnan monopoli.</p><p>&nbsp;</p><p>Palkkataso on luonnollisesti poliittinen päätös. Eräs malli voisi olla, että yksilö (normaali peruspalkalla &rdquo;1&rdquo;) ei voi olla &rdquo;kaksilo&rdquo; (tai&rdquo;kolmilo tai kymmenilo&rdquo;). Eli nykyistä ökypalkkaa vastaisi hieman alle kahden (tai 3..10) normipalkka. Nykyisillä tolkuttomilla palkankorotuksillahan ei voida ostaa/myydä muuta kuin moraali ja parhaat palkat ovat aloilla, jossa työntekijä pystyy aiheuttamaan työnantajalle suurimman vahingon. Kohtuullinen opiskeluaika olisi pienipalkallista ja tätä jaksoa seuraisi &rdquo;työharjoittelu&rdquo;.</p><p>Koko palkkakuvio voisi olla asiallista tarkistaa suosimaan eniten työn laatua.</p><p>&nbsp;</p><p>Politiikan kiinnostusta lisäisi yhteiskunnan velvollisuus hoitaa kilpailukyky (palkat) ja rahanarvon säilyttäminen vakaana. Tämänhetkinen 10h työ vastaisi vuosikymmenien jälkeenkin 10h työtä ja keskimääräinen palkka säilytettäisiin koko ajan ykkösenä.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vapaa markkinatalous tiensä päässä?

 

 

Vai miten pitäisi suhtautua kehitykseen, jossa yhä pienempi ihmisryhmä omistaa lähes kaiken ja rikkaat rikastuvat, muut köyhtyvät. HS:ssa viime kesänä ollut Ele Aleniuksen vieraskynä juttu ”Ihmiskunta tarvitsee selviytymisstrategian” ja sunnuntain 29/1-17 artikkeli ”Laulu kahdeksasta miehestä” olivat hyviä silmien avaajia ja innoitti itseäni tiivistämään vuosikymmenien ajatuksiani, jotka osittain ovat lähellä Aleniuksen mielipiteitä. ”Kahdeksan miehen laulu” totesi mm:ssa ”Ei eriarvoistuminen ole globalisaation ja teknologian kehityksen luonnonlaki...” Ei tosiaankaan ole.

9/7 professori Lamberg totesi HS:ssa ”...käytännössä kaikki teoriat ja mallit lähtevät kasvun logiikasta” ja kysyy ”Jos ei ole talouskasvua, mitä sitten tapahtuu?” Eli keskustelua aiheesta on yritelty. Oma lähtökohtani ponnistaa historiasta ja perusfysiikasta/termodynamiikasta.

 

Aurinkokuntame perusasiat ovat alkuaineet, mitkä eivät häviä mihinkään ja energia. Luonnollinen energia tulee auringosta. Sekä aineet että energia voivat toki muuttaa muotoa, mutta ei hävitä eikä lisääntyä itsestään.

Kaikki energian ja aineen kanssa tompulointi on työtä, jopa pelkkä hengittäminen. On määrittely-kysymys, mikä työ katsotaan työksi, mikä on ajankulua.

 

Raha on aikoinaan keksitty vaihdon välineeksi, jolla voitiin vaihtaa työn tuloksia. Aluksi rahan arvo oli sidottu metalleihin, myöhemmin rahanarvometalliksi valikoitui kulta. 1900-luvun alkupuolella luovuttiin kultakannasta eikä siirrytty mihinkään. Tai siirryttiin”virtuaalirahaan”, mikä voi olla paperilapulle kirjoitettuja numeroita tai nollia nettiavaruudessa, mitä keskuspankit jakavat velkaa annettaessa.

 

Perusluonnottomuus on tapahtunut sallittaessa työn vaihtovälineen muuttaminen elämään omaa elämää (=kasvamaan/pienenemään ilman ainetta/energiaa). Luonnonlakien mukaan tämä on mahdotonta, koska ”tyhjästä on paha nyhjästä” (= termodynamiikan ensimmäinen pääsäntö kansankielellemme käännettynä).

Ns pääomatulo, mikä ei perustu kohtuulliseen tehdyn työpanoksen palkkaan, on täysin luonnonlakien vastaista ja perustuu ainoastaan ahneuteen. Luontoa ei voi huijata luonnottomuuksilla (vrt raju ilmastonmuutos = luonnon ”reset”. Emme nyt elä energian puutteessa vaan - luonnottoman energian aiheuttamassa – ähkyssä).

 

Tärkein vaikuttava eriarvoistumiskehityksen estäjä on pääomatulokäsitteestä täydellinen luopuminen, eli rahan palauttamine työn vaihtoon. Käytännössä tämä tarkoittaa yhteiskunnan pelisääntöjen tarkistamista. Esimerkiksi kielletään toisten työllä rikastuminen eli firmat muutetaan osuuskunniksi.

Tämä on useissa kehittyneissä yhteiskunnissa – kuten Suomessakin – jo kielletty elävän luonnon tärkeimmän tarpeen eli sukupuolivietin kaupallisessa tyydyttämisessä. Aivan sama voidaan toteuttaa kaikkien tarpeiden – todelliset tai keksityt – kohdalla.

Kysynnän ja tarjonnan ”laki” voidaan unohtaa, kun yhteiskunnan ensisijainen tehtävä on valvoa, että kysyntä ja tarjonta pysyvät tasapainossa. Samaan sarjaan kuuluu inflaation 0-taso. Mikään luonnonlaki ei inflaatio ole.

 

Mitäköhän kauheaa tapahtuisi, jos raha sidottaisiin työhön, jolloin jokaisella henkilöllä olisi lähes samat eväät elämään. Toki siirtymä nykyisestä järjestelmästä tasapuolisempaan pitää pystyä hoitamaan rauhanomaisesti, siis ilman aseita. Malli voisi olla nykyisen omaisuuden arviointi työksi, mikä muutetaan uudeksi ”Workmoneyksi”. Oleellista on, että muutoksessa omaisuus (ostovoima) säilyy, mutta lopettaa itsestään kasvamisen. Veroluonteisia maksuja voitaisiin keventää vaihtoehtoisella velvoitetyöllä. Tämä tarkoittaa, että yhteiskunnan oikeuksien lisäksi ihmisille kuuluisi velvollisuus opiskelun (=oppimisen) ja asevelvollisuuden lisäksi yhteiskunnan palvelu velvollisuustöissä. Näitä olisi yhteiskunnan rutiinien pyörittäminen osan työajastaan. Esimerkiksi 10-vuoden jaksoissa eli 30%:n verotasolla velvoitetyötä olisi 3v/jakso. Käteisestä rahasta luovutaan ja kaikki ”W-m”-liikenne pyöritetään yhteiskunnan pankin kautta. Yksityisiä pankkeja ei olisi. Myös vakuutustoiminta olisi yhteiskunnan monopoli.

 

Palkkataso on luonnollisesti poliittinen päätös. Eräs malli voisi olla, että yksilö (normaali peruspalkalla ”1”) ei voi olla ”kaksilo” (tai”kolmilo tai kymmenilo”). Eli nykyistä ökypalkkaa vastaisi hieman alle kahden (tai 3..10) normipalkka. Nykyisillä tolkuttomilla palkankorotuksillahan ei voida ostaa/myydä muuta kuin moraali ja parhaat palkat ovat aloilla, jossa työntekijä pystyy aiheuttamaan työnantajalle suurimman vahingon. Kohtuullinen opiskeluaika olisi pienipalkallista ja tätä jaksoa seuraisi ”työharjoittelu”.

Koko palkkakuvio voisi olla asiallista tarkistaa suosimaan eniten työn laatua.

 

Politiikan kiinnostusta lisäisi yhteiskunnan velvollisuus hoitaa kilpailukyky (palkat) ja rahanarvon säilyttäminen vakaana. Tämänhetkinen 10h työ vastaisi vuosikymmenien jälkeenkin 10h työtä ja keskimääräinen palkka säilytettäisiin koko ajan ykkösenä.

 

]]>
0 http://heikkipeltola1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242923-vapaa-markkinatalous-tiensa-paassa#comments Ihmiskunnan selviytymisstrategia Pääoman rooli Raha Fri, 15 Sep 2017 17:49:02 +0000 Heikki Peltola http://heikkipeltola1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242923-vapaa-markkinatalous-tiensa-paassa
Rahan puute johtaa myös solidaarisuuden puutteeseen http://henriaitakari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240369-rahan-puute-johtaa-myos-solidaarisuuden-puutteeseen <p>Eurooppaa on totuttu pitämään edelläkävijänä teknologisesti ja taloudellisesti. Näin ei ole enää, ja näyttää siltä, että Euroopan asema käy yhä vaikeammaksi. Suomen hyvinvointivaltion palvelut ovat pitkään olleet ihmettelyn ja ihastelun aiheita muualla maailmassa. Viimeisen parin vuosikymmenen aikana palveluja on kuitenkin karsittu ja jatkuvasti tuodaan esiin, että niihin ei ole varaa.</p><p>Valtiolla ei ole varaa, kunnilla ei ole varaa, kotitalouksilla ei ole varaa. Aika merkilliseltä kuulostaa, kun muistetaan, millaisessa mallissa maa oli viimeisimpien sotien jälkeen, jolloin oli pulaa ja puutetta kaikesta. Tätä nykyistä, täysin tarpeetonta &rdquo;rahan puutetta&rdquo; korvataan sitten ottamalla velkaa yksityisiltä liikepankeilta. Tosiaan, niiltä lainaavat kaikki, niin valtio, kunnat kuin kotitaloudetkin. Edes valtiot EU:ssa eivät voi lainata rahaa omalta keskuspankiltaan. Tämän seurauksena pankit ja rahoitusala hallitsevat valtioita, kuntia ja kotitalouksia.</p><p>Tällä hetkellä ei esimerkiksi Suomen eduskunnalla ole oikeastaan mitään päätöksentekovaltaa, ja sitäkään valtaa, mikä sillä olisi, se ei käytä tai käyttää sitä kyseenalaisesti. Laeista 80 % tulee EU:sta. Ainoa merkittävä asia, johon eduskunta voisi vaikuttaa suotuisasti, on verotus. Seuraavaksi pari esimerkkiä siitä, miten viimeisten vuosikymmenten verotusmuutokset ovat aiheuttaneet nykyisen &rdquo;kestävyysvajeen&rdquo; ja paljon enemmänkin.</p><p>Yritysten voitoistaan maksama yhteisövero oli aikanaan 50 %, nykyään se on 20 %. Yritysten voittoja siis verotetaan huomattavasti kevyemmin kuin muutama vuosikymmen sitten. Sen seurauksena voitot ovat kasvaneet, mikä tarkoittaa lisää rahaa omistajille, joilla sitä on jo entuudestaan runsaasti. Tämä miljoonaoptioina ym. järjestelyin maksettava raha ei liiku mihinkään taloudessa, vaan makaa tileillä, usein vielä täysin verottajan ulottumattomissa veroparatiiseissa. Selityksenä veron kevennykseen on annettu, että yritykset voisivat investoida ja luoda uusia työpaikkoja. Niitä ei kuitenkaan ole näkynyt.</p><p>Veroparatiisit ovat toinen verotukseen liittyvä ongelma, joka olisi verrattain helppo laittaa aisoihin, jos siihen olisi tahtoa. Vuosittain valtio menettää veroparatiisien takia arviolta 5 &ndash; 7 miljardia euroa. Koko Euroopassa menetysten on arvioitu olevan n. 1000 miljardia. Niin sanottu kestävyysvaje tulisi Suomessa paikattua jo sillä, että veronkiertoa ei mahdollistettaisi. Tosin tämä varmaan on ristiriidassa EU:n tärkeimmän vapauden eli pääoman vapaan liikkuvuuden kanssa. Siitä &rdquo;vapaudesta&rdquo; maksetaan kovaa hintaa. Oikeasti se onkin orjuutta.</p><p>Kolmas ongelma, johon eduskunta voisi vaikuttaa, on tuotannon arvon lisäyksen verottaminen. Entisaikaan teollisuus työllisti Suomessa ja Euroopassa valtavan määrän ihmisiä, joiden palkasta maksettiin verot. Nyt työntekijöiden määrä Euroopassa on vähentynyt kymmenillä miljoonilla ihmisillä, kun automaatio ja digitalisaatio ovat korvanneet ihmistyön. Sinänsä siinä ei ole mitään huonoa, että koneet tekevät vaihetyöt. Mutta koneiden tekemää työtä ei veroteta lainkaan! Teollisuus saa siis edelleen arvonnousun, joka syntyy, kun raaka-aineista jalostetaan lopputuotteita, mutta sen ei tarvitse enää maksaa palkkoja eikä niistä tule verotuloja valtiolle. Muutenkin yrityslait on tehty suuryritysten näkökulmasta, ja pk-yritykset kärsivät lainsäädännöstä eniten. Työllistämistä tulisi helpottaa poistamalla työn sivukulut.</p><p>Nykyisin suurin osa ihmisten maksamista veroista on tasaveroja, siis kunnallisveroa ja arvonlisäveroa, ja vain pieni osa ansiotuloveroa. Tästä suuntauksesta pitäisi päästä eroon kohti voimakkaampaa progressiota.</p><p>Näiden muutosten myötä päästäisiin pikku hiljaa siihen, että meillä ei olisi sellaisia työssä käyviä, jotka joutuvat asioimaan myös sosiaalitoimistossa tullakseen toimeen. Esimerkiksi talouden ihmemaana pidetyssä Saksassa näitä työssä käyviä köyhiä on jo 8 miljoonaa.</p><p>Siinä siis joitakin verotuksellisia asioita, joihin Suomessa voitaisiin puuttua, jos olisi tahtoa. Vielä kertauksena: lisää rahaa talouteen, vähemmän velkaa, muutoksia verotukseen. Rahan määrän sääntelyyn tarvitaan valtion ohjausta, joten se ei onnistu EU:ssa. Nyt rahaa luovat yksityiset liikepankit, joilla on sitä myötä valta kaikkeen yhteiskunnassa tapahtuvaan. Rahan tulisi olla mahdollisimman demokraattista, käytännössä valtion eli kaikkien kansalaisten liikkeelle laskemaa. Nyt raha on harvojen hallinnassa, joten ilmankos siitä on kaikilla muilla pulaa.</p><p>Kilpailu rahasta johtaa siihen, että rahan lisäksi loppuu toisista huolehtiminen ja solidaarisuus. Tämä näkyy kaikkialla muukalaisvastaisuutena. On jotenkin surkuhupaisaa, että pakolaiset ja heistä aiheutuvat kustannukset nähdään suurimpana yhteiskuntaa uhkaavana asiana, vaikka valtiolla olisi miljarditolkulla enemmän rahaa, jos vain tekisimme oikeanlaisia päätöksiä. Taloudellista ja poliittista valtaa pitävät taputtavat käsiään, kun vähäosaiset käyvät toistensa kimppuun ja hyvinvointipalvelujen alasajo jatkuu.</p><p>&nbsp;</p><p>Henri Aitakari</p><p>puoluesihteeri</p><p>Itsenäisyyspuolue</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eurooppaa on totuttu pitämään edelläkävijänä teknologisesti ja taloudellisesti. Näin ei ole enää, ja näyttää siltä, että Euroopan asema käy yhä vaikeammaksi. Suomen hyvinvointivaltion palvelut ovat pitkään olleet ihmettelyn ja ihastelun aiheita muualla maailmassa. Viimeisen parin vuosikymmenen aikana palveluja on kuitenkin karsittu ja jatkuvasti tuodaan esiin, että niihin ei ole varaa.

Valtiolla ei ole varaa, kunnilla ei ole varaa, kotitalouksilla ei ole varaa. Aika merkilliseltä kuulostaa, kun muistetaan, millaisessa mallissa maa oli viimeisimpien sotien jälkeen, jolloin oli pulaa ja puutetta kaikesta. Tätä nykyistä, täysin tarpeetonta ”rahan puutetta” korvataan sitten ottamalla velkaa yksityisiltä liikepankeilta. Tosiaan, niiltä lainaavat kaikki, niin valtio, kunnat kuin kotitaloudetkin. Edes valtiot EU:ssa eivät voi lainata rahaa omalta keskuspankiltaan. Tämän seurauksena pankit ja rahoitusala hallitsevat valtioita, kuntia ja kotitalouksia.

Tällä hetkellä ei esimerkiksi Suomen eduskunnalla ole oikeastaan mitään päätöksentekovaltaa, ja sitäkään valtaa, mikä sillä olisi, se ei käytä tai käyttää sitä kyseenalaisesti. Laeista 80 % tulee EU:sta. Ainoa merkittävä asia, johon eduskunta voisi vaikuttaa suotuisasti, on verotus. Seuraavaksi pari esimerkkiä siitä, miten viimeisten vuosikymmenten verotusmuutokset ovat aiheuttaneet nykyisen ”kestävyysvajeen” ja paljon enemmänkin.

Yritysten voitoistaan maksama yhteisövero oli aikanaan 50 %, nykyään se on 20 %. Yritysten voittoja siis verotetaan huomattavasti kevyemmin kuin muutama vuosikymmen sitten. Sen seurauksena voitot ovat kasvaneet, mikä tarkoittaa lisää rahaa omistajille, joilla sitä on jo entuudestaan runsaasti. Tämä miljoonaoptioina ym. järjestelyin maksettava raha ei liiku mihinkään taloudessa, vaan makaa tileillä, usein vielä täysin verottajan ulottumattomissa veroparatiiseissa. Selityksenä veron kevennykseen on annettu, että yritykset voisivat investoida ja luoda uusia työpaikkoja. Niitä ei kuitenkaan ole näkynyt.

Veroparatiisit ovat toinen verotukseen liittyvä ongelma, joka olisi verrattain helppo laittaa aisoihin, jos siihen olisi tahtoa. Vuosittain valtio menettää veroparatiisien takia arviolta 5 – 7 miljardia euroa. Koko Euroopassa menetysten on arvioitu olevan n. 1000 miljardia. Niin sanottu kestävyysvaje tulisi Suomessa paikattua jo sillä, että veronkiertoa ei mahdollistettaisi. Tosin tämä varmaan on ristiriidassa EU:n tärkeimmän vapauden eli pääoman vapaan liikkuvuuden kanssa. Siitä ”vapaudesta” maksetaan kovaa hintaa. Oikeasti se onkin orjuutta.

Kolmas ongelma, johon eduskunta voisi vaikuttaa, on tuotannon arvon lisäyksen verottaminen. Entisaikaan teollisuus työllisti Suomessa ja Euroopassa valtavan määrän ihmisiä, joiden palkasta maksettiin verot. Nyt työntekijöiden määrä Euroopassa on vähentynyt kymmenillä miljoonilla ihmisillä, kun automaatio ja digitalisaatio ovat korvanneet ihmistyön. Sinänsä siinä ei ole mitään huonoa, että koneet tekevät vaihetyöt. Mutta koneiden tekemää työtä ei veroteta lainkaan! Teollisuus saa siis edelleen arvonnousun, joka syntyy, kun raaka-aineista jalostetaan lopputuotteita, mutta sen ei tarvitse enää maksaa palkkoja eikä niistä tule verotuloja valtiolle. Muutenkin yrityslait on tehty suuryritysten näkökulmasta, ja pk-yritykset kärsivät lainsäädännöstä eniten. Työllistämistä tulisi helpottaa poistamalla työn sivukulut.

Nykyisin suurin osa ihmisten maksamista veroista on tasaveroja, siis kunnallisveroa ja arvonlisäveroa, ja vain pieni osa ansiotuloveroa. Tästä suuntauksesta pitäisi päästä eroon kohti voimakkaampaa progressiota.

Näiden muutosten myötä päästäisiin pikku hiljaa siihen, että meillä ei olisi sellaisia työssä käyviä, jotka joutuvat asioimaan myös sosiaalitoimistossa tullakseen toimeen. Esimerkiksi talouden ihmemaana pidetyssä Saksassa näitä työssä käyviä köyhiä on jo 8 miljoonaa.

Siinä siis joitakin verotuksellisia asioita, joihin Suomessa voitaisiin puuttua, jos olisi tahtoa. Vielä kertauksena: lisää rahaa talouteen, vähemmän velkaa, muutoksia verotukseen. Rahan määrän sääntelyyn tarvitaan valtion ohjausta, joten se ei onnistu EU:ssa. Nyt rahaa luovat yksityiset liikepankit, joilla on sitä myötä valta kaikkeen yhteiskunnassa tapahtuvaan. Rahan tulisi olla mahdollisimman demokraattista, käytännössä valtion eli kaikkien kansalaisten liikkeelle laskemaa. Nyt raha on harvojen hallinnassa, joten ilmankos siitä on kaikilla muilla pulaa.

Kilpailu rahasta johtaa siihen, että rahan lisäksi loppuu toisista huolehtiminen ja solidaarisuus. Tämä näkyy kaikkialla muukalaisvastaisuutena. On jotenkin surkuhupaisaa, että pakolaiset ja heistä aiheutuvat kustannukset nähdään suurimpana yhteiskuntaa uhkaavana asiana, vaikka valtiolla olisi miljarditolkulla enemmän rahaa, jos vain tekisimme oikeanlaisia päätöksiä. Taloudellista ja poliittista valtaa pitävät taputtavat käsiään, kun vähäosaiset käyvät toistensa kimppuun ja hyvinvointipalvelujen alasajo jatkuu.

 

Henri Aitakari

puoluesihteeri

Itsenäisyyspuolue

]]>
13 http://henriaitakari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240369-rahan-puute-johtaa-myos-solidaarisuuden-puutteeseen#comments Raha Solidaarisuus Velka Verotus Fri, 21 Jul 2017 12:31:39 +0000 Henri Aitakari http://henriaitakari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240369-rahan-puute-johtaa-myos-solidaarisuuden-puutteeseen
Lahjatalous http://pasipulkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240257-lahjatalous <p>&nbsp;</p><p><strong>Mistä tuli turvallisuuden tunteemme, ja mihin se on katoamassa?</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Tuossa keväällä kuulin radiossa erään tutkijan esittävän, että ennen rahataloutta vallitsi lähinnä lahjatalous. Vallitseva näkemys on, että ennen rahan keksimistä vallitsi vaihdantatalous. Mutta oliko näin?</p><p>Raha on ollut, jossain muodossa, käytössä jo yli 6 000 vuotta. Ihmislaji, ja sen historia on kuitenkin yli 200 000 vuotta vanha. Kuinka talous on toiminut ennen rahan keksimistä? Ajatus vaihdantataloudesta rakentuu oletukselle, että ihminen vaatii jotain vastineeksi antaessaan omaansa toiselle. Kuinka hyvin tällainen vaihdanta voisi toimia? Entä jos lahjat ovatkin olleet pääasiallinen talouden muoto? Annat lahjan pyyteettömästi ja luotat siihen että se hyödyttää sinuakin.</p><p>Pääosa ihmishistoriasta on ollut niukkuutta. Ravintoa on ollut tarjolla vaihtelevasti. Monet parhaista luonnon suomista ravinnonlähteistä ovat olleet tarjolla vain paikallisesti ja vain osan vuotta. Marjoja ja hedelmiä ym. hyviä ravinnonlähteitä on ollut saatavilla vain hetken, ja kilpailu niistä on ollut mahdollisesti kovaa.</p><p>Yhteistyössä ihmiset kykenivät suojemaan toisiaan niin luonnonvoimilta, pedoilta kuin toisilta heimoiltakin. Yhteistyö oli voimaa myös kilpailussa ravinnosta. Toisesta huolehtiminen piti yhteisön vahvana. Esimerkiksi siten, että joku joka osasi kiipeillä vaikeasti saavutettavien hedelmien luokse, jakoi saaliinsa toisten kanssa. Antamalla &quot;lahjaksi&quot; keräämänsä ylijäämän, lahjaksiantaja suojeli myös itseään.&nbsp; Vahvan, turvaa-antavan yhteisön rakensi siis sellainen luottamus, jossa omasta annetaan pyyteettömästi sille, joka tarvitsee. Lahjoja siis annettiin ja vastaanotettiin ilman pyyteitä, luottaen siihen että se on yhteinen etu. Tärkeä sana on siis luottamus.</p><p>Vaihdantataloudessa ei olisi voinut kehittyä tehokasta yhteisöä ja yhteisön sisäistä taloutta. Jos jollakin oli jotakin yli oman tarpeen, mutta hän vaati aina välittömästi jotakin maksuksi omasta palvelustaan, ei vaihdantaa välttämättä edes syntynyt. Toki varmaan vaihdantaakin syntyi yleisellä tasolla, mutta kahden ihmisen tarpeet ja tarjolla oleva ylijäämä kohtaavat huonosti toisensa. Esimerkiksi: Kalastajalla on yltäkyllin kalaa tarjolla. Hän tarvitsee uuden ruuhen hajoamassa olevan tilalle. Kalastaja tietää hyvän kirvesmiehen, joka tekisi hänelle ruuhen, mutta kirvesmies ei kaipaa kaloja. Vaihdantataloudessa kalastaja jäisi ilman ruuhtaan. Jos kalastaja ja kirvesmies kuuluivat samaan yhteisöön, saattoi kirvesmies luottaa siihen, että palvelus hyödyttäisi häntäkin jossain vaiheessa. Jos eivät kuuluneet samaan yhteisöön, ei riittävää luottamusta lahjaksi antamiseen välttämättä ollut. Kirvesmies tekisi ruuhen, mutta hänen kirveensä on haurastunut, ja hän tarvitsisi uuden ennen kuin voi tehdä ruuhen kalastajalle. Naapurikylän seppä voisi tehdä kirveenterän, ja hän haluaisikin kaloja ruuakseen, mutta hänellä ei ole metallia kirveen terän tekemiseen. Seppä tietää toisen kyläläisen, joka on löytänyt suuren möykyn meteoriittirautaa, josta kirveen terän voisi tehdä. Tälle kyläläiselle kelpaa kuitenkin maksuksi vain vilja...jne... Kun ihmisten ketju kasvaa, muuttuu vaihdantatalouden toiminta mahdottomaksi. Tarvitaan maksuväline, jotta vaihdanta toimisi ilman vahvaa luottamusta ihmiseen itseensä.</p><p>Suurimman osan aikaa ihmishistoriassa pääasiallinen talousjärjestelmä on ollut lahjatalous, josta siirryttiin pikkuhiljaa kohti rahataloutta. Raha on ainakin yhtä vanha keksintö kuin kirjoitus. Vanhimmat kirjoitukset ovat jonkinlaisia tilikirjoja tai velkalistoja. Rahan alkuperä tutkittaessa on päätelty sen todennäköisesti kehittyneen jonkinlaisesta yhteisöllisestä rangaistusjärjestelmästä, vähän kuin sakosta, korvauksesta tai verosta.</p><p>Rahana ovat toimineet luonnon tuotteet kuten legendaarisin oravan nahka, metallit ja varsinkin harvinaiset metallit kuten kulta ja hopea. Jotta jokin on voinut toimia maksuvälineenä, on sen arvoon täytynyt voida yleisesti luottaa. Alkuperäisten maksuvälineiden tärkein ominaisuus onkin ollut yleinen luottamus niiden &quot;arvoon&quot; eli haluttavuuteen. Arvostetuin maksuväline on kulta, koska se on harvinaista. Sen arvon oletetaan säilyvän, ja sen &quot;väärentäminen&quot; laimentamalla paljastuu helposti &quot;puraisutestillä&quot;. Lahjatalouden käyttövoima oli luottamus yhteisön jäsenien kesken, mutta rahatalouden käyttövoima on luottamus yhteiseen maksuvälineeseen. Nykyinen rahajärjestelmä perustuu täysin virtuaaliseen rahaan. Rahan arvon luo edelleen luottamus siihen, että kaikki hyväksyvät sen maksuvälineenä. Tärkeä sana on luottamus.</p><p>Rahan olemassaolo ja luottamus rahaan on kasvattanut taloudellisen kanssakäymisen mittakaavaa valtavasti. Yhteisön jäsenet eivät enää tunne kaikki toisiaan. Luottamus rahaan korvaa luottamusta ihmiseen.</p><p>Jotta ymmärtäisimme miten raha on maailmamme muuttunut, on meidän samalla mietittävä yhteisöllistä kehitystä. Miten ihmiseen on luotettu? Mikä on luonut turvallisuutta, ja mikä tuhonnut sitä?</p><p>Yhteisöjen koon kasvaessa ja kulttuurin kehittyessä, rahan keksimiselle tuli &quot;tilaus&quot;. Sana kulttuurihan tarkoittaa maanviljelystä. Ihmisten asettuessa paikoilleen ja alkaessa viljellä maata, alkoi syntyä ylijäämää ravinnosta. Samalla ihmistyötä vapautui kehittämään apuvälineitä ravinnontuotantoon ja rakentamiseen.</p><p>Lähtölaukaus nykyisen kaltaiselle yhteisölle ammuttiin ihmisen asettuessa paikoilleen maata&nbsp; viljelemään. Yhteisöjen edelleen kasvaessa yhteisöllisen luottamuksen voima laimeni. Evoluution alkuhämäristä kotoisin oleva yksilöiden itsekkyys alkoi taas ottaa valtaa. Yhteisöissä on taistelleet aina yksilön evoluutiosta peräisin oleva itsekkyys ja kulttuurievoluution vaatimus yksilöiden väliselle yhteistyölle. Mitä suurempi yhteisö, sitä pienempi yhteisöllinen kontrolli ja sitä pienempi luottamus ihmiseen.</p><p>Kasvavissa yhteisöissä organisoituminen oli niin sanottu voittajaominaisuus tastelussa elintilasta ja resursseista.&nbsp; Historian saatossa meillä on ollut monenlaisia talouksia, orjuutta, maaorjuutta, feodalismia, erilaisia luokkayhteiskuntia... Monissa järjetelmissä ihmiset arvotettiin syntyperänsä perusteella. Talouden toiminta perustui pakkoon ja väkivallan uhkaan. Luottamusta ihmiseen oli mahdollista olla vain luokkien sisällä. Luokkien välillä vallitsi viha tai ainakin epäluottamus. Toisaalta teollisesta vallankumouksesta lähtien tavallisen kansan asema on parantunut suhteessa &quot;eliittiin&quot;.</p><p>Valtasuhteet yhteisöissä ovat ajan saatossa vaihdelleet, mutta kaikkialla on ollut niitä yhtenäisiä yhteisöjä, joissa luottamus ihmiseen on ollut &quot;käypää valuuttaa&quot;. Meidänkin kulttuurissa on säilynyt aina viime vuosikymmenille asti talkooperinne. Talkoot on juuri tuota lahjataloutta, joka tavallaan velvoittaa pyydettäessä osallistumaan. Kaikki kuitenkin ymmärtävät lahjana annetun työn olevan lopulta yhteinen etu.</p><p>Lähihistoriamme tapahtumilla on tietenkin suurin vaikutus nykyhetkeen. Toisen maailman sodan jälkeen talouseliitti pakotettiin luopumaan osuuksistaan tulonjaossa keskiluokan hyväksi. Hyvänä esimerkkinä tästä oli Yhdysvallat, jossa korkeimmat tuloveromarginaalit miljardööreille olivat käytännössä 92%. Uusi tulonjako New Deal loi ennen näkemättömän talouden vaurastumisen, ja tulevaisuuden optimismi olikin huipussaan. Tuon kehityksen päätti kuitenkin uusliberaalin ideologian kasvu valtavirtaisessa talouskeskustelussa. Yksilökeskeinen ajattelu alkoi taas vallata tilaa talousajattelussa 1970 -luvulla. Yksilön etua korostavalla ajattelulla ja politiikalla oli suora vaikutus tulonjakoon, ei vain kansanryhmien välillä vaan myös alueellisesti. Nykyään keskimääräisen Yhdysvaltalaisen työntekijän palkan ostovoimaa on alhaisempi kuin vuonna 1970. Ilman rahaa ja sosiaalista turvaverkkoa, puuttuu tuollaisen yhteisön jäseneltä kaikki turva. Taloudellisesta epävarmuudesta on tullut arkipäivää. Luottamus yhteisöön on kadonnut, ja kansan pahoinvointi ja pelko tuottivat presidentiksi Donald Trumpin. Me Suomessa olemme vain vuosikymmenen Yhdysvaltojen perässä tässä kehityksessä.</p><p>Suomalaisten turvallisuuden ja onnellisuuden tunnetta arvioitaessa on selvinnyt, että 1980-luvulla suomalaiset olivat onnellisimpia. Työttömyys oli käytännössä olematonta. Tulevaisuuden odotukset olivat korkealla. Kansalla ei ollut taloudellisia huolia. 80-luvun lopulla mediassa mainostettiin sitä, että Suomen bruttokansantuote per asukas oli toiseksi korkein maailmassa. Uutisissa jopa arvailtiin sitä, milloin Suomi olisi ykkönen bruttokansantuote -mittarilla mitattuna. Toki tuo ulospäin näkyvä yltäkylläisyys oli rakennettu murenevalle pohjalle ns. vahvan markan politiikalla. Yltäkylläisyyttä yritettiin pitää yllä rahan arvoa keinotekoisesti nostamalla. Keinotekoisen korkealla rahan arvolla yritettiin siis ostaa ulkomaisia tuotteita halvemmalla kuin mitä kotimaisen vientituotannon arvo olisi sallinut. Luottamus rahaamme katosi, kun yritimme itsekkäästi ohittaa tasasuhtaisen vaihdannan ulkomaan kaupassa.</p><p>Hädissään Suomen johtavat poliitikot, keskuspankkiirit ja pankkiirit tekivät suunnitelman rahajärjestelmän pelastamiseksi, rahan luottamuksen pelastamiseksi. Tässä suunnitelmassa päätettiin pelastaa pankit lähes siinä muodossaan kuin ne olivat. Tämän suunnitelman seurauksena Suomen reaalitalous joutui vaikeuksiin. Suomalaiset yritykset ja koko reaalitalous jätettiin pankkien armoille. Kymmenet tuhannet yrittäjät ajettiin ahdinkoon, ja koko reaalitalous romahti. Rahajärjestelmästä tai oikeammin pankkijärjestelmästä olikin tullut tärkeämpi kuin reaalitaloudesta. Luottamus rahaan oli nyt tärkeämpi kuin ihminen. Rahasta oli tullut taas uuden luokkajärjestelmän perusta. Huomioitavaa on että esimerkiksi Norjassa toimittiin toisin. Pankit kansallistettiin ja reaalitalous pelastettiin. Siellä lama jäi lyhyeksi, vaikka öljynkin hinta oli pohjassa.</p><p>&nbsp;90-luvun laman opit eivät muuttaneet harjoitettua politiikkaa. Metsäklusterin menestys ja Nokian nousu peittivät alleen valitun talouspolitiikan ja rahapolitiikan heikkouden. Nokian romahdus yhdessä kansainvälisen finassikriisin kanssa paljasti taas kiinteän valuuttakurssin ongelmat. Talousliberaalin ajattelun heikkouksia ei haluta tunnustaa edelleenkään, vaikka nykyinen lamaa on jatkunut kohta vuosikymmenen.</p><p>Tämä yksilöä korostava ideologia vallitsee edelleen taloudessamme. Kaupungistumista pidetään positiivisena ja luonnollisena kehityksenä, vaikka se on suoraa seurausta poliittisilla päätöksillä rakennetusta tulonjakojärjestelmästä. Maaseutu autioituu, kun raha valuu keskuksiin, eikä palaa enää aluepolitiikan mukana takaisin. Paljon puhuttu työvoiman vapaa likkuvuus tarkoittaa käytännössä monille pakkoa liikkua toimeentuloa etsiessään. Yhteisön merkitystä ja samalla yhteisöllisyyden merkitystä aliarvostetaan. Turvattomuuden tunne kasvaa kun ympärillämme ei ole enää ihmisiä, joihin uskaltaisimme luottaa, ja yhteisö eli Valtio pyrkii vetäytymään hyvinvointiyhteiskuntatavoitteesta.</p><p>Meissä kaikissa on vielä jäljellä ainakin rippeet tuosta turvaa tuovasta lahjataloudesta ja talkoohengestä, vaikka yhteisöllisyys onkin kaupungistumisen puristuksissa. Maailmamme on kehittymässä suuntaan, jossa pyyteettömälle kanssaihmisen avulle ei jätetä tilaa. Näin ei välttämättä tarvitse olla. Kaupunkeihinkin voidaan luoda puitteet yhteisöllisen käyttäytymisen selviytymiselle. Kaupunkien lähiöiden ei tarvitse välttämättä olla pelkkiä &quot;työläisien säilytyspaikkoja&quot;. Niihin on mahdollista luoda pienyhteisöjä, joissa ihmiset tuntevat toisensa. Ihmiset eivät saa olla pelkää työvoimaa, joiden oletetaan liikkuvan suhdanteiden mukaan. Yhteisön muodostumisessa vaaditaan kestävyyttä. Lisäksi yhteisön muodostuminen vaatii sen, että nuo yhteisöt sisältävät pääosan yhteisön tarvitsemista palveluista. Palveluiden keskittäminen automarketteihin ei varmasti tue tätä.</p><p>Luottamalla kanssaihmiseen voimme luoda turvaa itsellemme. Pienet yhteisöt voivat parantaa menestystään luottamalla paikalliseen ihmiseen, yritykseen ja yhteisöön. Jokaisen kannattaa olla myös luottamuksen arvoinen. Globalisoituvassa maailmassa turva on edelleen lähellämme, ei &quot;maailman turuilla&quot;.</p><p>Meille opetetaan että kaikki mitataan rahassa. Meidän on kuitenkin hyvä säilyttää mielessämme ajatus siitä, että ihmisyys lähti kehittymään lahjoista, joita annoimme pyyteettömästi toisillemme.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Mistä tuli turvallisuuden tunteemme, ja mihin se on katoamassa?

 

Tuossa keväällä kuulin radiossa erään tutkijan esittävän, että ennen rahataloutta vallitsi lähinnä lahjatalous. Vallitseva näkemys on, että ennen rahan keksimistä vallitsi vaihdantatalous. Mutta oliko näin?

Raha on ollut, jossain muodossa, käytössä jo yli 6 000 vuotta. Ihmislaji, ja sen historia on kuitenkin yli 200 000 vuotta vanha. Kuinka talous on toiminut ennen rahan keksimistä? Ajatus vaihdantataloudesta rakentuu oletukselle, että ihminen vaatii jotain vastineeksi antaessaan omaansa toiselle. Kuinka hyvin tällainen vaihdanta voisi toimia? Entä jos lahjat ovatkin olleet pääasiallinen talouden muoto? Annat lahjan pyyteettömästi ja luotat siihen että se hyödyttää sinuakin.

Pääosa ihmishistoriasta on ollut niukkuutta. Ravintoa on ollut tarjolla vaihtelevasti. Monet parhaista luonnon suomista ravinnonlähteistä ovat olleet tarjolla vain paikallisesti ja vain osan vuotta. Marjoja ja hedelmiä ym. hyviä ravinnonlähteitä on ollut saatavilla vain hetken, ja kilpailu niistä on ollut mahdollisesti kovaa.

Yhteistyössä ihmiset kykenivät suojemaan toisiaan niin luonnonvoimilta, pedoilta kuin toisilta heimoiltakin. Yhteistyö oli voimaa myös kilpailussa ravinnosta. Toisesta huolehtiminen piti yhteisön vahvana. Esimerkiksi siten, että joku joka osasi kiipeillä vaikeasti saavutettavien hedelmien luokse, jakoi saaliinsa toisten kanssa. Antamalla "lahjaksi" keräämänsä ylijäämän, lahjaksiantaja suojeli myös itseään.  Vahvan, turvaa-antavan yhteisön rakensi siis sellainen luottamus, jossa omasta annetaan pyyteettömästi sille, joka tarvitsee. Lahjoja siis annettiin ja vastaanotettiin ilman pyyteitä, luottaen siihen että se on yhteinen etu. Tärkeä sana on siis luottamus.

Vaihdantataloudessa ei olisi voinut kehittyä tehokasta yhteisöä ja yhteisön sisäistä taloutta. Jos jollakin oli jotakin yli oman tarpeen, mutta hän vaati aina välittömästi jotakin maksuksi omasta palvelustaan, ei vaihdantaa välttämättä edes syntynyt. Toki varmaan vaihdantaakin syntyi yleisellä tasolla, mutta kahden ihmisen tarpeet ja tarjolla oleva ylijäämä kohtaavat huonosti toisensa. Esimerkiksi: Kalastajalla on yltäkyllin kalaa tarjolla. Hän tarvitsee uuden ruuhen hajoamassa olevan tilalle. Kalastaja tietää hyvän kirvesmiehen, joka tekisi hänelle ruuhen, mutta kirvesmies ei kaipaa kaloja. Vaihdantataloudessa kalastaja jäisi ilman ruuhtaan. Jos kalastaja ja kirvesmies kuuluivat samaan yhteisöön, saattoi kirvesmies luottaa siihen, että palvelus hyödyttäisi häntäkin jossain vaiheessa. Jos eivät kuuluneet samaan yhteisöön, ei riittävää luottamusta lahjaksi antamiseen välttämättä ollut. Kirvesmies tekisi ruuhen, mutta hänen kirveensä on haurastunut, ja hän tarvitsisi uuden ennen kuin voi tehdä ruuhen kalastajalle. Naapurikylän seppä voisi tehdä kirveenterän, ja hän haluaisikin kaloja ruuakseen, mutta hänellä ei ole metallia kirveen terän tekemiseen. Seppä tietää toisen kyläläisen, joka on löytänyt suuren möykyn meteoriittirautaa, josta kirveen terän voisi tehdä. Tälle kyläläiselle kelpaa kuitenkin maksuksi vain vilja...jne... Kun ihmisten ketju kasvaa, muuttuu vaihdantatalouden toiminta mahdottomaksi. Tarvitaan maksuväline, jotta vaihdanta toimisi ilman vahvaa luottamusta ihmiseen itseensä.

Suurimman osan aikaa ihmishistoriassa pääasiallinen talousjärjestelmä on ollut lahjatalous, josta siirryttiin pikkuhiljaa kohti rahataloutta. Raha on ainakin yhtä vanha keksintö kuin kirjoitus. Vanhimmat kirjoitukset ovat jonkinlaisia tilikirjoja tai velkalistoja. Rahan alkuperä tutkittaessa on päätelty sen todennäköisesti kehittyneen jonkinlaisesta yhteisöllisestä rangaistusjärjestelmästä, vähän kuin sakosta, korvauksesta tai verosta.

Rahana ovat toimineet luonnon tuotteet kuten legendaarisin oravan nahka, metallit ja varsinkin harvinaiset metallit kuten kulta ja hopea. Jotta jokin on voinut toimia maksuvälineenä, on sen arvoon täytynyt voida yleisesti luottaa. Alkuperäisten maksuvälineiden tärkein ominaisuus onkin ollut yleinen luottamus niiden "arvoon" eli haluttavuuteen. Arvostetuin maksuväline on kulta, koska se on harvinaista. Sen arvon oletetaan säilyvän, ja sen "väärentäminen" laimentamalla paljastuu helposti "puraisutestillä". Lahjatalouden käyttövoima oli luottamus yhteisön jäsenien kesken, mutta rahatalouden käyttövoima on luottamus yhteiseen maksuvälineeseen. Nykyinen rahajärjestelmä perustuu täysin virtuaaliseen rahaan. Rahan arvon luo edelleen luottamus siihen, että kaikki hyväksyvät sen maksuvälineenä. Tärkeä sana on luottamus.

Rahan olemassaolo ja luottamus rahaan on kasvattanut taloudellisen kanssakäymisen mittakaavaa valtavasti. Yhteisön jäsenet eivät enää tunne kaikki toisiaan. Luottamus rahaan korvaa luottamusta ihmiseen.

Jotta ymmärtäisimme miten raha on maailmamme muuttunut, on meidän samalla mietittävä yhteisöllistä kehitystä. Miten ihmiseen on luotettu? Mikä on luonut turvallisuutta, ja mikä tuhonnut sitä?

Yhteisöjen koon kasvaessa ja kulttuurin kehittyessä, rahan keksimiselle tuli "tilaus". Sana kulttuurihan tarkoittaa maanviljelystä. Ihmisten asettuessa paikoilleen ja alkaessa viljellä maata, alkoi syntyä ylijäämää ravinnosta. Samalla ihmistyötä vapautui kehittämään apuvälineitä ravinnontuotantoon ja rakentamiseen.

Lähtölaukaus nykyisen kaltaiselle yhteisölle ammuttiin ihmisen asettuessa paikoilleen maata  viljelemään. Yhteisöjen edelleen kasvaessa yhteisöllisen luottamuksen voima laimeni. Evoluution alkuhämäristä kotoisin oleva yksilöiden itsekkyys alkoi taas ottaa valtaa. Yhteisöissä on taistelleet aina yksilön evoluutiosta peräisin oleva itsekkyys ja kulttuurievoluution vaatimus yksilöiden väliselle yhteistyölle. Mitä suurempi yhteisö, sitä pienempi yhteisöllinen kontrolli ja sitä pienempi luottamus ihmiseen.

Kasvavissa yhteisöissä organisoituminen oli niin sanottu voittajaominaisuus tastelussa elintilasta ja resursseista.  Historian saatossa meillä on ollut monenlaisia talouksia, orjuutta, maaorjuutta, feodalismia, erilaisia luokkayhteiskuntia... Monissa järjetelmissä ihmiset arvotettiin syntyperänsä perusteella. Talouden toiminta perustui pakkoon ja väkivallan uhkaan. Luottamusta ihmiseen oli mahdollista olla vain luokkien sisällä. Luokkien välillä vallitsi viha tai ainakin epäluottamus. Toisaalta teollisesta vallankumouksesta lähtien tavallisen kansan asema on parantunut suhteessa "eliittiin".

Valtasuhteet yhteisöissä ovat ajan saatossa vaihdelleet, mutta kaikkialla on ollut niitä yhtenäisiä yhteisöjä, joissa luottamus ihmiseen on ollut "käypää valuuttaa". Meidänkin kulttuurissa on säilynyt aina viime vuosikymmenille asti talkooperinne. Talkoot on juuri tuota lahjataloutta, joka tavallaan velvoittaa pyydettäessä osallistumaan. Kaikki kuitenkin ymmärtävät lahjana annetun työn olevan lopulta yhteinen etu.

Lähihistoriamme tapahtumilla on tietenkin suurin vaikutus nykyhetkeen. Toisen maailman sodan jälkeen talouseliitti pakotettiin luopumaan osuuksistaan tulonjaossa keskiluokan hyväksi. Hyvänä esimerkkinä tästä oli Yhdysvallat, jossa korkeimmat tuloveromarginaalit miljardööreille olivat käytännössä 92%. Uusi tulonjako New Deal loi ennen näkemättömän talouden vaurastumisen, ja tulevaisuuden optimismi olikin huipussaan. Tuon kehityksen päätti kuitenkin uusliberaalin ideologian kasvu valtavirtaisessa talouskeskustelussa. Yksilökeskeinen ajattelu alkoi taas vallata tilaa talousajattelussa 1970 -luvulla. Yksilön etua korostavalla ajattelulla ja politiikalla oli suora vaikutus tulonjakoon, ei vain kansanryhmien välillä vaan myös alueellisesti. Nykyään keskimääräisen Yhdysvaltalaisen työntekijän palkan ostovoimaa on alhaisempi kuin vuonna 1970. Ilman rahaa ja sosiaalista turvaverkkoa, puuttuu tuollaisen yhteisön jäseneltä kaikki turva. Taloudellisesta epävarmuudesta on tullut arkipäivää. Luottamus yhteisöön on kadonnut, ja kansan pahoinvointi ja pelko tuottivat presidentiksi Donald Trumpin. Me Suomessa olemme vain vuosikymmenen Yhdysvaltojen perässä tässä kehityksessä.

Suomalaisten turvallisuuden ja onnellisuuden tunnetta arvioitaessa on selvinnyt, että 1980-luvulla suomalaiset olivat onnellisimpia. Työttömyys oli käytännössä olematonta. Tulevaisuuden odotukset olivat korkealla. Kansalla ei ollut taloudellisia huolia. 80-luvun lopulla mediassa mainostettiin sitä, että Suomen bruttokansantuote per asukas oli toiseksi korkein maailmassa. Uutisissa jopa arvailtiin sitä, milloin Suomi olisi ykkönen bruttokansantuote -mittarilla mitattuna. Toki tuo ulospäin näkyvä yltäkylläisyys oli rakennettu murenevalle pohjalle ns. vahvan markan politiikalla. Yltäkylläisyyttä yritettiin pitää yllä rahan arvoa keinotekoisesti nostamalla. Keinotekoisen korkealla rahan arvolla yritettiin siis ostaa ulkomaisia tuotteita halvemmalla kuin mitä kotimaisen vientituotannon arvo olisi sallinut. Luottamus rahaamme katosi, kun yritimme itsekkäästi ohittaa tasasuhtaisen vaihdannan ulkomaan kaupassa.

Hädissään Suomen johtavat poliitikot, keskuspankkiirit ja pankkiirit tekivät suunnitelman rahajärjestelmän pelastamiseksi, rahan luottamuksen pelastamiseksi. Tässä suunnitelmassa päätettiin pelastaa pankit lähes siinä muodossaan kuin ne olivat. Tämän suunnitelman seurauksena Suomen reaalitalous joutui vaikeuksiin. Suomalaiset yritykset ja koko reaalitalous jätettiin pankkien armoille. Kymmenet tuhannet yrittäjät ajettiin ahdinkoon, ja koko reaalitalous romahti. Rahajärjestelmästä tai oikeammin pankkijärjestelmästä olikin tullut tärkeämpi kuin reaalitaloudesta. Luottamus rahaan oli nyt tärkeämpi kuin ihminen. Rahasta oli tullut taas uuden luokkajärjestelmän perusta. Huomioitavaa on että esimerkiksi Norjassa toimittiin toisin. Pankit kansallistettiin ja reaalitalous pelastettiin. Siellä lama jäi lyhyeksi, vaikka öljynkin hinta oli pohjassa.

 90-luvun laman opit eivät muuttaneet harjoitettua politiikkaa. Metsäklusterin menestys ja Nokian nousu peittivät alleen valitun talouspolitiikan ja rahapolitiikan heikkouden. Nokian romahdus yhdessä kansainvälisen finassikriisin kanssa paljasti taas kiinteän valuuttakurssin ongelmat. Talousliberaalin ajattelun heikkouksia ei haluta tunnustaa edelleenkään, vaikka nykyinen lamaa on jatkunut kohta vuosikymmenen.

Tämä yksilöä korostava ideologia vallitsee edelleen taloudessamme. Kaupungistumista pidetään positiivisena ja luonnollisena kehityksenä, vaikka se on suoraa seurausta poliittisilla päätöksillä rakennetusta tulonjakojärjestelmästä. Maaseutu autioituu, kun raha valuu keskuksiin, eikä palaa enää aluepolitiikan mukana takaisin. Paljon puhuttu työvoiman vapaa likkuvuus tarkoittaa käytännössä monille pakkoa liikkua toimeentuloa etsiessään. Yhteisön merkitystä ja samalla yhteisöllisyyden merkitystä aliarvostetaan. Turvattomuuden tunne kasvaa kun ympärillämme ei ole enää ihmisiä, joihin uskaltaisimme luottaa, ja yhteisö eli Valtio pyrkii vetäytymään hyvinvointiyhteiskuntatavoitteesta.

Meissä kaikissa on vielä jäljellä ainakin rippeet tuosta turvaa tuovasta lahjataloudesta ja talkoohengestä, vaikka yhteisöllisyys onkin kaupungistumisen puristuksissa. Maailmamme on kehittymässä suuntaan, jossa pyyteettömälle kanssaihmisen avulle ei jätetä tilaa. Näin ei välttämättä tarvitse olla. Kaupunkeihinkin voidaan luoda puitteet yhteisöllisen käyttäytymisen selviytymiselle. Kaupunkien lähiöiden ei tarvitse välttämättä olla pelkkiä "työläisien säilytyspaikkoja". Niihin on mahdollista luoda pienyhteisöjä, joissa ihmiset tuntevat toisensa. Ihmiset eivät saa olla pelkää työvoimaa, joiden oletetaan liikkuvan suhdanteiden mukaan. Yhteisön muodostumisessa vaaditaan kestävyyttä. Lisäksi yhteisön muodostuminen vaatii sen, että nuo yhteisöt sisältävät pääosan yhteisön tarvitsemista palveluista. Palveluiden keskittäminen automarketteihin ei varmasti tue tätä.

Luottamalla kanssaihmiseen voimme luoda turvaa itsellemme. Pienet yhteisöt voivat parantaa menestystään luottamalla paikalliseen ihmiseen, yritykseen ja yhteisöön. Jokaisen kannattaa olla myös luottamuksen arvoinen. Globalisoituvassa maailmassa turva on edelleen lähellämme, ei "maailman turuilla".

Meille opetetaan että kaikki mitataan rahassa. Meidän on kuitenkin hyvä säilyttää mielessämme ajatus siitä, että ihmisyys lähti kehittymään lahjoista, joita annoimme pyyteettömästi toisillemme.

]]>
3 http://pasipulkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240257-lahjatalous#comments Lahjatalous Luottamus Raha Talous Turvallisuus Tue, 18 Jul 2017 16:41:50 +0000 Pasi Pulkkinen http://pasipulkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240257-lahjatalous
Useimmilla suomalaisilla on nyt riittävästi rahaa http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240064-useimmilla-suomalaisilla-on-nyt-riittavasti-rahaa <p>Enemmistöllä suomalaisista on tällä hetkellä rahaa enemmän kuin mitä he tarvitsevat elämiseensä. Lähes kaksi kolmasosaa kertoo sijoittaneensa rahojaan. Suurin sijoitusmuoto näyttäisi olevan käyttötilille säästäminen. Se on toki varmin kohde mutta takuuvarmasti tilille säästämällä saa huonoimman tuoton. Se että tilille säästäminen on ykköskohde kertonee jotakin siitä, että ihmisillä ei kuitenkaan ole riskinottohaluja tai kykyä.</p><p>Kakkossijalla näyttäisi olevan sijoittaminen rahastoihin. Osakkeitakin näyttää omistavan liki viidennes kansalaisista. Oikein valitut osakkeet lienevätkin pitkässä juoksussa paras sijoituskohde edellä mainituista. Tällä hetkelläkin monen osakkeen pörssikurssi on nousussa ja Helsingin HEX ylittänee lähipäivinä kymmentuhannen pisteen rajan.</p><p>Valtaosalla suomalaisista on siis taloustilanne hyvällä mallilla, ja hyvä niin. Lisäksi on sitten tottakai se köyhä kansan vähemmistö, kolmannes, joilla ei varoja sijoittamiseen tai säästämiseen toistaiseksi riitä. Talouskasvu kuitenkin orastaa ja voinemmekin elää vahvasti siinä toivossa, että jo lähitulevaisuudessa yhä useammalla suomalaisella on rahaa enemmän kuin mitä menee jokapäiväisen elämisen välttämättömyyksiin. Se tuo lisää rahaa myös pörssisijoituksiin ja on omiaan lisäämään talouskasvua ja nostamaan kursseja.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Enemmistöllä suomalaisista on tällä hetkellä rahaa enemmän kuin mitä he tarvitsevat elämiseensä. Lähes kaksi kolmasosaa kertoo sijoittaneensa rahojaan. Suurin sijoitusmuoto näyttäisi olevan käyttötilille säästäminen. Se on toki varmin kohde mutta takuuvarmasti tilille säästämällä saa huonoimman tuoton. Se että tilille säästäminen on ykköskohde kertonee jotakin siitä, että ihmisillä ei kuitenkaan ole riskinottohaluja tai kykyä.

Kakkossijalla näyttäisi olevan sijoittaminen rahastoihin. Osakkeitakin näyttää omistavan liki viidennes kansalaisista. Oikein valitut osakkeet lienevätkin pitkässä juoksussa paras sijoituskohde edellä mainituista. Tällä hetkelläkin monen osakkeen pörssikurssi on nousussa ja Helsingin HEX ylittänee lähipäivinä kymmentuhannen pisteen rajan.

Valtaosalla suomalaisista on siis taloustilanne hyvällä mallilla, ja hyvä niin. Lisäksi on sitten tottakai se köyhä kansan vähemmistö, kolmannes, joilla ei varoja sijoittamiseen tai säästämiseen toistaiseksi riitä. Talouskasvu kuitenkin orastaa ja voinemmekin elää vahvasti siinä toivossa, että jo lähitulevaisuudessa yhä useammalla suomalaisella on rahaa enemmän kuin mitä menee jokapäiväisen elämisen välttämättömyyksiin. Se tuo lisää rahaa myös pörssisijoituksiin ja on omiaan lisäämään talouskasvua ja nostamaan kursseja.

]]>
10 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240064-useimmilla-suomalaisilla-on-nyt-riittavasti-rahaa#comments Osakesijoittaminen Pörssisijoittaminen Raha Säästäminen Sijoittaminen Thu, 13 Jul 2017 21:00:00 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240064-useimmilla-suomalaisilla-on-nyt-riittavasti-rahaa
Kohta meillä on lääkäreitä kuin Kuubassa http://markusraitolampi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239783-kohta-meilla-on-laakareita-kuin-kuubassa <p>Lääkäriliitto on uutisten mukaan huolissaan siitä, että kohta <em><strong><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9693952" target="_blank">Suomea uhkaa lääkäritulva</a></strong></em>. Lääkäreitä koulutetaan niin paljon, että heistä tulee kohta ylitarjontaa, ja satoja lääkäreitä uhkaa työttömyys. Ymmärrän kyllä että lääkäriliitto pitää omiensa puolta, eivät he halua kilpailua omalle reviirilleen, mikä taas laskisi hintoja. <strong><em><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9699713" target="_blank">Poliittisten päättäjien</a></em></strong> ei kuitenkaan pitäisi mennä tähän mukaan. Pitäisi nähdä tämän oman edun tavoittelun taakse. Toukokuussa 2017 lääkäreitä oli työttömänä 137, ja hammaslääkäreitä 26. Se tarkoittaa alle 1%:n työttömyyttä kummassakin ammattiryhmässä. Lääkärien työttömyys on hieman noussut 2012-2014, mutta ei valtavasti. (Kuvat 1.-4.) Jostain syystä <strong><em><a href="https://yle.fi/uutiset/3-7385584" target="_blank">Yle julkaisi jo 2014 uutisen</a></em></strong>, jonka mukaan lääkärien työttömyys olisi peräti yli 200. Mistä lienee moinen luku tullut. Ehkä siinä on mukana lomautetut? Joka tapauksessa lääkärien työttömyys on aivan minimaalista. On jokseenkin pöyristyttävää, että yhtäältä lääkäriliitossa vaaditaan lääkärien määrän vähentämistä ja toisaalta sosiaali- ja terveysministeriössä tätä kuunnellaan ja sille hyväksyvästi nyökytellään. Tietysti suuremmat opiskelijamäärät vaativat suurempia opetusresursseja, mutta jos näitä resursseja ei jostain syystä ole, on se eri ongelma kuin lääkärien liiallinen määrä.</p><p>&nbsp;</p><p>Maailmanpankin mukaan Kuubassa lääkäreitä on 6,7 jokaista tuhatta asukasta kohti, kun Suomessa vastaava luku on 2,7. Miten ihmeessä niin köyhä, vuosikymmeniä kauppasaarrossa ollut ja vieläpä sosialistinen maa kykenee tuottamaan niin paljon lääkäreitä (eikä varmaan kukaan valita lääkärien liiallisesta määrästä), kun täällä rikkaassa, kapitalistisessa, demokraattisessa, hyvinvointivaltiossa se lääkärien koulutus ja palkkaaminen on niin hirveän kallista, että täytyy heitä lomauttaa ja koulutusta supistaa (ja kaikki tämä tietenkin ihan vain, jotta rahaa säästyy ja siten voidaan meille kaikille niin tärkeä hyvinvointivaltio peruspalveluineen turvata). Melkein uskaltaisin väittää, että jos kansalta kysytään, saavatko he lääkärin palveluita riittävästi ja riittävän nopeasti, niin vastaus on selkeä ei. Vai olisiko kansa tosiaan sitä mieltä, että onhan niitä lääkäreitä ihan turhan paljon, heti saa terveyskeskuksesta lääkäriajan, ja siellä jo toimettomat lääkärit malttamattomana odottavat, milloin saisivat seuraavan potilaan? Miksi kysyntä ja tarjonta ei tässä kohtaa? Miksi omaa etua ajava ammattikuntalaitos saa rajoittaa kilpailua? Kaikkialla muualla kilpailua ja työntarjontaa yritetään kaikin tavoin lisätä.</p><p>&nbsp;</p><p>Olen myös ihmetellyt sitä, miksi yksityisen terveyspalveluyrityksen tuottama palvelu asiakkaalle on hieno asia. Sitä suitsutetaan ainakin valtakunnan ylimmillä tahoilla. Mutta jos saman palvelun tuottaa julkinen sektori, siitä tulee pelkkä rasite kansantaloudelle. Vaikka lähes kaikkia poliittisia vaatimuksia perustellaan viime kädessä hyvinvointipalveluiden turvaamisella, ja niin kauniisti kuin hyvinvointipalveluista puhutaankin, silti ne samat julkiset palvelut nähdään täysin tehottomina, pelkkänä mustana aukkona, johon lapioidaan rahaa vain hyväntahtoisuuden osoituksena. Samalla kehuen, kuinka tärkeä tämä musta aukko meille on, ja kuinka me pyrimme turvaamaan sen olemassa olon jatkossakin. Siksi pitää vaikkapa lääkäreitä lomauttaa, ja mieluusti lomauttaa koko julkinen sektori lopullisesti. Minun näkemykseni mukaan peruspalvelujen tuottaminen pitäisi olla valtion aivan keskeinen tehtävä, ei mikään ylimääräinen hyväntahdon ele, jota voidaan harkita silloin, jos ylimääräistä rahaa on. Jos valtio jostain syystä ei kykene peruspalveluja tuottamaan, on se turha valtio.</p><p>&nbsp;</p><p>Julkisia palveluja pyritään rajoittamaan aina sillä perusteella, että niihin menee veronmaksajien rahoja. Kertokaapa tyhmälle, mitä ne rahat ovat, jotka eivät ole veronmaksajien rahoja? Ovatko ne niitä rahoja, jotka ovat veroparatiiseissa piilossa? Kun ihmiset menevät yksityiseen lääkärikeskukseen hoitoon ja maksavat siitä hoidosta sen minkä maksavat, niin millä perusteella siinä ei käytetä veronmaksajien rahoja? Mielestäni kyse ei ole siitä maksaako veronmaksajat vai joku muu, sillä veronmaksajat maksaa aina. Kyse on ideologiasta, siitä halutaanko taakkaa jakaa niin, että jokaiselta kerätään maksukyvyn mukaan, ja jokaiselle tarjotaan samalla tavalla palveluita, vai onko jokainen oman onnensa seppä ja maksaa jos pystyy, ja on sitten ilman jos ei pysty. Sitä paitsi veronmaksajat eivät ole pankki, heillä ei ole omaa setelipainokonetta. Minun käsitykseni mukaan kaikki raha, se mikä on minulla, se mikä on sinulla, se mikä on valtiolla, se mikä on yksityisellä yrityksellä, tulee kaikki samoista lähteistä, lainoina kansainvälisiltä pankeilta ja muilta rahoituslaitoksilta. Mitä silloin on tämä veronmaksajien raha, jota ei sovi käyttää?</p><p>&nbsp;</p><p>Entä eikö voitaisi lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: yhtäältä lisätä lääkärikoulutusta ja toisaalta panna lääkärikoulutukselle isot lukukausimaksut, sillä niitähän nyt tunnutaan haluavan. Jos kuitenkin lääkäri valmistuttuaan toimisi julkisella puolella, hän saisi maksujaan takaisin sitä mukaa, mitä kauemmin julkisella puolella työskentelisi. Viimein saisi koko koulutuksen ilmaiseksi. Tämä kuitenkin mahdollistaisi myös siirtymisen suoraan yksityiselle sekstorille, siinä tapauksessa vain maksaisi itse koulutuksensa. Vaikka valmistuvat lääkärit siirtyisivät suoraan yksityiselle sektorille, niin ihan ilman tätä edellistä ehdotustakin he kuitenkin maksaisivat yksityisellä puolella enemmän veroja, ja se taas kompensoisi koulutuskustannuksia. Mitä enemmän yksityisellä puolella lääkäreitä olisi, sitä enemmän olisi kilpailua, ja sitä enemmän yksityisen sektorin hinnat myös laskisivat. Miksi siis ei kouluteta lisää lääkäreitä siitä huolimatta, vaikka he menisivät yksityiselle puolelle töihin? Nyt joku taas sanoo, että se kouluttaminen olisi niin kallista, kun siihen menisi veronmaksajien rahoja. No hyvä, jos se markkinaehtoisuus niin tavattoman ihanaa on, niin miksi ei sallita ja suorastaan kannusteta yksityisten lääkärikoulutus-markkinoiden syntymistä? Sitä vastaan ei kenelläkään markkinoiden kaikkivoipaisuuteen uskovalla pitäisi mitään olla. Eli edelleen esitän saman kysymyksen, miksi ei kysyntä ja tarjonta kohtaa? Terveyspalvelujen tuottaminen pitäisi kaiken järjen mukaan olla melko yksinkertainen tilanne kysynnän ja tarjonnan yhteen sovittamiseksi. Ihmiset yleensä tietävät melko tarkasti mikä heitä vaivaa. Kukaan ei mene lääkäriin vain kokeillakseen uusia tutkimuksia, vain maistelemaan uusia lääkkeitä, vain rakentamaan henkilökohtaista brändiään. Se miten kysyntään vastataan on tiedettä, ei luovaa mielikuvitusta. Jos me uskomme, että markkinat osaavat vastata kuluttajien mitä omalaatuisempiin mielen oikkuihin, niin miksi ihmeessä markkinat eivät ole niin yksinkertaista asiaa kyenneet ratkaisemaan jo aika päiviä sitten, kuin terveyspalveluiden tuottaminen kysyntää tyydyttävästi?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lääkäriliitto on uutisten mukaan huolissaan siitä, että kohta Suomea uhkaa lääkäritulva. Lääkäreitä koulutetaan niin paljon, että heistä tulee kohta ylitarjontaa, ja satoja lääkäreitä uhkaa työttömyys. Ymmärrän kyllä että lääkäriliitto pitää omiensa puolta, eivät he halua kilpailua omalle reviirilleen, mikä taas laskisi hintoja. Poliittisten päättäjien ei kuitenkaan pitäisi mennä tähän mukaan. Pitäisi nähdä tämän oman edun tavoittelun taakse. Toukokuussa 2017 lääkäreitä oli työttömänä 137, ja hammaslääkäreitä 26. Se tarkoittaa alle 1%:n työttömyyttä kummassakin ammattiryhmässä. Lääkärien työttömyys on hieman noussut 2012-2014, mutta ei valtavasti. (Kuvat 1.-4.) Jostain syystä Yle julkaisi jo 2014 uutisen, jonka mukaan lääkärien työttömyys olisi peräti yli 200. Mistä lienee moinen luku tullut. Ehkä siinä on mukana lomautetut? Joka tapauksessa lääkärien työttömyys on aivan minimaalista. On jokseenkin pöyristyttävää, että yhtäältä lääkäriliitossa vaaditaan lääkärien määrän vähentämistä ja toisaalta sosiaali- ja terveysministeriössä tätä kuunnellaan ja sille hyväksyvästi nyökytellään. Tietysti suuremmat opiskelijamäärät vaativat suurempia opetusresursseja, mutta jos näitä resursseja ei jostain syystä ole, on se eri ongelma kuin lääkärien liiallinen määrä.

 

Maailmanpankin mukaan Kuubassa lääkäreitä on 6,7 jokaista tuhatta asukasta kohti, kun Suomessa vastaava luku on 2,7. Miten ihmeessä niin köyhä, vuosikymmeniä kauppasaarrossa ollut ja vieläpä sosialistinen maa kykenee tuottamaan niin paljon lääkäreitä (eikä varmaan kukaan valita lääkärien liiallisesta määrästä), kun täällä rikkaassa, kapitalistisessa, demokraattisessa, hyvinvointivaltiossa se lääkärien koulutus ja palkkaaminen on niin hirveän kallista, että täytyy heitä lomauttaa ja koulutusta supistaa (ja kaikki tämä tietenkin ihan vain, jotta rahaa säästyy ja siten voidaan meille kaikille niin tärkeä hyvinvointivaltio peruspalveluineen turvata). Melkein uskaltaisin väittää, että jos kansalta kysytään, saavatko he lääkärin palveluita riittävästi ja riittävän nopeasti, niin vastaus on selkeä ei. Vai olisiko kansa tosiaan sitä mieltä, että onhan niitä lääkäreitä ihan turhan paljon, heti saa terveyskeskuksesta lääkäriajan, ja siellä jo toimettomat lääkärit malttamattomana odottavat, milloin saisivat seuraavan potilaan? Miksi kysyntä ja tarjonta ei tässä kohtaa? Miksi omaa etua ajava ammattikuntalaitos saa rajoittaa kilpailua? Kaikkialla muualla kilpailua ja työntarjontaa yritetään kaikin tavoin lisätä.

 

Olen myös ihmetellyt sitä, miksi yksityisen terveyspalveluyrityksen tuottama palvelu asiakkaalle on hieno asia. Sitä suitsutetaan ainakin valtakunnan ylimmillä tahoilla. Mutta jos saman palvelun tuottaa julkinen sektori, siitä tulee pelkkä rasite kansantaloudelle. Vaikka lähes kaikkia poliittisia vaatimuksia perustellaan viime kädessä hyvinvointipalveluiden turvaamisella, ja niin kauniisti kuin hyvinvointipalveluista puhutaankin, silti ne samat julkiset palvelut nähdään täysin tehottomina, pelkkänä mustana aukkona, johon lapioidaan rahaa vain hyväntahtoisuuden osoituksena. Samalla kehuen, kuinka tärkeä tämä musta aukko meille on, ja kuinka me pyrimme turvaamaan sen olemassa olon jatkossakin. Siksi pitää vaikkapa lääkäreitä lomauttaa, ja mieluusti lomauttaa koko julkinen sektori lopullisesti. Minun näkemykseni mukaan peruspalvelujen tuottaminen pitäisi olla valtion aivan keskeinen tehtävä, ei mikään ylimääräinen hyväntahdon ele, jota voidaan harkita silloin, jos ylimääräistä rahaa on. Jos valtio jostain syystä ei kykene peruspalveluja tuottamaan, on se turha valtio.

 

Julkisia palveluja pyritään rajoittamaan aina sillä perusteella, että niihin menee veronmaksajien rahoja. Kertokaapa tyhmälle, mitä ne rahat ovat, jotka eivät ole veronmaksajien rahoja? Ovatko ne niitä rahoja, jotka ovat veroparatiiseissa piilossa? Kun ihmiset menevät yksityiseen lääkärikeskukseen hoitoon ja maksavat siitä hoidosta sen minkä maksavat, niin millä perusteella siinä ei käytetä veronmaksajien rahoja? Mielestäni kyse ei ole siitä maksaako veronmaksajat vai joku muu, sillä veronmaksajat maksaa aina. Kyse on ideologiasta, siitä halutaanko taakkaa jakaa niin, että jokaiselta kerätään maksukyvyn mukaan, ja jokaiselle tarjotaan samalla tavalla palveluita, vai onko jokainen oman onnensa seppä ja maksaa jos pystyy, ja on sitten ilman jos ei pysty. Sitä paitsi veronmaksajat eivät ole pankki, heillä ei ole omaa setelipainokonetta. Minun käsitykseni mukaan kaikki raha, se mikä on minulla, se mikä on sinulla, se mikä on valtiolla, se mikä on yksityisellä yrityksellä, tulee kaikki samoista lähteistä, lainoina kansainvälisiltä pankeilta ja muilta rahoituslaitoksilta. Mitä silloin on tämä veronmaksajien raha, jota ei sovi käyttää?

 

Entä eikö voitaisi lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: yhtäältä lisätä lääkärikoulutusta ja toisaalta panna lääkärikoulutukselle isot lukukausimaksut, sillä niitähän nyt tunnutaan haluavan. Jos kuitenkin lääkäri valmistuttuaan toimisi julkisella puolella, hän saisi maksujaan takaisin sitä mukaa, mitä kauemmin julkisella puolella työskentelisi. Viimein saisi koko koulutuksen ilmaiseksi. Tämä kuitenkin mahdollistaisi myös siirtymisen suoraan yksityiselle sekstorille, siinä tapauksessa vain maksaisi itse koulutuksensa. Vaikka valmistuvat lääkärit siirtyisivät suoraan yksityiselle sektorille, niin ihan ilman tätä edellistä ehdotustakin he kuitenkin maksaisivat yksityisellä puolella enemmän veroja, ja se taas kompensoisi koulutuskustannuksia. Mitä enemmän yksityisellä puolella lääkäreitä olisi, sitä enemmän olisi kilpailua, ja sitä enemmän yksityisen sektorin hinnat myös laskisivat. Miksi siis ei kouluteta lisää lääkäreitä siitä huolimatta, vaikka he menisivät yksityiselle puolelle töihin? Nyt joku taas sanoo, että se kouluttaminen olisi niin kallista, kun siihen menisi veronmaksajien rahoja. No hyvä, jos se markkinaehtoisuus niin tavattoman ihanaa on, niin miksi ei sallita ja suorastaan kannusteta yksityisten lääkärikoulutus-markkinoiden syntymistä? Sitä vastaan ei kenelläkään markkinoiden kaikkivoipaisuuteen uskovalla pitäisi mitään olla. Eli edelleen esitän saman kysymyksen, miksi ei kysyntä ja tarjonta kohtaa? Terveyspalvelujen tuottaminen pitäisi kaiken järjen mukaan olla melko yksinkertainen tilanne kysynnän ja tarjonnan yhteen sovittamiseksi. Ihmiset yleensä tietävät melko tarkasti mikä heitä vaivaa. Kukaan ei mene lääkäriin vain kokeillakseen uusia tutkimuksia, vain maistelemaan uusia lääkkeitä, vain rakentamaan henkilökohtaista brändiään. Se miten kysyntään vastataan on tiedettä, ei luovaa mielikuvitusta. Jos me uskomme, että markkinat osaavat vastata kuluttajien mitä omalaatuisempiin mielen oikkuihin, niin miksi ihmeessä markkinat eivät ole niin yksinkertaista asiaa kyenneet ratkaisemaan jo aika päiviä sitten, kuin terveyspalveluiden tuottaminen kysyntää tyydyttävästi?

]]>
30 http://markusraitolampi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239783-kohta-meilla-on-laakareita-kuin-kuubassa#comments Lääkärit Markkinatalous Raha Terveyspalvelut Veronmaksajat Thu, 06 Jul 2017 16:58:04 +0000 Markus Raitolampi http://markusraitolampi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239783-kohta-meilla-on-laakareita-kuin-kuubassa
Mitä on inhimillisyys? Juoppo, juppi, kauppias ja politiikko http://tarvas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235020-mita-on-inhimillisyys-juoppo-juppi-kauppias-ja-politiikko <p><strong>Kaksi kaunista nuorta naista Kampin terassitorilla tänään. Toisella suu veressä. Toinen yhtä sekaisin, huitoo ja huutaa pullo kädessä.</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Nyt kun ilmat ovat vähän lämmenneet näitä näkee myös keskustassa. Laitakaupungilla näkee enemmän. </strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ja montaa tapausta ei näe. Seinien sisällä tapahtuu kaikenlaista. Aika usein se on siellä aika huomaamatonta, siistiä, onnetonta kaappijuoppoutta. Ei kunnon ihminen virtahepoa näe omassa olohuoneessaan.</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Jos alkoholin &rdquo;vapaus&rdquo;laki menee läpi, ensi keväänä näkyy entistä enemmän humalahakuista vapautta. Kohteiden kannalta se on hyvin epäinhimillistä. Heidän läheisten kannalta se on traagista. </strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ne jotka kaipaavat vapaan alkoholinsaannin lisvapautusta, he kokevat inhimillisyytensä lisääntyvän.</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Mikä tärkeintä: kauppias on kokeva inhimillisyytensä kukoistavan ja kassakoneensa kilissevän kiivaammin</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ja monet poliitikot vikisevät. He sanovat olevansa realisteja. He kokevat olevansa vapauden asialla. Ja kansanvallan asialla. </strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kenen inhimillisyys?</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Veikko Tarvainen</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kaksi kaunista nuorta naista Kampin terassitorilla tänään. Toisella suu veressä. Toinen yhtä sekaisin, huitoo ja huutaa pullo kädessä.

 

Nyt kun ilmat ovat vähän lämmenneet näitä näkee myös keskustassa. Laitakaupungilla näkee enemmän.

 

Ja montaa tapausta ei näe. Seinien sisällä tapahtuu kaikenlaista. Aika usein se on siellä aika huomaamatonta, siistiä, onnetonta kaappijuoppoutta. Ei kunnon ihminen virtahepoa näe omassa olohuoneessaan.

 

Jos alkoholin ”vapaus”laki menee läpi, ensi keväänä näkyy entistä enemmän humalahakuista vapautta. Kohteiden kannalta se on hyvin epäinhimillistä. Heidän läheisten kannalta se on traagista.

 

Ne jotka kaipaavat vapaan alkoholinsaannin lisvapautusta, he kokevat inhimillisyytensä lisääntyvän.

 

Mikä tärkeintä: kauppias on kokeva inhimillisyytensä kukoistavan ja kassakoneensa kilissevän kiivaammin

 

Ja monet poliitikot vikisevät. He sanovat olevansa realisteja. He kokevat olevansa vapauden asialla. Ja kansanvallan asialla.

 

Kenen inhimillisyys?

 

Veikko Tarvainen

]]>
0 http://tarvas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235020-mita-on-inhimillisyys-juoppo-juppi-kauppias-ja-politiikko#comments #politiikka %23valinnanvapaus Alkoholi alkoholipolitiikka Raha Syrjäytyminen Tue, 04 Apr 2017 23:10:38 +0000 Veikko Tarvainen http://tarvas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235020-mita-on-inhimillisyys-juoppo-juppi-kauppias-ja-politiikko
Itsemurhien ehkäisyyn tarvitaan uusia keinoja http://paiviruippo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234400-itsemurhien-ehkaisyyn-tarvitaan-uusia-keinoja <p>Suomi tarvitsee itsemurhien ehkäisyyn erikoistuneita lääkäreitä ja hoitajia.<br />&nbsp;<br />Jos Suomessa olisi tarpeeksi itsemurhien ehkäisyyn erikoistuneita lääkäreitä ja hoitajia sekä sen myötä todellista osaamista kaikesta mahdollisesta itsemurhiin liittyvästä, niin Suomen itsemurhat voidaan saada laskuun.<br />&nbsp;<br /><strong>Ruotsissa on itsemurhien ehkäisyn -ambulansseja (ovat estäneet useita satoja itsemurhia vuosittain), kaikesta itsemurhiin liittyvästä kehotetaan puhumaan vaikenemisen sijaan ja ihmisiä kannustetaan puhumaan siitä kuinka he voivat.</strong><br />&nbsp;<br />Kirkko voisi muuttaa asennettaan itsemurhien suhteen. Kirkko ei voi jättää itsemurhia asiana vain &lsquo;Herran haltuun&rsquo;, sillä ne eivät ole Jumalan tekoja.<br />&nbsp;<br />Trendinä on ollut se, että väitetään, että itsemurhasta on aina vastuussa vain itsemurhan tekijä itse.<br />&nbsp;<br /><strong>On paljon tapauksia, joissa ihminen on ajettu itsemurhaan muiden ihmisten toimesta.<br />&nbsp;<br />Rahattomuus, työttömyys ja yhteiskunnasta syrjäyttäminen ajavat monet itsemurhaan. Itsemurhat ovat siis usein seurausta maassa tehdystä politiikasta.</strong><br />&nbsp;<br />Jos suunnittelet itsesi tappamista, niin hae ammattiapua heti. Itsemurha ei ratkaise mitään. Se on on valtava suru ja taakka läheisille. Iso osa itsemurhan tehneiden läheisistä ei toivu koskaan tapahtuneesta ja monet traumatisoituvat loppuiäkseen.<br />&nbsp;<br />Kuka alkaisi sen hankkeen johtoon, että Suomessa ryhdyttäisiin kouluttamaan (lisää?) itsemurhien ehkäisyyn erikoistuvia lääkäreitä ja hoitajia?<br />&nbsp;<br /><strong>Itsemurhien ehkäisyksi on tehtävä nyt uutta ja uudenlaista työtä Suomessa, jotta itsemurhia saadaan vähemmäksi ja että, itse asia, itsemurha ja kaikki siihen liittyvä sekä avunsaannin mahdollisuudet tulevat kunnolla ihmisten tietoon ja tietoisuuteen sekä myös yleiseen keskusteluun</strong>.&nbsp;<br />&nbsp;<br />Tuleva kevät ja kesä jäävät jälleen viimeiseksi liian monelle Suomessa, koska he onnistuvat tappamaan itsensä. Näin ei tarvitsi olla.<br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomi tarvitsee itsemurhien ehkäisyyn erikoistuneita lääkäreitä ja hoitajia.
 
Jos Suomessa olisi tarpeeksi itsemurhien ehkäisyyn erikoistuneita lääkäreitä ja hoitajia sekä sen myötä todellista osaamista kaikesta mahdollisesta itsemurhiin liittyvästä, niin Suomen itsemurhat voidaan saada laskuun.
 
Ruotsissa on itsemurhien ehkäisyn -ambulansseja (ovat estäneet useita satoja itsemurhia vuosittain), kaikesta itsemurhiin liittyvästä kehotetaan puhumaan vaikenemisen sijaan ja ihmisiä kannustetaan puhumaan siitä kuinka he voivat.
 
Kirkko voisi muuttaa asennettaan itsemurhien suhteen. Kirkko ei voi jättää itsemurhia asiana vain ‘Herran haltuun’, sillä ne eivät ole Jumalan tekoja.
 
Trendinä on ollut se, että väitetään, että itsemurhasta on aina vastuussa vain itsemurhan tekijä itse.
 
On paljon tapauksia, joissa ihminen on ajettu itsemurhaan muiden ihmisten toimesta.
 
Rahattomuus, työttömyys ja yhteiskunnasta syrjäyttäminen ajavat monet itsemurhaan. Itsemurhat ovat siis usein seurausta maassa tehdystä politiikasta.

 
Jos suunnittelet itsesi tappamista, niin hae ammattiapua heti. Itsemurha ei ratkaise mitään. Se on on valtava suru ja taakka läheisille. Iso osa itsemurhan tehneiden läheisistä ei toivu koskaan tapahtuneesta ja monet traumatisoituvat loppuiäkseen.
 
Kuka alkaisi sen hankkeen johtoon, että Suomessa ryhdyttäisiin kouluttamaan (lisää?) itsemurhien ehkäisyyn erikoistuvia lääkäreitä ja hoitajia?
 
Itsemurhien ehkäisyksi on tehtävä nyt uutta ja uudenlaista työtä Suomessa, jotta itsemurhia saadaan vähemmäksi ja että, itse asia, itsemurha ja kaikki siihen liittyvä sekä avunsaannin mahdollisuudet tulevat kunnolla ihmisten tietoon ja tietoisuuteen sekä myös yleiseen keskusteluun
 
Tuleva kevät ja kesä jäävät jälleen viimeiseksi liian monelle Suomessa, koska he onnistuvat tappamaan itsensä. Näin ei tarvitsi olla.
 

]]>
2 http://paiviruippo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234400-itsemurhien-ehkaisyyn-tarvitaan-uusia-keinoja#comments Itsemurha Kiusaaminen Politiikka Raha Tue, 28 Mar 2017 14:22:24 +0000 Päivi Ruippo http://paiviruippo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234400-itsemurhien-ehkaisyyn-tarvitaan-uusia-keinoja